Irman ja Antin puuhia
Sir Willian Orpen (1878-1931): "Grace reading at Howth Bay
Uudelleen toisensa löytäneet Irma ja Antti asuvat edelleen vanhoissa kodeissaan. Irma asustaa Kahvila Babylonia vastapäätä ja Antti talossaan aivan lähellä kahvilaa. Aikaansa he viettävät jomman kumman asunnolla ja pistäytyvät silloin tällöin Babylonissa.
Irma kumartuu ottamaan postin Antin laatikosta saapuessaan kumppaninsa pihapiiriin. Mainosten ja lehtien seasta löytyy kirje. Maassa eletään nyt korona-aikaa ja ihmiset totuttelevat uusiin rajoituksiin elämässään. Irma tunnustelee Antin kirjekuorta uteliaana. Ojentaa sen jo pihassa autotallilla Antin käteen.
Sitten mennään tupaan keittelemään kahvit. Antti paistaa värikkään munakkaan nälkää hillitsemään: paprikaa, sipulia ja tomaattia laitetaan joukkoon. Sitten vasta on kirjekuoren avaamisen aika. Antti on järjestyksen mies.
Täällä kirjeessä lukee että olen lähtenyt rajan taa. Tässä teille kahvilan avaimet, Antti ihmettelee. Kirje oli siis kahvilan isännältä. Teksti tuntuu vähän pelottavalta, mutta maassa on koronavirus valloillaan ja juuri nyt on paljon muutoksia, paljon epävarmuutta. Tosiaan, juurihan ne hallituksen viisikkonaiset ilmoittivat pistävänsä Uudenmaan rajat kiinni. Kaksikko koittaa pysyä määräysten perässä.
No. Antti ja Irma lähtevät käymään kahvilassa. Irma tutkii uteliaana paikkoja ja huomaa kahvilan varastot: kahvia, teetä, suklaita. Yhdessä tuumittuaan soittavat sitten kahvilan isännälle, josko kahvilan varastoa voisi hyödyntää. Isäntä antaa luvan. Sitten vain toimeksi. Hetkessä Antin ja Irman tuttavat ostavat hurjat määrät tuotteita. Uusi aika - uudet kujeet.
Tästä pikku kaupanteosta piristyneenä Antti lähtee hölkälle. Heti kun silmä välttää Irma kiipeää yläkertaan. Hän löytää oven joka johtaa vinttitiloihin. Vintillä on ikkunoita ja siellä näkee kulkea ja ovensuusta saa valotkin. Kaikenlaista tavaraa näkyy olevan vinttiin varastoituna ja mikäs tuolla, vanha matka-arkkuko? Irman on ihan pakko avata arkun kansi.
Irma penkoo kiihtyneenä arkkua ja löytää nipun kirjeitä ja postikortteja ja toisen nipun vanhoja valokuvia sekä pienen taulun, vielä päiväkirjan ja muutaman kirjan. Irma innostuu niin että kädet tärisevät, tarttuu kuviin ensiksi. Sitten hän katsoo taulua. Vetää henkeä. Taulusta tuijottavat aivan kuin hänen ja Antin kasvot mutta vaatteet ovat kyllä vanhanaikaiset.
Rury Shibuya
Irma kähveltää kuvat mukaansa, istuutuu aurinkoon kahvilan terassille ja alkaa plärätä kuvia. Samaan aikaan irlanninsetteri Jedi työntää kuonollaan portin auki, löntystää Irman luo ja työntää kuononsa Irman syliin. Hetken he vain istuvat näin. Punanuttu katsoo Irmaa lempein silmin ja lähtee hitaasti tiehensä. Irman silmissä kimaltavat kyyneleet. Hetken päästä Irma jatkaa valokuvien katselemista. Tässä! Sama pariskunta kuin taulussa. Eivät ihan niin paljon minua ja Anttia kyllä muistuta. Merkillistä. Ja kävikö Jedikin tässä?
Giovanni Giano Racconti d'Autunno
