Minun nimi on nimes sun
Tartuin itselleni täysin tuntemattomaan Emma Kantasen kirjaan "Nimi jolla kutsutaan öisin" kirjastossa ja poimin sen mukaani. Kun päästiin kotiin mieheni sieppasi kirjan oitis. Varmaan koska takakannessa puhuttiin Rovion Angry Birds -hahmojen maailmaan liittyvien grafiikkojen piirtämisestä. Jouduin jonottamaan kirjaa. Mies kertoi hämmästellen pitkin lukutaivaltaan nappaamiaan yksityiskohtia, kiinnostuin lisää.
Sujuvasanainen nuori nainen tämä Emma Kantanen, ja vie hyvin kiinalaista juttuaan eteenpäin. Osaa kertoa konkreettisin yksityiskohdin päähenkilön elämästä oudolla maaperällä Kiinan Pekingissä hänen lähdettyään Rovion leivistä Helsingistä. Nuori nainen siis ottaa ja lähtee työn perässä Kiinaan. Pekingissä sataa ensilumi ja aivan kaikki on toisin kuin Suomessa, joitakin asioita päähenkilö oppii nopeasti, kiinan kielen opettelu takkuaa. Työhön on helpointa tarttua, Candy Crush -pelin piraattiversion grafiikoiden kehittämiseen.
Työpaikalla antavat naiselle uuden nimen. Päähenkilö ei ilahdu. Keksimme miehen kanssa toisillemmekin kiinalaiset nimet. Ja muutamia muitakin, samalla kun ihmettelimme nuoren päähenkilön rohkeutta sopeutua outoihin uusiin asumisoloihin ja työskentelyyn tiimissä ripirinnan käsivarret toisessa työntekijässä kiinni. Kiinalainen pomo tekee aina mielivaltaisen tuntuisesti työpäivän päättyessä muutoksia kertojan pelisuunnitelmiin miten tahtoo, työpäivät venyvät. Ahdistaa. Siis päähenkilöä. Lukeminen sujuu reippaasti, koska tyyli on sopivan toteavaa, ja elävää yksityiskohdissaan.
Onnen kaupalla päähenkilö löytää Kiinan netistä, WeChatista lalo-ryhmän, joka antaa elämään suuntaa ja tolkkua, tai niin päähenkilö luulee.
Putosin kärryiltä kun lalot jakautuivat aina vaan uusiksi T- ja P- ja mikälie kirjain-lesboiksi. Eikä päähenkilö tunnu ymmärtävän lalo-lesbojen eroja ja kohtaamiaan vihan vyöryjä senkään vertaa. Joka tapauksessa jännityksellä luin. Ihmettelin toimintaleffat mieleentuovaa väkivaltaisuutta. Tyypillistä Kiinassako? Välillä kyllä vähän pelotti päähenkilön puolesta. Emma Kantasella on kirjoittamisen lahja. Autofiktiota parhaimmillaan tämä teos, kaikki vuoden 2019 BB-talon huimat olennot potevat Kantasen luoman peligraafikon rinnalla verenvähyyttä. Ihan sama minne tuuli kuljettaa, uskon että ilmaisuvoimaista tekstiä tai kuvitusta syntyy. Tai mitä ikinä elämä eteen tuo uuden ajan aivomyrskynaiselle.
Sinun nimi on nimi mun
Andre Acimanin "Kutsu minua nimelläsi" -romaanista emme sitten kiistelleetkään miehen kanssa kumpi saa ensin lukea. Suosiolla sain pitää. Ehkäpä tutustumme kirjasta tehtyyn elokuvaan yhdessä.
17-vuotias kovin varhaiskypsä Elio kertoo kirjassa kaukaisesta kesästään Italiassa. Pojan professori isällä oli tapana ottaa kesänviettoon ja tutkimusta tekemään aina kesäisin tutkimusta työstävä opiskelija. Ikimuistoisena kesänä 1987 huvilalle saapuu huolettoman itsevarman tuntuinen komistus Oliver.
Elio on kovin varhain tiedostanut viehtymyksensä sekä naisiin että miehiin. Eroottinen ensirakkauden virinä leviää kirjassa vähin erin ja kaikkia ajatusten pikku vivahteita tunteineen kuvataan kuin suoraan Elion sisimmästä. Kesä kulkee kulkuaan tunteiden pauloissa kärvistellen kohti Rooman helteisiä päiviä.
Elion ja Oliverin myöhempiäkin elämänvaiheita käsitellään.
Kirjallisuuden professorilla, Andre Acimanilla on taito kuvata tunteita ihmeellisen tarkasti ja herkästi havainnoiden. Kesäiset päivät Roomassa italialaisella pikkupaikkakunnalla kultturelleine keskusteluineen ja sävähdyttävät kerrontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti