Irma kohtaa irkkubändin

 Irma ja irkkubändi Norjassa

Kesänä muutamana Irman ja Kahvila Babylonin isännän retkeillessä vuoristoisessa Pohjois-Norjassa sattui samalle levähdyspaikalle turistibussi. Isäntä joka toimi kuskina kipaisi luontoon. Ystävälliset norjalaiset näyttivät vilkuttavan bussista innoissaan. Irma siitä vilkuttamaan takaisin. Nämähän ovat tuttavallisia ihmisiä täällä vuoristossa.

Eipä aikaakaan kun kaksi iloista veikkoa lähtee tekemään tuttavuutta kierrellen kaarrellen mutkitellen hoilottaen ja nauraen. Näyttävät sirkuksesta karanneilta. Nahkakuteet ja killuttimet, valtava tukkapehko, toisella viheriän keltainen narrin puku ja hiippalakki päässä. Ovat jo puolessavälissä tulollaan, vaikka askelta pitää tapailla mammuttimaista whiski-pulloa käessä roikottaen. Irma pistää äkkiä muina karavaanareina auton oven kiinni ja tuhanteen säppiin.

-  Blondi, nyt pois vilkuttelemasta! Se on irkkubändi juhlatuulella. Isäntä palaili, justiinsa ajoissa. Brumm, kaasutamme takaisin jylhiin norjalaismaisemiin.

Irma alkaa hermostuksissaan muistella nuoruuden aikoja ja Norjaa.

- Muistan kun silloin kerran nuorena ajoin pilvessä täällä...

- Muahahaha, ajoit pilvessä! Sen minä kyllä uskon. Ratkeavat hahattamaan. Ja höhöttämään, toisilleen ja itselleen.

Näkemiin Jenny Helena!

 Helenan kello

Jenny Helenan kaunis kello vain olla möllötti sijallaan. Jennyn elämän päivien lähestyessä loppuaan, kaunis kello innostui välillä vähän kävelemään. Päivänä jolloin Jenny-täti vaihtoi asuinsijaa, Jenny-tädin hieno kello rupesi yhtäkkiä käymään, ja käy yhä monta kuukautta myöhemmin. Kun tädin siunaustilaisuus oli käsillä, silloin Irman hieno korukello pysähtyi vartiksi ja jatkoi sitten taas.

Jenny-täti oli ammatiltaan kulta- ja kellosepän liikkeen myymälänhoitaja ja kaunis kello lienee perua tädin työajoilta vuosikymmenten takaa. Jenny täti eli täyttä elämää loppuun asti, melkein 97 vuotiaaksi.