Birthday letter Synttärikirje

                           Kohtaaminen Ranskan l'Isle sur la Sorguessa

                           They met in l'Isle sur la Sorgue

Antti oli jo ajat sitten jättänyt veneensä ankkuriin Argenteuilin sillan lähelle ja jatkanut matkaa kohti 

pientä erikoista kylää Etelä-Ranskassa. Kylän nimi on l'Isle sur la Sorgue ja kylän liepeillä sijaitsi pieni kuppila Cafe Babylon, siellä heidän oli määrä tavata Irman kanssa.

Antti left his sailing boat near the bridge of Argenteuil. Then he went on to meet Irma in l'Isla sur la Sorgue.

Ehtisikö Antti ikinä ajoissa? Matkalla voi ilmaantua mitä vain. Pakko se on nyt kiiruhtaa, olihan tänään Irman syntymäpäivä. Irma oli taas yhdellä niistä aikamatkoistaan, palaamassa Antin luo Rivieralta, Sainte Maximen kylästä. Samaan hotelliin Välimeren rannalle nainen palaa joka vuosi, väittää pääsevänsä 20-luvun tunnelmiin vain siinä ainossa hotellissa. Aamulla kun herää ja vetää raskaat verhot pois ikkunain edestä, voi kohdata säihkyvän turkoosin siniseen siftaavan meren. Aika hidastuu, ja lopulta katoaa kokonaan. On vain ikuinen kesä, ikuinen meri, ikuinen leppeä kesätuuli. Rantaelämä, kahvilat, putiikit. Niin ranskalaiset aamiaiset, myöhäiset illalliset päivän hämärtyessä.

But would Antti be too late? He has to keep hurry, cause today was Irma's birthday. Irma comes from Riviera to meet Antti in Cafe Babylon which is so hard to find out.

Mutta tänään Irma suuntaa toisaalle,  sisämaahan päin pieneen kahvilaan, johon vain harva löytää tiensä.

                                          From June's cover Summer travel in Vogue 1930

Antin matkalla riittää kyllä katseltavaa ja ihmeteltävää. Kaikki on niin erilaista, vuosikymmenet vaihtavat paikkaa kuin itsestään.

Antti has so much to look at on his way to see Irma.

                                       

Eipä oikein tahdo Antin matka joutua, ihmeteltävää riittää koko ajan tien poskessa. Antti unohtaa  ajan kulun.

Irmakin tekee löytöjä matkatessaan. Ikuisen nuoruuden lähde, Fontaine de Vaucluse, sieltä on vettä ammennettava.

Irma also find something interesting, Fontaine de Vaucluce. That spring water keeps her young.

Yhtä aikaa Irma ja Antti saapuvat perille, siinä se nyt on,  l'Isle sur la Sorgue. Tovin he vielä etsivät pikku kahvilaansa. Mutta löytävät Cafe Babylonin ja koko talonväki on vastassa.

So it happens, Antti and Irma reached their destination at the same time. And they found also their Cafe.

Irma on saanut pinon onnittelukortteja kahvilaan ja kirjeitä maapallon eri kolkilta. Hymy huulillaan Irma syventyy lukemaan tervehdyksiä.

Irma got so much congrats to Cafe Babylon from all over the world.

                                        

  

                                 

"Voi kiitos ihmiset siellä Istanbulissa, Varsovassa, Cannockissa Briteissä, kirjailija Fanny poikaystävineen Ranskassa, terveiset myös Saksaan Lyneburger Heideen ja Mönchengladbachiin, Pietariin, Uralin itäpuolelle, Manilaan Filippiineille, Taiwaniin, Blankenburgiin Saksaan, Macaoon joka on erityishallintoalue Kiinassa, Intiaan Jaipuriin ja Etelä-Pohjanmaalle Närpiön rajalle. Kiitos kaikille myös kirjallisuusvinkeistä!" Irma henkäisee lopuksi.


Sitten Irma löytää kahvilan hyllystä kirjan jossa on tutuntuntuinen kuva kannessa. Irma plärää nopeasti saamansa kortit ja löytää saman kuvan onnittelukorteista.

Irma found some book from the self of cafe. In book's cover there was the same pic as in one congrats card.

                                       Jean-Etienne Liotard, Portrait of Maria Adelaide, 1753

                         Irma lukee henkeään pidätellen, mitä mitä!?  "Kirjahan kertoo minusta!"

 This is the story of my life, Irma thought. She is wondering, but goes on reading.

                    Antti lähtee tutkimaan ympäristöä ja löytää ruusutarhan. Punaisia ruusuja.
                   
                                           Antti found a rose garden full of red roses.

                                                   Martin Charl Sodoms, Rosenzauber

Antti lähtee etsimään Irmaa. Yhdessä he jäävät hyväksi toviksi katselemaan ruusutarhaa. He istuutuvat keinuun ja katselevat sitä kauneinta ruusua lähellä vanhaa ajan patinoimaa porttia.

Antti brought Irma to look at the red roses. They were sitting in the garden watching the most beautiful red rose  for a long while.
Suddenly they looked at each others, no words they changed. Home! So they traveled home to Finland as soon as they can.  Sommer in Finland, that's all what they need to be happy.

                                                          Kaya Hansson, Gungan

                                            by Raili & Pauliina Heikkilä

In September Irma got one more postcard to remember her birthday. This card was sent from South Africa and there were Moods of Africa with its enormous girth of spongy wood, the Baobab is regarded as the largest of African trees. Thanks!

Vielä syyskuussa Irma sai hienon kortin Etelä-Afrikasta kotiosoitteensa, kortissa on kuvattuna babaopuita joita Suomessa sanotaan apinanleipäpuiksi. Babaopuut ovat voineet elää jopa 2500 vuotisiksi ja ne tunnistaa leveydestään ja siluetistaan.

Kiitos!

"Ruakka ja juama", syötävää ja juotavaa vakkasuomalaisittain

                    Antti vie kesän kunniaksi Irman ulos syömään

                                   Makasiini Ravintola 1617 

- Nyt olemme kärsineet aivat tarpeeksi vilua ja nälkää saaren vankeina. Olisi kiva käydä jossakin kävelymatkan päässä syömässä, Antti arvio katsellessaan kaunista kesäiltaa.

- Kävellään vaikka Aittarantaan. Siellä on monta kiintoisaa ravintolaa joista valita. Varmasti löydetään mieleistä ruokaa molemmille. Pientä purtavaa tai vähän tukevampaakin, Irma ehdottaa.

Kesävieraat, niin mökkiläiset kuin turistitkin ovat löytäneet Aittarannan ravintoloista omasta mielestään parhaat ruoka-, juoma- ja istumapaikat. Mutta sekaan mahtuu.

- Tuossa näkyy olevan kaupungin perustamisvuosi. Joku on kekannut laittaa Uudenkaupungin perustamisvuoden ravintolan nimeen; Makasiini Ravintola 1617. Mentäisiinkös sinne? Ei mutta tässä paistaa aurinko suoraan silmiin. Tuolla rannempana on varmastikin hiukan varjoisampi paikka, Irma pähkäilee.

Tuota pikaa tarjoilija pyörähtää jostakin rannan vanhan hirsirakennuksen kätköistä kohti Antin ja Irman pöytää.

- Mitäs saisi olla? Ruokailemaanko tulitte? Tässä teille ruokalista, olkaa hyvä. Mitä juotavaa saisi olla?

- Minä otan vettä, Irma tilaa.

- Minä voisin juoda vähän tuhdimpaa eli kivennisvettä, Antti uhoaa.

Kaupunginlahdella puksuttelee kalastajavene ja paalupaikallaan uiskentelevassa veneessä miehistö istuskelee aurinkokannella seuraamassa rantaelämää nauttien aluksen antimia.

- Olen kuullut herkullisista paistetuista ahvenista talon tapaan. Ahvenet varmastikin maistuisivat, valitsee Irma ruokalistalta.

- Jotakin hiukan tukevampaa. Lankkupihvi lupaa hyvää. Onko se lankun kokoinen vai tarjoillaanko lankulla, Antti höpöttää.

- Medium vuohenjuuston kera, tarjoilija vahvistaa.

Aurinko on laskemassa Vanhan kirkon suunnassa ja ilta hämärtyy. Ei aikaakaan, kun tarjoilija kantaa herkulliset ruoka-annokset pöytään.

- Hyvältä näyttää, tuumivat molemmat ja maistelivat annoksiaan.

Jostakin läheltä kantautuu kesäillan tunnelmaan sopivaa laulua ja soittoa. Onko tuttu esiintyjä?

                                     

Mainiot näkymät Kaupunginlahdelle 1617:n kesäterassilta, lounasta kympillä, pitsoja ja burgereita.  Venepaikkoja asiakkaille. Henkilökunta ystävällistä,  juuri sopiva sananen riittää asiakkaille ja kohtelias ammattimaisuus säilyy. 

Saaren vangit

                                                                     Mereltä tuulee

- Onko vene kunnossa? Irma utelee.
- Pitäisi olla. Perämoottori on huollettu ja tankki täynnä. Merelle on syytä ottaa myös uudet kiinnitysköydet. Ties millaisen myrskyn silmään joudumme. Matka ei ole pitkä ja kohta olemme perillä, Antti selostaa.
 Merimatka sujuu auringonpaisteessa, vaikka pohjoisen suunnasta puhalteleva tuuli tuntuukin vähän vilpoiselta. Se on tätä Suomen suvea.
- Minnekäs meidän kiinnityspoijumme on oiken vaeltanut. Jäät ovat kai sitä vähän siirrelleet. Tuuli painaa veneen keulaa kohti ulappaa. Kesän ensimmäinen uintireissu, Antti siunailee.
  Lopulta kaksikko ja vene ovat turvallisesti perillä. Jalkojen alla on kiinteää, joskin vähän kaltevaa maaperää ja veneen köydet tukevasti kiinni poijussa ja laiturissa.

- Illalla sitten takaisin. Ruokaa ei varattu kovinkaan pitkää oleskelua varten. Vettä on sentään mukana pari kunnon kanisterillista.
 Ilta kuluu pikku puuhailuissa. Hämärtyy ja kuukin nousee taivaalle.

- Eiköhän lähdetä vasta aamulla? Väsyttää vähän tämä tällainen yhtäkkinen rehkiminen, vaikka se hauskaa onkin, ehdottaa Antti.
 Yö vaihtuu aamuksi. Pienen tyynen hetken jälkeen tuuli kääntyy etelään ja puhaltaa navakasti. Rannan puut huojuvat ja havisevat tuulessa. Linnut lentelevät kuin hädissään. Kauempana näkyy vaahtopäälaineita.

- Tuonne ei kyllä lähdetä, Irma tokaisee.
 Tuuli ei näytä tyyntymisen merkkejä. Ilta ja päivä venyvät kohta kolmanneksikin. Yhdeksi illaksi varattu ruoka uhkaa loppua. Onneksi mökin kätköistä löytyy kaurapuurotarpeita sekä ohra- ja riisiryynejä. Vesikin riittää varmasti.

- Tämä on sellainen pakollinen dieetti. Kylmälaukussa on Eetvartti -grillimakkarapaketti, kahdeksan Annabella -perunaa, sillipurkin loppu ja lientä, kurkunpätkä, salaattia, vajaa paketti jälkiuunileipää ja edellispäivänä itse savustettua lohta. Veneestä löytyi iso pullollinen kivennäsvettä.

- Nyt tyyntyy. Lähdetään. Kotimatkalla moottori sammuu kerran, mutta käynnistyy heti yhdellä yrityksellä. Aikamoinen matka, tuumii Antti kotirannassa.
 Oli viisasta odotella sään paranemista. Meripelastajatkin ajelivat isolla veneellään ohi pari kertaa myrskyn aikana. Ehkä he kävivät auttamassa pulaan joutuneita veneilijöitä.

Kesäretki Anne Mattilan Taidekahvilaan Karviassa

                 Taidetta, luontoa, virkistystä maalaismaisemassa

Tämä levy pitää saada. Anittat kohtaavat ja hymy on herkässä, kun ensiostoslevy on tukevasti kädessä. Korujakin soviteltiin.

Matti Esko on täällä juhannuksena yhdessä Anne Mattilan kanssa. Tanssijoita odottava katettu ja viihtyisä tila täyttyy 22. kesäkuuta juhannusiltamissa.

Taidetta ja kuvajaisia. Lampi, lumpeita ja vanhan ajan tyylinen keinu.

Persoonallinen ryjy korostaa tanssitilan tunnelmaa.

Anne Mattilan juliste kutsuu tanssikansaa.

Kaunis kaarisilta johtaa rakennukseen idyllisessä pihapiirissä.

Tässä voisi nauttia kahvit ja munkit tai vaikka simaa tanssien väliajalla.

Yksityiskohta ja pala menneisyyttä.

Mystinen maalaus. Kaikki esillä olevat maalaukset ovat Anne Mattilan tekemiä.

Veistos keskellä Karvian maalaismaisemaa.

Pöytä ja tuoliryhmä houkuttelevat istahtamaan ja kuuntelemaan luonnon ääniä.

Idylliä kappelissa.

Herkkuja vastikään avatussa uudessa kahviossa. Valinnanvaraa riittää. 

Perhonen on laskeutunut lukevat tytön kirjalle.

Vaeltaja keskellä tuoksuvia suopursuja Annen taidepolulla.

Mitä minä tässä mietinkään?

Kuin suoraan maalauksesta. Kahvilatunnelmaa.

Ympäristö, jossa viihtyy pitempäänkin. Paljon on satanut onnitteluja Annen uuden kahvilan avajaisiin.

Kukkapyörällä.