Irma ja Antti näkivät Orendan
Siis Pirjo Honkasalon ohjaamaa elokuvaa Orenda on puolison kanssa käyty pitkäperjantaina katsomassa. Oli leffafriikeille taivaallinen elämys ihan alun saaristomerellisestä, nopeasti Tarkovskin Solariksen mielentuovasta ikimeren huojunnasta lähtien, täynnään sitä orendaa, ikiaikaista voimaa. Orenda kätkee sisäänsä kulttuuristen ja elämyksellisten kerrosten loputtoman verkon, johon uppoutua.
Ja Pirkko Saision esittämä erakkopappi siunaa ja saarnaa valikoidulle laumalle. Ruumiinsiunaus toteutuu päähenkilöiden, Noran ja Natalian tunteman vainajan toivomuksen mukaisesti.Tässä kohtauksessa kaikki Suomen kirkot uniikkisuudessaan peittoava Pyhämaan uhrikirkko pääsee oikeuksiinsa.
Leffassa riitti Antille ja Irmalle ruotimista yömyöhään ja hamaan seuraavaan päivään asti. Yleensä kotimatka riittää hyvin leffojen pohdintaan. Nyt se on totta, Orenda on totta. Se on purkissa.
Synteesi kaikesta rakentuu: elokuvamaailman klassikoista Bergmanista Tarkovskiin, kirjallisuuden Dostojevski muisteluista, tasa-arvon ja toistensa erilaisuuden hyväksymisen esiintuomisesta, musiikin klassikkoesityksiin, maalaustaiteen läsnäoloon, ikiaikaisiin symboleihin, uskonnollisiin kysymyksiin, metamorfoseihin, ja armoon, syyllisyydentunteisiin, anteeksiantoon, armoon. Elämän ja kuoleman merkityksiin. Herra armahda, mitä vielä. Itäiset ja pohjoiset juuremme.
Kaikkialle katsojaa seuraavat nuo ikiaikaiset uurteiset kasvot kuin kuvajaisena saaristomeren arkaaisten monikerrostuneiden kallioiden juonteista. Mistä ilmestyi tuo arvoituksellinen poika, merestäkö nousi yksikseen pysyttelevän papin syyllisyydentuntoja peilaamaan. Ihan tavallinen poika puuhissaan, hiukkasen mystinen. Ihan tavallinen poika kuitenkin.
Kuvat ja Max Smedsin kuvaaminen kertovat, musiikki puhuu, kulttuurihistoria on läsnä, myös syvä rehellisyys, patetian sietävät tunteet. Syvät vedet vellovat, totemit palavat rannalla.
Honkasalo ohjaa tarkasti, Saision arkkityyppinen roolihahmo sanoo sanottavansa selkeästi ja suoraan, Alma Pöystin Nora elää tunteet pohjaan ja takaisin pintaan, pikkupoika puuhaa koko ajan omiaan rannoilla. Vielä Hannu-Pekka Björkmanin piispa uskon kysymysten ristiaalloissa. Kuvauspaikat on mietitty ja yhdistelty tarkkaan, Suomen ainutlaatuinen saaristomeri puhuttelee. Vuosia, vuosikymmeniä eläviä kuvia, ja nyt voima on täällä.
Tehty mikä tehty, ottakaa tai jättäkää.