Lunta sataa, lunta sataa, joulu on tulossa, tonttu on totta!
On satanut lunta pitkin koko eilispäivää ja koko yön ja vielä tänäänkin. Netta ja Kimi, luokkatoverit alakoulusta päättivät lähteä katsomaan luokkansa joulunäyttelyä Kahvila Babyloniin. Isäntähän kutsui heidät.
Koululaiset miettivät luokassaan virinnyttä keskustelua tontuista ja pukista. Kaverit väittivät ettei tonttuja ole olemassakaan, eikä pukkia. He päättävät kysyä kahvilan isännän mielipidettä asiasta.
Isäntä ottaa tosissaan lasten kysymykset. Kyllä tonttuja oli minun isoisäni äidin kertoman mukaan ainakin, ja minulla on kirjakin tontuista. Ennen vanhaan tontut toimivat talonhaltioina.
- Ovatkohan kaverit nyt juksanneet teitä? Ajatelkaa te ihan omilla aivoillanne. Lukekaas itse ja miettikää mikä on totuus.
Lukutaidoistaan innostuneet alakoululaiset yrittävät saada Kunnaksen Suomalaisesta tonttukirjasta selkoa mikä on totuus. Taustalta alkaa kuulua laulun loilotusta, isäntä laittoi Välikaton Feetun tonttulevyä kuulumaan, lupasipa lainata lapsille Mauri Kunnaksen Tontut DVD:n katseltavaksi. Kimi on sitä mieltä että kotoa löytyy laite jolla katsoa.
No mutta, Tontut -video sujahtaa Kimin reppuun ja lapset katselevat vielä pari kirjaa aikansa kuluksi.
Isäntä saattaa koululaiset ulos ja lähtee tarkistamaan postiaan laatikolle, on taas laskuja ja paketteja ja kortti, isäntä vilkaisee kortin terveiset ja myhäilee. Sitten hän muistaa taas parivaljakon:
- Huomasitteko muuten jälkiä lumessa pihallani? Voisivatko ne olla tontun? Lapset tarkastelevat pihapiiriä, ihan kuin pihahuoneen ikkunassa olisi vilahtanut jotakin punaista.
- Tontun myssy! päättelevät lapset. Mutta kavereille ei kerrota. Varmemmin saadaan lahjojakin kun vain unohdetaan ne spekulaatiot tonttujen olemassaolosta ja käytetään omaa järkeä tässä asiassa.
Kahvilan isäntäkin päättää valistaa itseään tonttutiedoilla.
Lapset hiippailevat pitkin lumista puutalokaupunkia ja yrittävät päästä jyvälle näkyykö tonttuja, ehkä talojen katoilla?
- Mitä etsitte? luokkatoveri ilmestyy kuin tyhjästä.
Mutta eivät he kerro. Ihan yhtäaikaa molemmat äkkäävät jotakin punaista katolla. Matka jatkuu ilman selityksiä, luokkatoveri on sitä mieltä että kohta tulee lunta.
Ihan sen talon nurkalta, jonka katolla vilahti punaista, on maassa jotakin. Kudottu monivärinen sukka, ja tiukukin siinä on. Ihan kuin siinä kirjassa jonka he lukivat. Ilmassa on jouluinen tuntu. Alkaa taas sataa lunta. Tonttulunta, jonka lenpeä lounatuuli on tuonut meren rannalle heidän ikivanhaan pieneen puutalokaupunkiinsa.
