Joulukissan lahja

                                        Päästäkää sisään!

Tämä tapahtui vähän ennen joulua kun Kahvila Babyloniin ykskaks ilmaantui kissa. Se oli heti kuin kotonaan ja tykkäsi silityksistäkin. Ilmeisen nälissään se oli aina ilmaantuessaan, käveli keittiöön tutkittuaan ja tarkastettuaan kaikki talon huoneet ja jäi vaativan ja odottavan näköisenä tuijottamaan edeskäypää, siis kahvilan isäntää. Kerran se naukaisi. Hidasta on palvelu tässä majatalossa.

Kahvilassa koko ajan ramppaavat kaksoset kysyivät kissan nimeä johon isäntä hätäpäissään mutta naama peruslukemilla:

- Se on Joulukissa. Ja niin komeasta karvaturrista tuli kissa nimeltä Joulu.

Joulukissa palasi aina uudelleen ja uudelleen. Söi reippaasti ja hävisi taas omille teilleen.

- Elikko tramppaa ovissa, tuhahteli isäntä. Isäntä oli kuitenkin jo ammoin päättänyt että kahvila oli aina auki poikkeaville. Elämässä säilyi jännitys. Ja ihmeellistä kyllä kahvilaa eivät edes huomanneet ne jotka kulkivat silmät ummessa päivittäin vanhan talon ohi. Näissä kortteleissa kaikki talot olivat vanhoja. Vanhempia kuin ohirientävät tähdenlennon lailla vain oman hetkensä kaupungissa elävät ja kuolevat  ihmiset. Kiitävi aika, ja ihmiset ne vasta kiitävätkin.

Lähestyttiin jo joulua ja Joulukissan ruokahalut senkun kasvoivat.Tällä kertaa oven takana odotti yllätys. Kolme kaunista kissanpoikaa, yksi mustavalkea, yksi viirullinen ja yksi punaisen ruskea. Joulukissa töni ja retuutti väkensä sisään.

- Ai muutatteko tänne? virnistelivät kouluvaari Antti ja hänen vanha ja uudelleen löytynyt rouvansa Irma.

Sitten rappusten alta kuului vielä surkeä miukaisu. 

- Hei täällä on yksi vielä, Irma riemastui ja kantoi rääpäleen sisään, tarkisti vielä ettei portaitten alle jäänyt enempiä poikasia. Nyt ne olivat kaikki koossa. 

Kaksosille majatalon väki luki nyt päivittäin Tosca-kissan joululahja -kirjaa uudelleen ja uudelleen. Sekä Joulukissa poikueineen että joulu kiehtoivat lasten mieltä. Isäntä soitteli hiljaa kitarastaan ulos tonttu-ukkoja.  Tai siltä kaksosista näytti. Tonttu hipsi talon nurkissa miten tahtoi. Aina ohi mennessään sihisti kaksosille että olisivat hiljaa. Tonttu ei tahtonut pitää mitään meteliä läsnäolostaan. Kyllä sen sitten hyvä tontunhaistaja tunsi jos tonttu oli lähettyvillä. 

Kaksi yötä ennen joulua tonttu ja kissaperhe pitivät öiseen aikaan vähän hauska, Joulukissa kiipesi kuuseen ja kissanpoijat leikkivät kuusen joulupalloilla, Joulukissa hyökkäsi kuusen punaisista ja valkoisista langoista väkerrettyjen punatulkkujen kimppuun, pöllyytti lintuja oikein kunnolla. Tonttu kilisytti kulkusia.
Sitten kuusi kaatui. Kissaperhe läksi nukkumaan, ja tonttu valvoimaan taloa. Punaisia ja valkoisia lankoja lojui lattialla, punatulkkuja ei enää tunnistaisi kukaan.
Kaksoset sen aamulla huomasivat:
- Kitta on kaatanut kuuten! Joulukissa oli kuin ei olisi kuullut mitään. Itse kaadoitte! Turha on syytellä viatonta Joulukissaa. Vääryys, kauhea vääryys. Joulukissa menee tiehensä mököttämään. Huis huis vain heilui häntä.
Tänä vuonna kahvila on saanut eläväisen joululahjan. Joulukissan poikaset telmivät  jo pitkin pihoja kun ovi oli jäänyt kaksosilta auki. Tonttu oli yöllä  puuhannut jouluyllätyksiä uusille perheenjäsenille pihapuun oksille. Pienin rääpäle jäi keittiöön jouluruokapatojen kanssa kaksin ja kehräsi kuin kokeeksi onnellisena jouluherkkujen tuoksun herkistämänä.