Supernova

                                                    Sanaton hetki

                                           picture from a painting of P.S. Kröyer

Hetki jolloin sanat katosivat tarpeettomina,
eivätkä enää meitä huijanneet.
Räjäytät itsesi rajat,
murrat kallisarvoisen yksinäisyytesi,
ja jäät vapaaksi.
Sillä todellisuus on jossakin oman persoonasi
yläpuolella.

Alat säteillä, heijastaa.
Yksin tuikit kuin pieni tähti,
yhdessä supernova,
joka mullistaa luonnon lait,
ajan ja avaruuden.

Katoaa aamuruskoon,
illan syliin.
Kun yö muuttuu päiväksi, silloin.
Se palaa loistaen, häikäisten.
Rajuna ja naisellisena.

Älä luovuta koskaan,
       älä koskaan.
Vähitellen saavutat sen,
(tai se sinut),
antimaterian.

 (Postcards are from postcrossing friends all over the world.)