Vainikkala ja muut suuret junamatkat
Valtias katsoi puoleeni ja näki parhaaksi lähettää minulle runsain määrin vitsauksia, koska en ole piitannut hillitä uteliaisuuttani vaan olen minä päiväni päästään tuijotellut naapurin elämää kateellisin ja kaunaisin mielin. Suhteeton rangaistus pikku erheestä. Mutta minnekäs valitat.
Pureskelin pähkinöitä, hammas halkesi. Se äityi turpoamaan. Olin varma että tulehdus ulottuu heti kohta aivoihin saakka. Niin kuin tekikin. Otin pikkuisen unipillerin ja särkylääkkeen, seurauksena hyvin huuruinen tila, unta tuskin nimeksi. Onneksi olin ehtinyt napata kirjastosta päivällä Jussi Lehmusveden Vainikkalan, joka istui täydellisesti mielentilaani. Edessä oli mieletön junamatka, useitakin.
Junamatka on matkojen äiti ja Vainikkala rockin (bändi nimeltä Mysterio), painajaismaisen sekoilun, vanhan yöpuolen runouden (Uuno Kailas) ja murha- ynnä muittenkin mysteerien, arvoitusten, salaisuuksien sekainen suuri junamatka. Päähenkilö on Juhani Hurma, jonka tarinaa on lähetetty penkaamaan sanomien YT-neuvottelujen varjossa työtään tekevä politiikan toimittaja, Toivo Tuohipuu. Mainio asetelma.
No jos ei vierasta rock-henkistä pahanpäiväistä kohellusta, niin tervetuloa junaan kaikki lukunälkäiset. Kunnon kyytiä saa, jos ei päätä palele eikä jumalatoin örvellys haittaa. Ihan omalla vastuulla sitten vain. Yksityiskyytiin.
Matka Vainikkalaan oli pikamatka, kirja joka imee mukaansa, kunnes kaikki on ohi ja perseet pilkottavat junan ikkunassa.
Vaihdoin junakyydin vauhdissa Suureen junaryöstöön ja Paul Theroux'n Suureen junamatkaan. Hammas tuli hoidettua ja neljän päivän lukumatkan jälkeen ymmärsin että painaijaisia aihettanut tauti oli norovirus. Tautista aikaa elämme ihmispolot.
