Painajainen ennen joulua

Halloween-maan luu-ukko tahtoo joulupukiksi

-  Minäpä nappaan tästä tämän Tim Burtonin Jack Skellington-filmin. Ei sitä ukkoa näy täällä mailla halmeilla, eukko kurkkii ympärilleen Kahvila Babylonissa. Kuudelta piti tavata, nyt se jo on, no melkein kuusi.  Osaan minä tämän yksinkin katsella, ai hei, ootko henkilökuntaa? Tuotko minulle teetä kupposen, rooibos sopii meikäläisen makuun, on Afrikan syvät ja herkulliset aromit, sopii minun makunystyröilleni. Ja vuohenjuustosämpylä, jos on? Joko se meni? Ihan kuin ei tuntisi, vaikka naapureita ollaan. Merkillillistä porukkaa. Mutta hyvä on leffakokoelma niillä.

 - Ai täällä sinä jo istutkin, Antti äkkää ja toitottaa sitten Babylonin keittiöön: Tuokaa mulle vihreää teetä kupillinen, kun joudatte.
-  Juu tuodaan! kuuluu keittiöstä.
- Hyvä kun maltat katsella, etkä pölötä, tätä pitää vähän sisäistää. Että on Halloween ja luu-ukot siellä laulavat. Aika virkeesti ne vetää, tuon sortin väeksi, vai mitä? Antti utelee.  Mutta kumppani vain tuijottaa ruutua kuulematta mitään silmät sepposellaan. Eläytyypä hyvin manalan väkeen, Anttia huvittaa.
- Päivää kumppani! Kyllä minä kuulin, tuli vaan vähän viiveellä perille. Kato nämä on niin vikkeliä, pitää ottaa joka käänteestä vaarin.
Hiljentyvät yhdessä, Antti ja tuntematon,  katsomaan kuinka käy joulu-ukon ja joulun,  kun luu-ukko haluaa vähän vaihtelua iän ikuiseen perinteeseen, Halloweenin aikaiseen peloitteluun ja kolisteluun.
- Olipa siinä erikoinen elämys. Se  räsy-nukke se sukkelasti ompeli itsensä ja oli niin romanttinen loppukin, eukko summaa vinosti hymyillen.
Antti nyökii ja vilkuttaa silmää. Huomenna met jatkamme. Samaan aikaan.

Sattumalta

                                          Sattumalta Serendipity

Kello lähenee ilta kuutta. Kahvila Babylonin ulko-ovea lähestyy kaksi hahmoa eri suunnasta sateen kastelemalla,  katuvaloissa kiiltelevällä kadulla. Hups, he miltei törmäävät toisiinsa.
- Anteeksi!  Tulin vähän lujaa kun halusin olla ajoissa. Minulla on tapaaminen. Mutta siinähän sinä oletkin! Mennäänkö sisälle täältä etelän talvisäästä? kysäisee Antti.
Kahvila Babylonin katselunurkkauksessa ei ole ketään muita. Antti ja tuntematon valikoivat yhdessä elokuvaa DVD-levyjen joukosta.
- Elokuvakirjastossa näkyy olevan tilanteeeseen sopivan niminen elokuvakin:  Sattumalta, Se- ren- di- pi- ty, tavailee Antti. Katsottaisiinko se, kun olemme itsekin sattumoisin toisiimme törmänneet?


Antti laittaa elokuvan pyörimään. Alkutekstien aikana kahvilan katseluhuoneen nurkkaukseen kuuluu outo ääni, ai se kirjailija sieltä törmää sisään.
-  Voisit laittaa meille kahvit, huutelee Antti. Katseluhuoneen nurkasta pilkahtaa esille töyhtöpää, pihahuoneen kirjailija. Tyyppi toimittaa hetken päästä heille kahvikupposet nenän eteen ja Fazerin suklaata.
-  Vaikuttaa B-luokan elokuvalta, tuumii työhtöpää.
-  Ei ole, ihan hyvä on, et sinä vain ymmärrä kun et ole katsonut alusta lähtien. Pariskunta syventyy taas leffaansa.

Antti ja salaperäinen seuraavat elokuvan tapahtumia keskittyneinä. Nainen huokailee elokuvan käänteille ja Antti räpyttelee silmimään.
-  Mitä sulle elokuvasta jäi mieleen? tuntematon toveri kysäisee laittaessaan DVD:tä takaisin koteloonsa.
-  Minulle ainakin jäi mieleen leffaromanssin taustaksi sopiva jouluinen New York. Sitten ne kaksi toisensa löytävää käsinettä ja viihtyisä tapaamispaikka, kahvila Serendipity, vastaa Antti.
- Viehättävä oli leffa ja vetovoimaiset pääosien esittäjät, joita ilman ei elokuvan sanomaan uskoisi. Tai ei pystyisi uskomaan. Edes hetken. Niin ja se että sattumako täällä heittelee vai kohtalo?  Etevimmät osaavat kohtalonsa merkkejä lukea. Ja oppivat samalla tuntemaan itseään. Ja löytävät onnensa. Katsotaanko huomennakin jotakin? kysäisee salaperäinen tuttavuus.

Ihan kuin olisimme aina tunteneet, ihmettelee Antti vieraan mentyä. 

Stalkkari joulun jäljillä

                                             

                                                   Joulukalenteri lainaan? 

-  Pitäisipä käydä kurkistamassa kahvila Babylonin nurkkahuoneessa joulukuun ensimmäisen päivän merkeissä avattua joulukalenteria. Mihinkäs se huima The Joulukalenterin ykkösosa jäikään, miettii  Antti puoliääneen.

Mutta kuka tuossa istuskeleekaan kahvilan ulkorappusilla? Näyttää vähän tutulta, mutta ei kuitenkaan ole.

- Hei! Minä olen Antti ja olen tulossa kahvila Babyloniin katsomaan eilen alkanutta The Joulukalenteria. Onko se tuttu? Mutta hei, mikäs kotelo sinulla on? 

- Tässä on minun suosikkijouluelokuvani, joka kertoo Heinähatusta ja Vilttitossusta joulun jäljillä. Lainasin tämän kirjastosta. Mielestäni tämä on vielä parempi kuin The Joulukalenteri, vaikka ei sitäkään voi moittia, salaperäinen istuskelija vinkkaa.

Antti ehdottaa, että  salaperäisen tuoman uuden joulukalenterin alkuosat voisi katsoa yhdessä kahvilan dvd-laitteella television kautta. Josko niitä voisi vertailla; makuasioista kun ei voi kiistellä.

- Jee, on rankkaa olla tonttu man, hoilaavat Antti ja salaperäinen yhdessä ja ottavat pienet tanssiaskeleetkin television silmälasimainoksen malliin.

- Nakataan takkaan pari halkoa, niin ei pääse kylmä yllättämään, tuumivat joulukalentereiden katselijat yhdessä. Ja kupilliset kaakaota ilmestyy myös höyryämään sivupöydälle. Samassa lämmössä tuntuvat viihtyvät joulukalenterihahmotkin: Heinähattu, Vilttitossu, tonttu, Kattilakosken emäntä ja isäntä sekä vauva ja vaari.

On näissä jotain sukulaissielua näissä kahdessa kalenterissa, on iki-iäkkäät tontut, lueskeleva vähempipuheinen isä, tomera vaimo ja kolme melko tonttua touhuilemassa salaisia joulun odotusjuttuja.

- Tuletko huomenna taas? Katsellaan sitten lisää.

- Kuudelta?

- Kuudelta!

Kahvila Babylonin kääreet

                                           Stalkkari selvittää 

Taas siellä talolla kokoustetaan. Piha väkeä mustanaan. Nyt sinne ajaa pihaan musta pakettiauto. Nyt ne raahaavat jotain paketteja autotalliin. Naisia on jonossa, siellä se hurmuri setä häärii, ojentaa naisihmisille paketteja. Kummallista.

Ja sieltä saapuu jalkakäytävää pitkin se iso punanuttuinen setteri, Jeppu. Työntää kuonollaan portin auki. Jolkottaa autotalliin, harmaapää työntää sillekin paketin. Nyt äkkiä virsut jalkaan, ei ole laitaa tuommoisella menolla. Lähdenpä luontokappaleen mukaan tapausta tutkimaan. Sieltä kurvaa tummakutrinen parturi parahiksi riksallaan, töihin se painaa. On siinäkin kulkupeli. Jeppu hyppää muitta mutkitta kyytiin. Haa. Riksamies tervehtii minuakin kohteliaasti ja vinkkaa mukaan. Menen  kyytiin. Ihme tölläämistä. Kauhean uteliaita ovat ihmiset. Ihan tavallinen riksa. Nyt parturi pysähtyy taksiasemalle ja sukii niitä mustia kutrejaan. Kyllä onkin...
- Siis jään tässä. Kiitos sinulle!

Jeppu tuijottaa taksimiehiä:

- Ei ole Seppo nyt töissä! yksi valistaa irlanninsetteriä. Jeppu ei ole ymmärtävinään. Tuijottaa vain taksikuskeja vaativasti.

- No hyvä on, yksi miehistä hermostuu. Tuli tärkeä ajo! Jeppu hyppää kärppänä taksikuskin pitelemästä avoimesta ovesta sisään ja asettuu kuskin viereen. Eikö jo mennä?

Päätän lähteä ison koiran perään toisella taksilla. Ajetaan satamaan päin. Sitten Jeppu jää kyydistä ja häviää kuusiaidan läp sinisen talon pihaan ja pudottaa pakettinsa talon portaille. Klops. Jeppu jatkaa taivallustaan kalasatamaan päin, sinne setteri häipyy näköpiiristäni. Jään taksista ja kävelen sinisen  talon pihaan. Kas, siinäpä paketti lojuu portailla säiden armoilla, keneltä lie pudonnut. Taidan korjata sen parempaan talteen.

Kesävieraat

                                   Stalkkarin muistelmia kesävieraista

 


Kesävieraat ilmestyivät maalaistaloon. Silloin tiesi, että suvi oli tullut kun sukulaisia porhalsi kyläilemään läheltä ja kaukaa. Elettiin taas ikimuistoista ja sadunhohtoista keskikesän  aikaa.

 Äiti taisi olla kovilla huolehtiessaan maalaistalon askareista ja muonittaessaan koko porukan. Täyttä elämää elettiin. Paljon töitä, naurua, heinätöitä, aurinkoa, uintia, kesäyön taikaa, varhaisia herätyksiä, lasten mekastusta, korttipelejä ja halmaa, saunan lämmitystä, kahvittelua heinäpellolla, marjastusta, aikuisten juttuja tummenevaan iltayöhön. Aurinko paistoi koko kesän, osan aikaa öisinkin. 
Fiini tätini poimi niittykukkia malikkoon. 

Ihania otuksia

                                                      Stalkkarin kesätyyliblues

Kesätyyli jolla kesänainen valloittaa. Itsekseen omaan charmimuotoonsa kasvaneet hiukset. Tukkaponnari, neonvärinen. Jos hiki valuu tukasta. Kirkuvan värinen kukkamekko, tai samantyylinen tunika tahikka muu epämääräinen paituli sekä shortsit, lantiomalli tai legginssit tai vakoverkkarit. Sävy sävyyn huikean väriset valecroksit. Paljon koruja ja muita killuttimia. Moniväriset aurinkolasit. Merensinistä tahikka vihreää lohkeillutta kynsilakkaa. Tyylin viimeistelee Biteman musta reppu, joka on ikimallia, eikä se mene rikki millään. Siihen menee kaikki paremmin kuin käsveskaan, siskot.

Luonnonkarvaset ja suonikkaat sääret. Pattipolvet. Uhkea kesäolemus. Parit partakarvat, voimakas kukkaiskesätuoksu, muu tuoksu naturelli. Eli hikinen.
Nauraa niin että raplingit tipuu rakennuksista. Rakastaa yksinkertaisia asioita. Ostelee aarteita joihin hukuttaa kämppänsä. Aarteita pitää ihastella. Kirjottelee mitäs sattuu mieleen moljahtamaan. Luulee olevansa hauska. Luulee olevansa nuorekas, mutta on jollekin viime vuosisadan kymmenelle jämähtänyt. Ikihippi. Tietää kaiken. Esmes taiteesta, tyylistä, pöperöistä, kirjoista. Ja sanoo sen kovaan ääneen. Arvostelee kaikkee mikä liikkuu. Ei itseä. Itse on täydellinen. Muuta!? Kova mimmi!!! 

Ennen aurinkoa

                                           

                                       Sinä tulit  

Ennen aurinkoa sinä tulit minun, yksinäisimmän tykö.
Me, vaiti toisillemme
vain hymy joka kertoo tiedon.
Etkö sinä ole minun tuleni valo?
Eikö sinulla ole minun oivallukseni sisarsielu?
Yhdessä olemme oppineet nousemaan itsemme yli.
Pilvettöminä hymyilemään.
Ja kun minä yksin vaelsin,
ketä minun sieluni etsi öisin ja harhapoluilla?
Kun minä vuorille nousin,
ketä minä ikinä vuorilta etsin ellen sinua?
Kaikki minun vaellukseni ja vuorillenousuni:
hätää se vain oli.
Vain tahtoa lentää,
ja lentää sinuun.

Sisar Keltainen ja Sisar Sininen ja punainen kukka

                                    Sisareni Sininen 

                                                     

Mereltä puhaltaa viileän raikas tuuli. Aurinko paistaa.

Hannele Salmela

Tyttö astelee verkkaan kohti rantaa ajatuksiinsa vaipuneena, katse alas painuneena, sitten hän huomaa keltaiset kukat. Poimii niitä tohkeissaan sylin täyteen. 

Keskittyneenä, raukean hyvänolontunteen vallassa.

Keltaiset kukkani!

                                                                               Hannele Salmela

Kaksoissisareni tanssii baletissa. Hänen kukkansa, aina siniset, mutta yhtä tärkeät hänelle kuin minulle nyt nämä keltaiset. Oi siskoni, vähän surullinen, ahdistunut, ajattelee liikaa, tuntee liikaa. Ajatustensa ja tunteittensa heiteltävänä. 

Alphonse Mucha

Jo lapsina olimme kovin erilaiset, mutta jokin meidät yhdisti. Tunsimme sen aina, näkymättömän siteen välillämme. Pihassamme kasvaneet liljat, niistä muistan hänet ja nuoruutemme päivät, vanhempamme omissa puuhissaan, me kaksi lumotussa puutarhassamme. Aika pysähtyi. Aikaa ei ollut. Eikä ole nytkään, voin vieläkin pujahtaa maailmoihimme, jotka valloitimme yhdessä jo muinoin.

Hannele Salmela

Näen sen jo kaukaa, punaisen kukan. Sisareni tarvitsee nyt rakkautta. Punaisen kukan, uuden elämän virran.

Edgar Degas

Esitys on ohi. Kiiruhdan ojentamaan hänelle punaisen kukan. Kukkani puhuu hänelle kaiken, sanoitta. Katseemme kohtaavat, maailmamme kulkevat taas rinnakkain.

Keskustelemme hiljaa kunnes aamu valkenee. Tienoon peittää aamu-usva. On epätodellisen kaunista. 

Tämä hetki

                               Tämä hetki voi olla se ainut

                                                                      Amelie Lundahl

Tämä hetki on se mikä meillä on. Elämme hetkestä hetkeen. Ei ole alkuja ja loppuja ja tarinoita. Mielemme vain pykää tapahtumien virtaa kertomuksiksi. 

                                                                            P.S. Kroyer

Onko iltapalan vai karvaan kalkin vuoro: miten eläisit jos tietäisit, että aikaa on vuosi, kuukausia, viikkoja tai vielä vähemmän? Mikä muuttuisi? Matkustaisitko? Tapaisitko kaikki läheisesi ja sinulle rakkaat? Jäisivätkö vain tärkeimmät asiat elämääsi ja ihmiset? Puhuisitko asiat halki? Tunnustaisitko? Pyytäisitkö anteeksi? 

Ja kevennys samaan tyyliin:

 - Tapasin juuri miehen joka tiesi kuolevansa.

 - No etkö sinä sitten tiedä!?  

Hyvää yötä. Nukkukaa hyvin. Kun tunnustaa rajallisuuden, elää helpommin ja nukkuu paremmin. Amen.

                                                                          P.S. Kroyer

Ärsyttää

Stalkkarin lista siitä mikä ärsyttää eli kun alkaa naama vihertää:

- jos lähimmäisellä on kaunis tukka, vanhanakin saati nuorena; 
- jos lähimmäinen osaa laulaa nuotilleen; 
- jos joku on sosiaalinen ja hyväntuulinen, pakosti hän teeskentelee; 
- jos lähimmäiselläsi liikaa tykkäyksiä facebookissa, seuraajia somessa, ei semmoista kestä kukaan; 
- jos lähimmäinen on kova työihminen, siis aikaansaava; 
- jos asiakkaat pitävät ihmisestä: sietämätöntä; 
- jos työkaverilla on ihania matkakohteita, missä en ole käynyt, yksikin riittää pahoittamaan mielen; 
- kaunis ja värikäs asunto, auto, vene, mökki, uimahuone, asuntoauto, pistelee vihaksi semmoinen; 
- tunteista ja kaikesta yökaudet pölöttävä puoliso, en halua tietää semmosista mitään, kiitos; 
- jos lähimmäisellä on hohdokkaita ystäviä tai uskollisia ystäviä, joille voi avautua kaikesta; 
- jos ihmisellä läheiset välit lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, ei tarvitse niistä kaikkialla hölöttää; 
- jos lähimmäisellä on vaikutusvaltaa;
- yksilöllisiä koruja, vaikka sormus tai persoonallisia, aistikkaita vaatteita ja kenkiä; kauniita  kapistuksia vaikka muille jakaa;
- jos lähimmäinen osaa tekniikkaa hyvin, menköön nörtti elikkä insinööri muualle esitelmöimään;
- jos ihminen osaa tsekata itsensä lentoasemalla tai etukäteen jo kotona kuin vettä vaan;
- katsonut laatufilmin tai lukenut kulttikirjan ennen kuin itse ehtii, tuntee taidetta;
- on leuhkana edellämainituista, kyllä tulee mitta täyteen.

Sietämätöntä on nykyihmisen pröystäily. Ei mitään rajaa.
                                                            

                                                   Elin Danielsson-Gambogi: Aamiainen
                                          

Voi voi, mitä jos tulee sota? Lakkaisiko ärsyttämästä.

Seitsemän

Stalkkarin seiska

Lempinumeroni on seitsemän.
Protestoin sitä vastaan että seiskan poikkiviiva on poissa. Viiva pitää on! Jos ulkomaanelävä laittaa postia jossa on numeroita, joudun vertailemaan ykköstä ja seiskaa, ainakin joskus. No vaaleissa saattaa äänet mennä miten sattuu. Harmittaa varmaan osallisia.

Lumikilla oli seitsemän niitä kääpiöitä. Antiikin maailman ihmeitä oli seitsemän, yhden muistan, Rodoksen kolossin, jonka jalkojen välistä purjehdittiin satamaan. Ja seitsemän kuolemansyntiä. Kade, käärmemieli oli varmaan yksi. 

                                                 

Sitten oli ne seitsemän vitsausta Raamatusta, jotka Herra lähetti, koska kansa napisi. Ainakin heinäsirkkoja laittoivat taivaasta tulemaan. Vielä lisää seitsemän lihavaa ja laihaa vuotta jotka myös tuli ylhäältä, en muista kummat ens, varmaan lihavat. Saa korjata. Seitsemän viisasta neitsyttä oli Raamatussa, hyvä että niinkin monta. Taisivat olla niitä lamppuöljyn vartiointiin erikoistuneita. Tai siis kymmenenhän neitsyitä oli, Aleksis Kiven veljeksiä oli seitsemän. Saa korjata. 

Lempivuodenaikani sijoittuu alkukesään, kuudennen kuun lopusta seitsemännen puoliväliin. Kun kesä on ihan just nyt. Se tekee onnelliseksi.

Seitsemän on minulle myös mystinen ja pyhä luku, syleilee taivaita, ja värinsä on tummaa sinistä. Myös numero seitsemän heijastelee vettä sinivihreästä syvään sineen.

Seitsemän kertaa seitsemän koetteli koura kohtalon, ja saduissa koettelemuksia oli seitsemän, ellei kolme riittänyt sitten. Muistan kun skidit oli laitettu koulussa ekalla kirjoittamaan satu. Poika siinä etsii onneaan. Seitsemän hirveää kärsimystä ja ponnistusta oli kuvattu seikkaperäisesti koettelemuksia kuvaten. Loppu sujui kuitenkin liukkaasti, näin:

"Vielä seitsemän vuota sen pojan oli kestetävä. Sitten hän löysi onensa."
Sen pituinen se.

Muistan kesän

                                              

                                Stalkkari kesäduunissa.                

                                                    

Muistan sen kesän aina. Serkku tuli joka aamu kukon laulun aikaan noutamaan töihin risteyksestä, jonne sai jaloitella kilometrin ja toistakin. Mutta ei väsyttäny, joka aamu lähdin töihin intoa piukassa. Mitähän tänään!? Olin parinkymmenen, mutta kahvia isolle porukalle en ollut keittänyt. Ihme sumppi oli eka. Hyväntahtoisesti vinoilivat työmaaukot koko kesän. 

Aurinko paistoi aamusta iltaan joka päivä. Pomot, se serkku ja hänen esimiehensä, olivat itseään sivistäneitä miehiä. Siitä vaan posmottivat ulkoa pitkiä pätkiä Alastalon salista ja muista Raamatun paksuisista.Itsellä ei ole kehumista.
Serkkuni ja se Hautamäki osasivat ostaa ja myydä ja rakentaa ja muokata maita, tontteja, metsiä. Ei ole pitkä kun serkku näytti rullottamiansa taidepläjäyksiä, mitä lie olleet Nelimarkkoja. Ostanut nipussa. Itelle ei ois tullu ikinä mieleenkään. - " Flikka se vaan kulki koko kesän kirja saappaan varressa", virnuili serkku.
Vanhoilla päivillään serkku laittoi pystyyn Lomakylän syntymäpitäjäänsä. Hienon. Pieteetillä rakennetun ja etisöidyn, ja hyvät sapuskat laitteli vaikka pataljoonalle. Jätti jälkensä missä ikinä kulki. Ihmisiin ja maisemaan. Muistot kantaa. 



                      
                           

Maija ja Äärni ja vanhat rauniot

                                         Vanhat rauniot. 

                                         Stalkkarin tarinoita lapsuuden päiviltä.

Kävelimme isän kanssa rantaan. Kesätuuli leyhyytti vainioita. Isä sanoi että haluaa näyttää minulle jotain harvinaista. Kiipesimme rannan kautta metsäiselle mäelle, nyt tuoksuivat männyt ja jäkälät. Isä kulki edelläni raunioille. Isä kertoi että muinoin tällä mäellä asuivat hänen äitinsä veli eli isoäitini veli Äärni ja vaimonsa Maija perheineen. Maija oli luontoa rakastava ihminen. Hän vaali mökin ympärillä puutarhaa.Aamusta iltaan Maija ahersi kasviensa parissa. Kasvatti itse sipulit, lantut, porkkanat ja marjat, omenat ja yrtit. Yrteillä parantaminen oli Maijalla hallussa. Äärni taas oli jumalinen mies. Pitkä, vankka ukko, joka söi yhdeksänkymppiseksi kovaa ruisleipää omin hampain. Maija ja Äärni pitivät koko kylän hyvässä hengessä.

Etsimme isän kanssa Maijan omenapuun, syreenipensaat ja villiintyneet ruusut. Muistin puutarhan siitä pitäen aina. Käyskentelin hartaana tervehtimään Maijan puutarhaa, söin marjoja, ja mietin sitä perhettä joka ammoin asui aurinkoisella mäellä lähellä jokea ja jonne kosken kuohunta ja solina kantautui.
Teininä vein ystäväni tutustumaan Maijaan. Paistoimme makkaraa nuotiolla Maijan kallioilla. Vaikka satoi.

Kaikki mikä pelottaa

                                             Pelottaa

Yksin kun aikaansa viettää, nousee mieleen pelot. Nykyaika pelottaa.

Pelkolista nyt:

- sodan pelko

- ihmisten ja eläinten kärsimys

- joutuminen eroon läheisistä

- vakavat sairaudet

- väärin valtaa käyttävät ihmiset

- sadistisluonteiset ihmiset joiden kohteeksi joutuu

- ravinnon loppuminen tai saastuminen

- vesi loppuu

- kirjat ja lehdet katoavat

- luonnon tuhoutuminen

- pelon ilmapiiri

- vaino, vainoharhojen lietsomien

- inhimillisyyden katoaminen

- oikeudenmukaisuuden, luotettavuuden katominen

- julmuus

                            

Rukoilkaamme. Amen. 

Ystävyys

                                                  Ystävyyden lajit

Kaikenkarvaista ystävyyttä! Kerran minullakin oli ystäviä. Kaipaan heitä, jokaista. Ehkä siksi kulutan aikaani seuraamalla muitten elämää, muistelemalla, napisemalla itsekseni kaikesta. Ja sitä paitsi, Kulkuri koira valitsi minut! Kateellinen olen, jopa omalle eletylle elämälleni. Eniten sille.

Ystävyyksien lajitelma

1. Lojaali ystävä. Tämä on se joka päätti olla sinun puolellasi ja tekee niin. Ei tunkeile, on silti vierellä. Elää omaa elämäänsä. Osaa pitää suunsa supussa.

2. Lapsuuden tai nuoruuden ystävä. Hänet elämä lahjoitti sinulle jo nuorena. Jos olitte fiksut, osasitte pitää kiinni. Tietää mihin kaikkeen voit ryhtyä. Mutta haluaa pitää sinut silti elämässään.

3. Kirjaystävä. Tämän ystävän kanssa voin jakaa tärkeimmän harrastukseni kirjallisuuden. Mutta myös taiteen, teatterin, elokuvan, merkillisen projektin joka lähtee tyhjästä, mutta jatkuu vuosia. Musiikin, spontaanin seikkailunhalun. Mitä kulman takana on? Kuin lapsina, katsotte vain toisianne silmiin ja lähdette siitä paikasta selvittämään. Ystävä jonka löysit kirjallisuudesta tai muu ystävä jonka itse loit.

4. Samaa sukua. Voi olla ainoa maailmassa joka jakaa saman kieroutuneen huumorintajun tai filosofoi saman teorian tai tykkää sinusta koska tykkää sinusta.

5. Tähtiystävä. Hänet toi kohtalo tiellesi kummallisissa paikoissa, etukäteen ilmoittamatta. Lapsuuden riippusillalla, Kuopion torilla, Egyptin pyramideilla, Turussa liikennevaloissa, Tammelan puistotiellä. Mikään ei pidä kiinni, mutta jokin yhdistää. 

6. Ystäväsi yli rajojen. Naapurin koira, pikkulinnut pihallasi, lapsuuden elikot, delfiinit meressä. Pihapuu, kataja, tervaleppä, kuusi. Keltaruusu. Kotimeri. 

Iltatähti. Suojaava taivas. Vihreä, vaalenpunainen missä vain näetkin. Lempivaate, jonka pidät risaksi.

Poisnukkuneet jotka kuitenkin ovat läsnä muistoissasi, jossakin. 

Ja kaksoisliekit, nuo aikojen alusta yhteenkuuluneet, jotka kyllä aina tunnistavat toisensa ensi katseesta. Niin minäkin tein. Vaikka elämä sitten meidät erotti, kuulumme yhteen aina.