Anna minun rakastaa enemmän

 Antti ja Irma ryntäävät leffaan: AMRE

Irma ja Antti kävivät Myllyn Luxessa ahmaisemassa tämän Anna minun rakastaa enemmän -leffan. Irma on aina lukenut heti kaikki Juha Itkosen kirjat kun on kiinni saanut, joten pitihän se tätäkin elokuvaa kiirehtiä katsomaan heti kun kykeni. 

Mistä Anna minun rakastaa enemmän -leffa kertoo: nuoruus, musiikki, rakkaus, hulluus, taiteilijaelämä. Onko rakkaudelle oikeaa aikaa, vai onko se oikea aina oikea.

Rita Behm säteilee musiikin kautta, Pyry Kähkönen loistaa tulkinnassaan 

Rita Behm muuntautuu Suvi Vaahterana koko elokuvan ajan. Pyry Kähkönen menee nuoren miehen rakkaushullun nahkoihin uskottavasti. Aika tempun pääosien esittävät tekevät kun laulajasta Behm muuntautuu näyttelijäksi esittämään osaansa Suvi Vaahterana ja Pyry Kähkönen taas tekeytyy näyttelijänä myös muusikoksi, Antti Salokoskeksi. 

Musiikki ei elokuvassa ole Juha Itkosen alkuperäiskirjassa mainittua musiikkia vaan vaan leffamusiikin säveltänyttä Joel Melasniemeä. Aikakausi, musiikki  ja kuteet eivät ole 2000-luvun alkua, vaan jotakin sieltä täältä 2000-luvun vuosikymmeniltä, vaan eipä se haitannut. Niin eikä New York ole New York. Ohjaava Oskari Sipola sinnitteli maaliin elokuvahankkeensa kanssa yli kymmenen vuotta. 

Brooklyn Bridge -tunnusbiisi kasvaa ja paisuu elokuvan loppua kohti vaikuttavaksi. Poptähtenä Behm on parhaimmillaan. Ja rakkaudesta kärvistelevä Kähkönen koko ajan. Ihan lopussa on vielä kappale jota jää kuuntelemaan kunnes viimeinenkin säe haipuu. Behm, tai siis Summer Maple ja Sentimental Values. 

Kovasti elokuvassa muutetiin paikasta toiseen, tuumivat Antti ja Irma että minne taas, vähempikin muuttolaatikoitten kanto olisi piisannut alleviivaamaan että ero tuli. Joskus snadisti uskottavuus kärsii kun ylimääräiset New Yorkin levyntekoporukat piti häätää paikalta, vaikka ei niistä näyttänyt häiriöksi olevan. Mutta ei haitannut. Salokoski kyllä komenti net mäkeen ansiokkaasti. 

Antti seurasi Behmin esittämään solistilaulaja Suvi Vaahteraa herkeämättömän lumoutuneena persoonasta. Irmalle elokuvataivaalla loisti Pyry Kähkösen Antti Salokoski. Loppujen lopuksi elokuva saa kaiken anteeksi. Ehkä juuri osittainen kotikutoisuuskin vetoaa,  ja varsinkin ohjaajan sitkeys, näyttelijöiden karisma, hetken lumous. Nuoruus häivähtää mielessä. 

Palatkaa perhoset

                                            Rakkautta ennen kuin on myöhäistä

  

 

Stalkkari Irma siivoaa kovalla touhulla. Lehtitelineestä hän löytää ruskeaan paperiin käärityn paketin, tuijottaa sitä hyvän tovin, ennen kuin tajuaa. Oi tämä on se paketti minkä korjasin talteen - sateesta. Jeppu, se punaturkkinen irlanninsetteri pudotti sen. Minun piti se niin toimittaa perille myöhemmin. Mutta sitten tuli joulukuu ja ne leffaillat Antin kanssa Kahvila Babylonissa. Saman tien Irma avaa paketin uteliaisuudessaan. Kirja, lempikirjailijani Juha Itkosen romaani. Suomen suurimmasta rock-tähdestä Suvi Vaahterasta ja kirjailija Antti Salokoskesta, joka uskoi olevansa Suvin laulujen hän.

Irma alkaa oikopäätä lukea uutta tarinaa. Unohtaa kaiken muun. Eläytyy kauan sitten poimimansa kirja-aarteen ääreen herkistyneenä, ihmeissään, kirjailija puhuu minulle, suoraan minulle, telepatiaa, magiikkaa. Noituutta? Tai samantapainen ajattelutapa, fiktioiden ja ajan rinnakkaisuudet ja päällekkäisyydet. 

Anna minun rakastaa enemmän oli ensimmäinen Itkosen kirja, johon Irma oli tarttunut ja siitä pitäen lukenut kaikki ilmestyneet. Parasta luettavaa koko Suomessa, hänelle kelpasi joka ainoa Itkosen hengentuote.

Antti kömpii Irman rappusissa ja plimpottaa ovikelloa. Irma heittää kirjan soffalle ja menee avaamaan ovea.
- Lähdetkös käymään Babylonissa? Jos vaikka löytyisi joku elokuva katseltavaksi. Irma huiskaisee hätäpäissään kirjansa suojapapereita sivuun, piiloon Antin katseilta.
- Lähdetään vaan. Menevät rappuset kolisten.

Kahvila Babylonissa Irma ja Antti asettuvat valikoimaan katseltavaa leffanurkasta. Isäntä kiikuttaa huoneeseen sinisissä isoissa kupeissa yrttiteetä ja ruisleipää vuohenjuustolla. Irma äkkää Rakkautta ennen -elokuvat ja selittää Antille että ne tulivat hänen mieleensä kirjasta jota hän juuri luki. Samat päähenkilöt leffasta toiseen, aina eri elämäntilanteissa.  Richard Linklaterin elokuvan Ethan Hawken ja Julie Delpyn näyttelemät päähenkilöt Jesse ja Celine löytävät toisensa aina uudelleen nuorina Wienissä, myöhemmin Pariisissa ja selvittelevät suhdettaan vuosikymmeniä myöhemmin Kreikassa.

Niin kuin hän ja Antti, Irmalla välähtää. Kerran niin läheiset, uudestaan toisensa löytäneinä, kiitollisina kohtalostaan. Seesteisen onnellisina. Heidän aikansa oli silloin ja on taas. Heidän elämänsä yksi ympyrä sulkeutuu, se matkii fiktiota, mutta onnellisempana versiona, ilman riutumistä ja räytymistä.

Irma jatkaa katselumaratoniaan aina Rakkautta keskiyöllä filmiin asti, mutta Antti nukahtaa, herää sitten filmipariskunnan säksätykseen ja menee keittiöön rupattelemaan aikansa kuluksi kahvilanväen kanssa. Irma huokailee leffan loppuun ja yhdessä lähtevät kuomat kotiutumaan.

Seuraavana päivänä illansuussa Irma saa Perhoset luettua, paketoi kirjan uudelleen entiseen ruskeaan paperiinsa ja lähtee palauttamaan sitä. Irma kävelee koko puutaloalueen läpi, katselee kiinnostuneena talojen pihoja, suuntaa satamaan. Aikoo pudottaa käärön sinisen talon postilaatikkoon. Paketin päällä lukee osoitteen yläpuolella Prinsessa Siri. Omituista, tuumaa Irma. Ei ole Suomessa prinsessoita. Tästä on otettava selvää.

Kotona Irma tutkii kirjahyllyään ja löytää etsimänsä: Anna minun rakastaa enemmän. Lukulampun valossa hän syventyy uudelleen Antin ja Suvin nuoruuteen. Joitakin ihmisiä on vaikea saada päästään pois koskaan. On maaliskuu. Lumet alkavat kohta sulaa. Mustarastas laulaa ensimmäistä kertaa tänä keväänä.