Emil Cedercreutzin museo: aarre Harjavallassa

 Juhlien aika: tapaaminen Emil Cedercreutzin museossa

Emil Cedercreutzin veistospuiston "Tyttö"-teos vuodelta 1929 kotimuseo Harjula taustanaan

Yllätyksenä sain tyylikkään muistikirjan lahjaksi, joten oli syytä kirjoittaa siihen jotakin asiaan liittyvää.

  Eli meillä oli 10.9. 2025 Harjavallassa Emil Cedercreutzin museossa pienet juhlallisuudet. Ne sopivat hyvin paikan henkeen, sillä Harjulan taiteilijakodin perustanut Emil Cedercreutz oli itsekin armoitettu juhlien järjestäjä.

  Nämä  juhlat olivat yhdistelmä ystävätapaamista kuin myös rubiinihääpäiväläisten musiikkimuistamista.  Kuultiin myös syntymäpäiviensä jälkeen Antille ja Irman veljelle  omistetut,  heitä syvästi liikuttaneet ikimuistoiset laulut.

  Monet kutsutuista pääsivät matkustamaan paikalle kauniina aurinkoisena syyspäivänä koska "vielä on kesää jäljellä". Vieraat ikuistettiin tapahtuman aikana digitaalisiin kuviin kameralla ja kännykälle.

  Jännittävän mutta lyhyen odottelun jälkeen kokoonnuimme - parinkymmenen hengen sakki - museon Emil-saliin.

  Tilaisuuden muusikot Kalle Klotz ja Susanna Pihlaja olivat virittäneet omat laulu- ja soittovehkeensä kuntoon salin estradinurkkaukseen. Ennen esitystä koko poppoo nautti paikalle tilattua lohikeittoa lisukkeineen.

  Muutamaa lautasellista myöhemmin Antti Kallen avustamana keräsi astiat tarjoiluvaunuun ja muusikot pääsivät tositoimiin.

  Esitys, jossa Susse ja Kalle lauloivat ja Kalle säesti kitaralla, sisälsivät tukun yllätyskappaleita. Ne oli valittu osittain yhteistyössä Irman kanssa. Antille ja Irmalle oli nimetty omat suosikkilaulut.

  Kuin huomaamatta aika kului musiikkia kuunnellen ja kappaleista heränneistä muistoista keskustellen. Onneksi osa esityksestä tallennettiin myöhempää katselua ja kuuntelua varten. Välispiikkien lomaan myös yleisö  esitti mitä mieleen nousi esitetystä.

Harjulan taiteilijakodissa

Emme kuitenkaan istuskelleet kovin pitkään juhlasalissa, sillä seuraavana ohjelmassa oli opastettu kierros Emil Cedercreutzin kodikseen rakennuttamassa Harjulassa.

  Paroni Cedercreutz oli ihastunut vuolaan Kokemäenjoen kosken partaalla sijainneeseen paikkaan puhujamatkallaan Satakunnassa vuonna 1914 ja ostaa pämäyttänyt maat ja mannut itselleen lähes samalta istumalta.

  Alkoi vimmattu rakentaminen joka jatkui ja jatkui. Paikalle siirrettiin vanha pitkänmallinen rakennus,  johon liitettiin paikalle tuodusta toisen rakennuksen luhdista lisäsiipi ja yläkertaa laajennettiin uusilla huoneilla. Päätyyn rakennettiin halkovaja.

  Myöhemmin tontille rakennettiin suippotorninen "Maahengen temppeli" paronin keräämien vanhojen maatalousesineiden ja työkalujen sekä muiden maatalouteen liittyvien esineiden säilytystilaksi. Alkuperäinen "Maahengen temppeli" on edelleen paikallaan mutta ei avoinna yleisölle.

  Museoesineiden säilyttämistä ja esittelyä varten rakennettiin myöhemmin uudet tilat, jotka ovat perineet vanhan "Maahengen temppeli" -nimen. Myös näyttely- ja ateljeetilat ovat myöhempää perua.

  Itse taiteilijakoti Harjula on alkuperäinen. Sitten koko  konkkaronkka marssi oppaan perässä rakennusta ja esineistöä ihmettelemään.

  Ensin saavuimme pitkään sisääntulosaulaan, jonka ulko-oviin on kohokirjaimin tallennettu paronin mietelause: MEMENTO VIVERE - MUISTA ELÄÄ. Tarkemman kuvan paikasta saa vain siirtymällä rohkeasti sisätiloihin. 

Memento vivere - Muista elää! Emilhän muisti.

Emil Cedercreutz ehti elämänsä aikana moneen. Hän oli lahjakas siluettitaiteilija, matkaili ja tutustui kotimaahan ja ulkomaan paikkoihin kaikenlaisin kulkupelein, opetteli liudan kieliä ja nautti seurustelusta kaikenlaisten kanssakulkijoidensa kanssa, oli aikansa kuuluisimpia kuvanveistäjiä, kestitsi vieraita ja vietti kesäisin seuraelämää  niin Suomen sen aikaisen kulttuurieliitin kuin muidenkin tuttujensa kanssa kodissaan Harjulassa, teki ahkerasti maakuntamatkoja Satakunnassa keräten talteen maatalouskulttuuriin liittyvää esineistöä "Maahengen temppeliinsä". Keräsi myös mittavan taulukokoelman aikansa kuvataidetta. 

Emil Cedercreutzin tunnuslause ja elämänohje Harjulan kodin ulko-ovesta: Memento vivere

Emil Cedercreutzin "Äidinrakkaus"-veistos Harjulan sisääntuloaulassa

  Jos joku tätä joskus lukee niin kehotan henkilöä oikopäätä matkustamaan taiteilijakoti Harjulaan. Rakennus ja sen sisältämä esineistö uniikista ja erikoisesta historiasta puhumattakaan on sananmukaisesti SANOINKUVAAMATON. Rakennuksessa on lukematon määrä ahkerasti ulkomailla opiskelleen ja matkustelleen paronin hankkimia tai lahjaksi saamia esineitä. Kirjojakin on monilla eri kielillä. Paroni itse puhui ja tietysti myös luki neljäätoista eri kieltä joista yhdeksää sujuvasti!

Musikanttivieraat Kalle Klotz ja Susanna Pihlaja herkistävät mielen tulkinnoillaan

Biisilista:

Bridge over trouble water

Joki

Eilen kun mä tiennyt en

Kaikki sadut

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu

Se sama tyttö

Pieni hiljainen onni

Sinä et laula

Rosalinan laulu Hai hai horttokaalot Karnevaalituuli

Rakkaus on lumivalkoinen

Paratiisi

Mä lähden stadiin

Susanna Pihlajan kappaleet Se sama tyttö ja Karnevaalituuli ovat Susanna Pihlajan levyltä Se sama tyttö,  Kaikki sadut taas vaikka YouTubesta. Kalle Klotzin Sinä et laula löytyy hänen uudelta Elävien kirjoissa -levyltään. Kaikkia biisilistan kappaleita voi etsiä internetin ihmeellisestä maailmasta.

Kaikki vain ihmettelivät

Palasimme porukalla kahvittelemaan toisessa rakennuksessa sijaitsevaan Emil-saliin. Kalle ja Susanna kiittivät ja kaikki paikalla olleet kiittelivät puolestaan heitä ennen kuin muusikot starttasivat NYSTADIIN.

  Kaukaisimmat vieraat eivät hennonneet jättää paikka ennen kuin olivat tehneet perusteellisen kierroksen veistospuistoon ja tutustuneet alueen luontoon sekä rakennuksiin.

  Omalla kotimatkalla muistelimme tilaisuuden kulkua. Kaikki vieraat ja esiintyjät vaikuttivat ylen vaikuttuneilta kokemaansa Kokemäenjoen rantamilla.

  Kotona ihmettelimme niitä monia lahjoja joita emme osanneet odottaa, sillä kyseessähän oli vain hauska yhteistapaaminen. Kuitenkin, tapaamisesta tuli silkkaa juhlaa alusta loppuun.

  Osa aktiivisista FB:n käyttäjistä laittoi lähes saman tien omille sivuilleen kuvia ja mielipiteitäkin kokemastaan tilaisuudesta. Irman avustuksella laitoimme omillekin sivuille kuvia ja tekstiä pariinkin otteeseen. Koko päivään, kaikkiin kohtaamisiin, musiikin lumovoimaan, uniikkiin museoon ja sen perustajan Emil Cedercreutzin luomaan tenhoon sopii hyvin toteamus: KAIKKI VAIN IHMETTELIVÄT. 

Kiitollisin mielin 

Antti ja Irma

 

Kirjallisuutta:

Emil Cedercreutz, Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää

Ritva Kava, "Satakunnan eurooppalainen" Emil Cedercreutz matkoilla

Jukka Relas, Emil Cedercreutz & taiteilijakoti Harjula

Pirjo Tuominen, Memento Vivere - Muista elää

Annika Waenerberg & Manuel Velez cea, Emil Cedercreutz 1879-1949

Rautalampi

Nuapurissa Rautalammilla

Kesälomamatkalla jossakin Suomessa voi osua vaikka Nuapuriin. Nuapurissa saa ruokoo, juomoo ja viihettä. Nälkäisille poikkeaville maistui. Missähän päin sitä ollaankaan? No, Rautalammilla tietysti. Rautalampi on kuulu kylänraitistaan,  ja vaikkapa Tossunlinnasta löytyneestä kalliomaalauksesta jylhän vesireitin varrella.

Aivan Nuapuria vastapäätä, valtakunnallisesti merkittävän Rautalammin kirkonkylä kylänraitin toisella puolella on mahdollisuus päästä vaikka valokuvaan.

Rautalammin kylänraitin maisemaan kuuluu hautausmaa järven rannalla. Hyvin hoidetun hautausmaan kivet kertovat omalla tavallaan historiasta.

Kauppaneuvos Heikki Peuran ja Aina Peuran hautamuistomerkki aivan Rautalammin kirkon kellotapulin läheisyydessä.

Kävelyreitin varrelle sattunutta Rautalammin kylänraitin maisemaa ja kahvilan vanha Paulig-kahvimainos.

Virkkausinnostus on vallannut myös Rautalammin. Keskustan koivu ja siihen kiinnitetyt linnunpöntöt ovat saaneet uuden värikkään ulkoasun.

Rautalammin museo on käymisen arvoinen paikka. Kesäajan erikoisnäyttely kertoi Rautalammilta 1500-luvulla lähtien Ruotsiin ja Amerikkaan lähteneistä metsäsuomalaisista. 

Viime sodan jälkeen Rautalammille tuli paljon evakkoja Karjalasta. Kotiseudun jättäminen ei ollut helppoa millään tavalla.

Metsäsuomalaiset.  Myös Rautalammilta lähdettiin 

siirtolaisiksi Ruotsin havupuuvyöhykkeelle jo 1500-luvulta lähtien. Myöhemmin Ruotsista suunnattiin Yhdysvaltoihin Delaware-joelle. 

Sentraali Santran valtakuntaa. Puhelut yhdistettiin käsikäyttöisessä keskuksessa.

Rautalammin museon päärakennus oli yksi kävelyretken pääkohteista. Sisälle ei voinut olla menemättä, taas yksi kohde poikkeaville.

Rautalammin idyllistä kylänraittia. Kahvilan ovi odottaa avoimena kahvinjanoisia kulkijoita.

Vähän eri tyylinen valtion virastotalo kylänraitin varrella.

Kylänraitin vanhaa rakennuskantaa. Paikkakunnalta löytyy aito Pilvenpiirtäjä, jonka pituus korvaa korkeuden. Rakennuksessa on ainakin parturi-kampaamo, kellosepänliike ja kahvila.

Hyvin hoidettu vanha pihapiiri Rautalammin keskustassa pääraitin varrella.

Tukkirekat jyristelevät ja huristelevat pitkin Rautalammin keskustan raittia. 

Kuralan Kylämäki

  Pölhölän kesäreissu Kuralan Kylämäkeen

Kaunis heinäkuun päivä houkutteli Pölhölän väen kesäiselle reissulle vanhoja aikoja tutkimaan.
Tuttu, mutta aina uusi kohde, aivan Turun kainalossa vanhan Hämeen Härkätien varrella mäentöyräällä sijaitseva Kuralan Kylämäki oli auton keulamerkin tähtäimessä.
Pienten kaupunkikierrosten jälkeen Kylämäki häämöttikin jo horisontissa.

                                     

Ensitöiksi tarjolla oli käden taitoja testaava askare Kuralan kokeiluverstaan puutyöpajassa. Näppärä matkalainen sai muistoksi itse tehdyn kotimaisesta puusta veistetyn hengarin. Komea tuli, totesi infopisteen opaskin.

Iso-Kohmon talon väki toivotti tulijat tervetulleiksi. Pölhölän väki oli utelias kuuntelemaan talon kuulumisia. Pihakanalassa viihtyvät kanat munivat ahkerasti ja ilmoittivat aikaansaannoksestaan komealla kotkotuksella.  Kanatarhan väki on saanut nimensä suomalaisten filmitähtien mukaan. Tauno komeilee kukkona ja pieni vaalea kana on puolestaan Ansa.

Iso-Kohmossa eletään 1950-luvun tapaan ja esineistö Kuralan Kylämäessä on myös samalta vuosikymmeneltä. Tavaroihin saa koskea ja leluilla leikkiä, tuoleilla istua. 

Perinnepuuharhassa Pölhälän väki pääsi ihastelemaan kukkaloistoa.

Leikkitupana toimivan Vähä-Kohmon tilan luhtiaitan ikkunan takana kypsyivät punaiset viinimarjat.

Kurkistus leikkitupaan. Mitä siellä olikaan odottamassa.

Rivistö värikkäitä teerasioita.

Leikkituvan lomittain laitetut räsymatot.

Iso-Kohmon päärakennuksen sali.

Tauno-kukko sekä vanhan ajan filmitähtien mukaan nimetyt kanat tepastelivat kanatarhassa. 

Mikä parasta,  Kuralan elävän historian kylässä ei peritä pääsymaksuja, ihanteellinen kohde siis vaikkapa lapsiperheille.  Kahvit ja lounaat järjestyvät perinteitä kunnioittaen ja kohtuuhintaan, omia evätä voi myös hyödyntää. Isokin joukko hajaantuu mukavasti eri kohteisiin, uniikin paikan kiireetön ilmapiiri on arjen ja pyhäpäivän luksusta. 

Pölhölän väki jätti haikeat hyvästit Kuralan Kylämäelle. Palaamme taas.