Näytetään tekstit, joissa on tunniste #rakkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #rakkaus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Kirjoittamisista, kirjoista, elämästä ja rakkauksista

                                                     

         Elämyksiä kertojan kyydissä: Pirkko Saisio ja Epäröintejä


Valpastun aina kun löydän kirjailijoiden tuotannnosta kirjoja jotka käsittelevät heidän kirjoittamisiaan. Nyt vallan riemastuin kun sain käteeni kutkuttavan oivaltavan ja yltiörehellisen Pirkko Saision Epäröintejä -teoksen.  Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Kirja oli pakko lukea kerralla loppuun, viimeistä sivua katselin epäuskoisena, eikö ole enempää. Tässäkö kaikki? Pitää varmaan ottaa uusiksi, mennä pihapuun katveeseen ja nauttia uudelleen, pitkitetyn hitaasti ja joka sanasta nauttien. Oi kirja, älä lopu, älä lopu.
Pirkko Saisio on suomalaisen suorasukaiskirjallisuuden helmi, vaikka tiedän että tietää mitä tekee, koska kirjallisuuteen linkittyvää meriittiä ja kokemusta kirjailijalla on, eikä hän jämähdä paikalleen, jos siis siltä tuntuu. Polkuja on monia. On eletty, on kirjoitettu ja elämänkokemus ja monet eri roolit kirjoittajana, ohjaajana, näyttelijänä, esiintyjänä ripottelevat mausteensa kerrontaan niin että sanoma osuu kuin vasaralla nauloja pöytään naputtelisi.

Kaihdan kirjoittamisoppaita. Tällainen kirjoittamisista kirjoittaminen, kertojan äänellä ja  katsantokulmilla leikittelyineen sen sijaan on mainio lukuelämys, suorastaan kirjallisuuden alalaji itselleni, tuntuu että samalla alkaa myös keskustella itse kirjailijan kanssa. Hörähtelee, makustelee sanoja. Kertoo hänelle pikku juttuja mitä teksti tuo mieleen, vaikkakin unohtaa kalliit ajatuksensa saman tien. Virkistyy ajatuskylvyssä.

Pirkko Saision Epäröintejä -teoksen aiheet alkoivat kuin nopeina häivähdyksinä keskustella mielessäni myös vasta luetun kanssa. Teemat risteävät merkillisesti Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken -romaanin kanssa. Vähän vanhemmat naiset näissä teoksissa alkoivat sanalle vähän nuorempien naisten kanssa. Jännittäviä keskusteluhetkiä luvassa.





        Claes Anderssonin Luova mieli: Kirjoittamisen vimma ja vastus


Claes Anderssonin Luova mieli tarttuu kirjoittamisen olennaisiin kysymyksiin niin kuin opettaakin eli  menemällä suoraan asiaan sen enempiä jaarittelematta. Aluksi lukija saa seurata miten lukemisen ja kohta myös kirjoittamisen hinku syntyy jo lapsuudessa. Ohjeistuksen lopuksi hän kehottaa olemaan piittaamatta säännöistä.
Paljon mielenkiintoista pohdittavaa Claes Anderssonin Luova mieli sisältää myös runouden ja unennäön yhtäläisyyksistä, dialogin kirjoittamisesta, luovasta hulluudesta ja ahdistuksesta sekä traumaattisista kokemuksista kuin myös sivullisuudesta kaiken luovuuden ja kirjoittamisen tarpeen taustalla ja moottorina. Pitkin Luovan mielen matkaa Andersson myös pohtii kirjoittamiseen tarttumisen vaikeutta ja kirjoittamisen välttelyä konkreettisin esimerkein höystettynä. Kaiken takaa kuultaa lukeneisuus, ammatillinen kokemus ja tieto psykiatriasta ja psykologiasta ja elämän mittainen kokemus kirjoittamisesta.

                             John Grisham ja Caminosaaren kirjakauppias


John Grisham, tuo mainio jännityksen mestari luo Floridan Caminosaarelle omaleimaisen ja herkullisen kirjakaupan yhteyteen merkillisen kirjallisen yhteisön, jossa kirjallisien kulta-aarteiden, klassikkokirjojen alkuperäiskäsikirjoituksien ympärille on punottu jännittävä ja kiintoisa  kirjallisuuden ja kirjakauppa-alan ympärille kehittyvä juonikudos. 
John Grishamin Caminosaari sisältää jännittäviä juonenkäänteitä, romanssinpoikasta, flirttailua, viime hetkellä ja pitkin matkaa aukeavia salaisuuksia, matkoja, kiinnostavia paikkakuntia vilisee, yllätyksiä ja ilmeisen paljon monenlaista taustatietoa: kirja pitää lupauksensa loppuun asti. John Grishamille alkuperäiskäsikirjoitusten, ensipainosten ja kirja-alan ja kirjakauppojen maailma on herkullinen lohkaisu lukijan nautittavaksi.

                                    Cathleen Schine:  Rakkauskirje


Cathleen Schinen Rakkauskirjettä lueskellessani mieleeni putkahti heti että tästä kirjasta on takuulla elokuva olemassa. Niin olikin. Hain leffan kirjastosta ja vertailin huvikseni miten erosivat toisistaan ja kummasta enemmän pidin. Aika tasan meni. Rakkauskirjeen arvoitusta selvitellään niin kirjassa kuin leffassakin pienen merenrantakaupungin omintakeisessa kirjakaupassa.  Romanttista pähkäiltävää riittää: kuka lähetti kiehtovan kirjeen ja kenelle? 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Your name

On uuden vuoden aatto. Riku ja Aino astuvat juuri sisään Kahvila Babyloniin.




Väki on tottunut elokuvailtoihin niin, että taas heitä on ilmaantunut katseluhuoneeseen koko joukko. Riku on maailmalla viihtyvä valokuvaaja ja kahvilan isännän kouluaikainen tuttu. Riku esittelee innoissaan ystäväänsä:
-  Tässä on tyttöystäväni Aino. Porukat tervehtivät Ainoa monikielisesti. Japania ei kylläkään kukaan osaa. Tyttö sanoo kaikille moi, moi mutkattomasti ja kävelee DVD-hyllylle. 
- Here is also that movie, I mean from my production. What a nice surprise!
- Katotaan se, innostuu porukka ja kihisee uteliaisuudesta. Mikä my production?
Riku selittää että Aino on ollut mukana animen teossa jo kauan.  "My name" - elokuva on kuuluisa kaikkialla, sen teossa Aino on ollut mukana. Riku ja Aino ovat olleet nettiyhteydessä jo teineistä. Nyt he seurustelevat. Huone kieltämättä valaistui ja sähköistyi kun nuoret astuivat sisään. Jotakin heissä on. Niin kuin vain harvoissa pariskunnissa.




- Ai tämäkö se oli, Your name? kysyy Auroora, yksi teineistä,  ja näyttää manga-sarjan kakkososaa, jonka juuri osti kaupasta. Ykkösosa on jäänyt kahvilan hyllyyyn samaisen teinin jäljiltä. Paljon sitä on luettu. Vähän jo kannet repsottavat. Auroora on tullut tänään kahvilaan äitinsä kanssa.


                                              by Susanna Pihlaja

Your name pyörähtää käyntiin. Aivot kihisten porukka yrittää pysyä animen kyydissä. On visuaalisesti mahtava näky kun komeetta jakautuu moneen osaan ihan filmin alussa. Mutta komeetasta emme vielä tienneet, tuijotimme vain lumoutuneena ruutua.
Seuraamme tyttöä mineltä Mitsuha, joka kyllästyy pieneen kotikaupunkiinsa ja Taki-nimistä lukiolaispoikaa joka elää Tokion suurkaupungissa. Ja juuri Tokioon Mitsuha haluaa. Molemmat uni sieppaa eri olosuhteisiin, Mitsuhan Tokioon ja Takin koulutytöksi vuorten ympäröimään pikkukaupunkiin. Tai uneksi he siirtymiä luulevat, kunnes ymmärtävät vaihtavansa paikkaa. Teinit pystyvät viestittelemään keskenään, he tutustuvat, kinaavat ja lähentyvät toisiaan. Mutta sitten yhteys katkeaa siihen paikkaan. Taki unohtaa tapahtumia joita koki ollessaan Mitsuha. Lähtee sitten monen mutkan kautta etsimään Mitsuhaa.

Aino selittää kuinka Your name -anime menestyi alkuunsakin Japanissa hyvin, mutta sitten tapahtui jotakin. Elokuva tuli aina vain suositummaksi, menestyi ulkomaillakin, levisi kaikkialle maailmaan.
Sai hyviä arvosteluja.
- Niin kävi myös Suomessa, säestää Riku. Makoto Shinkai yllättää koko elokuva-alan, kaikkialla.


                                                        by Alphonse Mucha

Anime pelaa omin säännöin. Jotain samanhenkistä on Your name -animessa kuin nauhoissa joita elokuvassa Mitsuhan isoäiti vanhojen perinteiden mukaan punoo. Nauhat purkautuvat, nivoutuvat  uudelleen eri tavoin. Aika pysähtyy ja tapahtumien sankarit voivat elää lineaarisesti ajateltuna eri ajassa. Ripaus sielunvaellusta, ikuisesti yhteen kuuluvat sielut, jotka yhtäkkiä muistavat toistensa nimen, vaikka kaikki on kuin unta ja muistoja menneestä on unohtunut.
Kaikki elokuvan ainekset paiskataan röyhkeän määrätietoisesti samaan soppaan, perinteet, uskomukset, shintolaisuus, sielunvaellus, moderni tekniikka, älypuhelimet, komeetta ja muinoin syntynyt kraaterijärvi, tuhon enteet ja jatkuvasti aistittavissa olevat uhkakuvat, suurkaupungit ja maalaiskaupunkien idylli, pakahduttavan visuaaliset luontokuvat ja nuoret rakastavaiset, väläykset entisestä elämästä, jonka he melkein muistavat.




Japanilainen kulttuuri, kirjoitustapa, musiikki toimii vieraannuttavana elementtinä, joka saa elokuvan kutkuttavasti kiehtomaan. Jää loputtoman tuntuisesti kysymysmerkkejä, elokuvaan on löydettävä avain. Katsojakin melkein muistaa "sinun nimesi",  Your name -rakastavaisten, kaksoisliekkien tapaan.

Antti ja hänen ystävänsä päätyvät ulos keskustelemaan ja viipyilemään, talvinen leuto maisema seisauttaa heidät toviksi kahvilan pihaan, arvelevat elokuvasta sitä ja tätä ja tuota.




-  Irma, katsotaanko elokuva vielä uudelleen? kysyy Antti. Antti ja Irma katsovat vakavina toisiaan, kuin lukien ja aprikoiden toistensa ajatuksia.
- Miksi et sanonut mitään? Että tunnistit minut?


maanantai 18. joulukuuta 2017

Love actually

                             Tuutin täydeltä joulurakkautta





Parivaljakko, Antti ja hänen salaperäinen ystävättärensä, istuu taas kuin tatit katsomassa Kahvila Babylonissa uutta joulutarinaa. Tällä kertaa samalla hinnalla saa montakin stooria. Mutta sitä he eivät vielä tiedä...Joulukuu on somasti raivaantunut kaikelta muulta tärkeältä tekemiseltä. Mutta sitä he eivät toisilleen sano vahingossakaan, sattumalta vaan norkoilevat samaan aikaan kahvilaan. Kello kuudeksi. 

Love actually tarjoaa sen mitä jouluna pitää olla, koko tupa täynnä rakkautta, ristiin rastiin ja kaikenlaista. Kaikkien pitää saada se kenet elämäänsä todella haluaa ja jos joku jää palapelissä ilman, hänellä riittänee resursseja uusiin yrityksiin, jos on sattunut lipsahtamaan joululeffassa kielletylle alueelle. Ei se nyt niin vakavaa ole, jos joku huti lemmenleikeissä tulisikin.  Mutta sääli toisaalta, kyllä joulujaosta pitäisi kaikille riittää. Kiltti pitää ihmisen olla, että joulurakkaus kukoistaa.




- Mikäs pariskunta on eniten mieleesi? kysäisee salaperäinen ystävätär.
- Vähän on visainen kysymys. Britannian pääministeri ja sihteeripullukka vaikuttavat kovin hyvin toimeentulevilta, vaikka jostakin syystä pääministeri heivasi tytön pois työstään. Tuli kuitenkin katumapäälle, vastaili Antti.
- Minä taas pidän tuosta englantilaismiehestä, joka lähti myttyyn mennyttä romanssia ja vähän jouluakin pakoon Ranskaan kirjoittelemaan uutta romaania. Sielläkin vastaan tuli pirtsakka portugalilainen taloudenhoitaja. Vaikka toinen puhui englantia ja toinen portugalia eikä yhteistä kieltä ei ollut, niin hepä vain ymmärsivät toisiaan, lasketteli puolestaan salaperäinen ystävätär.
Elokuva vilisee erilaisia hahmoja ja tapahtumia, välillä henkilöiden tiet risteävät kuten lentokentällä ja joulujuhlissa. 
Suosikkihahmot elokuvassa? Antin suosikki oli rakkaudessaan vilpitön pikkupoika, naapurin eukon taas rokkivaari, joka puhelee pokkana totuuksia vaikka suorassa tv-lähetyksessä.