Päästäkää sisään

                                               Tahtovat mukaan

- Nyt portista lappaa kaikenmaailman populaa Babyloniin, jota ei edes ole avattu.
- Otat vain ne siipiesi suojaan ja huolehdit.

Albiino hirvi

                              

Albiino hirvi

Tänään tapahtuu varmaan kummia. Taivas rusottaa punaisena ja on tappavan lämmintä syyskuun illaksi.

- Antti hei. Miellä on tuolla naapurin piharakennuksessa sulle yllätys. Suljettu mustaan jätesäkkiin. Tarvittas yks lisämies sen kantamiseen. Olis tarkotus kärrätä se Halmeen Jussin  takamaille.

- On mulla kyllä aikaa, mutta mihinkään hämärähommiin en rupea. Olet joskus tarjonnut sen verran ikäviä yllätyskeikkoja.

Liiterin perimmäisessä nurkassa köllöttää pullea makealta haiskahtava jätesäkki.

- Karin pakettiauton lavalla saamme sen varmasti kärrättyä sinne minne pitääkin, miettii Miko.

- Antti hei. Muistat sä sen vanhan jutun hirvestä, joka on ihan valkonen ja punasilmäinen? Juhani ruokkii albiino hirveä riistakatoksessaan. Tämäkin lasti viedän sinne ihan luvan kanssa.

Pakkohan siihen muovisäkkiin oli kurkistaa. Antti tuumi, että näyttivät ihan rupisilta omenoilta. Loboa tai jotakin muuta lajiketta.

- Uskotko Antti että hirvet ja peurat tykkää niistä ja hotkivat parempiin suihin? Miko jutustaa.

Musta säkki heilahtaa miehissä pakettiauton lavalle. Ruosteiset lehtijouset eivät edes pahemmin notkahda.

Onneksi pakussa on kolmen istuttava penkki, kävisi vaikka sohvasta. Dieseli paukahtaa käyntiin ja pakoputkesta pöllähtää musta savu. Matka kohti Halmeen Jussin takamaita ja ruokintapaikkaa alkaa vauhdilla.

- Mitä jos poliisi pysäyttää meidä? Mitä sitten tehdään?

- Antti hei, ei tässä ole hätää. Monet niistä ovat itsekin riistanhoidossa mukana ja tietävät kyllä mitä tässä oikein on tekeillä.

Rusottavan syysillan hämärissä porukka ajelee pientä soratietä keskelle metsikköä ja raahaa säkin sisältöineen pienen peltolohkon laitaan rakennetulle ruokintapaikalla.

Miehet kyykkivät hetken vahdissa. Nyt ei sovi sauhutella eikä kannata pitää kovaa mekkalaa. Hyvällä lykyllä nähdään pari peuraa tai se Juhanin vaalima harvinainen valkoinen albiino hirvi. 

Miesten kantti loppuun kuitenkin kesken. Pakettiauton hytissä istuva hiljainen ja omiin ajatuksiinsa vaipunut kolmikko hymyilee sisälle päin vaikka naamataulu on peruslukemilla. Tuli sitten tehdyä miehen työ.

-

Kahvila Babylonin salaisuus

                                                    En ymmärrä!

Täälläpä minä istun ja katselen verhojen raosta mitä naapurissa puuhataan. Eivät ne ole kertaakaan minua edes huomanneet, vaikka koko ajan vastaan kävelevät, menevät ja tulevat menojaan. 
Sitten tulee mies mopolla, kummallinen visiiri päässään, joku kylähullu kai, suuntaa suoraan autotallille, toisesta suunnasta lähestyy tummalettinen reipasaskelinen hahmo, portti kilahtaa taas, ja tämäkin askeltaa piharakennuksen autotallille. Mitä kummaa siellä koko ajan rempataan?

Katselen koko illan menoa. Välillä omanikäisenikin charmööri piipahtaa pihassa, hartiat on kuin ladon ovet, jotakin siinä on, jotakin tuttua. Otan vielä selkoa ukosta.

Yksinäinen töyhtöpää näyttää palaavan kaupungilta, asuu siinä pihahuoneessa, nupisee itsekseen, naputtelee koneettaan omenapuitten alla pitkä mehulasi vieressä pöydällä. Mikä lie viherpipertäjä. Kirjaa se kuulemma kirjoittaa. Kaikki ne nykyään kirjoittaa niitä elämäkertoja, vaikka on elämä edessä, en ymmärrä näitä kohkotuksia. Hohhoijaa! 

Hermojani koettelee eniten ne naiset, se kauhea kälätys kuuluu meille asti. En ymmärrä yhtään mikä voi olla koko ajan niin hauskaa. Senmoista hohottamista ja hahattamista. Kestämätöntä. 

Herään ääniin. Nyt ne raahaavat mustaa jätesäkkiä pakettiautoon.
Herraisä, mitä siellä puuhataan?