Symi-saaren vangit The Prisoners of Symi Island

                               

                                     Symi-saaren vangit

                                                                   

- Mitäs sanoisit pienestä saarihyppelystä?

- Minne mentäisiin?

- So, now we are in Kos. So wunderful. Where can we go from here, some other island?

- Let's go to Symi! Seems to be un unique and beautiful island of Greece. 

Kosilta voisi lähteä monellekin eri saarelle. Symi aivan Turkin rannikon läheisyydessä ja Rodoksen tuntumassa voisi olla hyvä kohde. - Lähdetäänkö?

- Sen kun vain, mutta miten sinne pääsee?

Marssimme Kosin satamaan. Vuosi sitten vierailleen maanjäristyksen jäljet näkyvät vielä satamassa, mutta yksi lippuluukku on avoinna.
- Että Symille pitäisi päästä. Blue Star II lähtee aamulla Symille, mutta lippu täytyy ostaa toiselta luukulta, joka aukeaa vasta aamulla. Teidän täytyy olla satamassa puoli kuudelta, opastaa kreikkalainen lipunmyyjä.

Mitä ihmettä Symillä tarvittaisiin? Passit täytyy olla ja rahaa ainakin yhdeksi tai varmuuden vuoksi pariksi päiväksi. Repuun vaihtovaatteita ja uimavarusteet. Jännittää vähän, mutta keli on mainio ja uusi saari kiehtovan tuntuinen. Puhelimet ja kellot soimaan ettei myöhästytä.

Reippaan kävelyn aikana unet karisevat silmistä. Sataman hallissa ja kuppilan tuntumassa odottelee nuokkuvia ihmisiä. Onkohan mennyt illalla pitkään? Iso valaistu laiva lipuu satamaan kuin kummitus. Rekkalasteittain tavaraa ja tulvimalla ihmisiä purskahtaa Kosin satamaan. Nyt on meidän vuoromme. Pujottelemme rekkojen välistä. Juuri ostetut yhteensä 24 euron arvoiset matkaliput tarkastetaan ja edessä on parin kerroksen verran liukuportaita kohti matkustajille tarkoitettua kerrosta. 

Mennään tuonne laivan keulalle, niin näemme auringonnousun. Vähitellen välkkyvä meri laivan edessä vaalenee kohti aurinkoista päivää. Varmuuden vuoksi olimme varanneet huoneen symiläisestä EOS studiosta ja maksaneet etukäteen. Ainakin majapaikka on varmistettu.

Auringonnousun aikoihin puhelimeen tulee viesti. Hei! Sehän on varaamastamme majapaikasta. Lähettäjänä Sevasti Symiltä. Sanoo tulevansa vastaan laivarantaan. Tuntuupa hienolta.

  Kahden ja puolen tunnin kuluttua iso laiva kaartaa laguunimaiseen lahteen, jota reunustavat amfiteatterimaiset värikkäät talot. Laiva avaa peräporttinsa ja väki rynnii Symin uuteen satamaan. Väkijoukon takana vilkkuu vaalea pahvikortti, jossa on kirjaimet EOS. Nyt vain siihen suuntaan.

Sevasti tervehtii iloisesti, mutta vähän hämmästyneenä. Hän tarttuu puhelimeen ja pyytää taksikuskia odottelemaan hetken. Peräluukku on avoinna matkatavaroille, mutta reppu nakataan mukaan matkustamoon. Taksi pujottelee rantakatua pitkin. Tilaa ei ole liiemmälti ja huolimaton autoilija voisi lipsahtaa reunan yli mereen. Taksissa Sevasti toteaa, että hän odotti aivan toisia ihmisiä. Hän on majoittanut jokin aika sitten saman nimisen suomalaisen, joten virhe oli luonnollinen. Sevasti tuntuu kuitenkin toipuvan erehdyksestään nopeasti.

Tie kaartuu loivasti ylärinteeseen, jota tuntuu riittävän loputtomiin. Kujat kapenevat ja lopulta taksi pysähtyy. Tavarat ja matkustajat autosta. Sevasti antaa kuljettajalle kympin. Jyrkän oloisia portaita kohti majapaikkaa, jonka keltaisena hohtavaan seinään on kiinnitetty laatta, EOS studios. Sevasti keittää meille huoneessamme kahvit ja löytää keksejä ja maitoakin. Siivouksen ajaksi päätämme lähteä kaupungille.

Sevasti kaivaa jostakin mustavalkoisen käsin piirretyn kaupungin kartan. On kuunneltava tarkasti, mitä kaikkea Symissä onkaan. Ainakaan eksymään ei pääse. Edessä olikin koko hieno aurinkoinen päivä kaupungilla. Kävellessä syntyi ajatus käväistä seuraavana päivänä saaren kuuluisassa luostarissa, mutta miten sinne pääsee. Pieneltä bussiasemalta löytyy taulu, jossa ilmoitetaan Panormitiksen luostariin lähtevän bussin aikataulut. Auto lähtee aamulla kello 6.50, joten jälleen on laitettava puhelit herättämään.

Sininen Mersun pikkubussi nököttää lähtövalmiina. Kyydissä on jo yksi matkustaja ja meidät viittoillaan sisälle. Paikallinen Räikkösen sielunveli starttaa ja kiitää pitkin vuoriteiden rinteitä bussillaan joka ainoan shikaaninsa tuntien ja tien murtumat väistellen. Kaikki rauhoittuu ja hiljenee, kun Panormitiksen luostarille vievät pihatien portti avataan. Päivä kuluu kuin siivillä ja kimi odottelee jälleen uusia kyytiläisiä. Niitä tuleekin tulvimalla ja puheen pölinä bussissa on melkoinen. Osa matkustajista jää läheiselle Maratounthasin rannalle, ja loput kyytiläiset pääsevät istumaan.

Perillä Symillä keittelemme huoneessamme kreikkalaista kahvia ja nautimme juustovoileivistä. Silloin ovelta kuuluu hentoa kolkutusta. Sevasti astuu sisään ja tuo palat itse leipomaansa kakkua. Hän toteaa Kosilla olevan niin tuulista, että iltalaiva ei lähde matkaan Rodokselta eikä tule Symillekään, koska Kosilla on hyvin tuulista. Laiva ei voisi rantautua Kosin tuulilta suojattomaan satamaan. Hän lupasi majoittaa meidät vielä yhdeksi yöksi, mutta seuraavaksi yöksi huone on varattu muille matkailijoille. Meidän on aika palata Kosille huomenna jos sinne vain pääsee.

Emme kanna huolta seuraavasta päivästä. Symillä on paljon pieniä hienoja uimapoikamia. Useimmissa niistä on taverna ja aurinkotuoleja varjoineen. Sataman taksiveneiden lippuputiikin pitäjä kertoi illalla, että taksivene starttaa kello 10. Seuraavana aamuna ei tarvitsisi nousta kovin aikaisin.
Taksivene kelluu Symin satamassa ja ihmiset pakkautuvat kyytiin muovituoleille. Matka yhdelle rannalle maksaa 10 euroa. Valitsemme puolen tunnin pikavenematkan päässä sijaitsevan Nano beachin. Valkea perävana jää jälkeen ja meri heittää laineitaan veneen laidan yli kastellen osan matkalaisista. Kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Vuoristoisen saaren pienissä poukamissa on toden totta hienoja rantoja, sinne aikojen saatossa syntyneitä.

                                                     

Nano beachin lahteen on ankkuroitunut useita luksusjahteja. Rannalla on hyvin tilaa ja etsimme rantatuolit sekä varjon jossa loikoilla. Meri odottelee helmeilevän kirkkaana uimareita ja valkea ranta suorastaan houkuttelee kävelylle. Paikalliset vuohet ovat todenneet rannan mainioksi oleilupaikaksi, joten omista tavaroista ja varsinkin ruuista on pidettävä huolta. Osa luksusjahtilaisista käy juottamassa vesipullostaan janoisinta vuohta.

Poikkeamme tavernaan kreikkalaisille kahveille. Vuohi kurkkii tavernan aidan takaa suupalaa itselleen. Pyydämme tarjoilijalta laskua, mutta mitään ei kuulu. Jätämme kahvirahat pöydälle ja suuntaamme veneelle. Pian aluksen pilli puhaltaakin ja loput matkustajat rynnivät kiirehtien kotimatkalle. Venekyyti sujuu vauhdikkaaseen tyyliin. Vesi pärskyy ja suihkuaa moottoreiden pauhaessa täysillä kierroksella. Jälleen Symissä. Aikaa on koko loppupäivä ja ilta.

                                       

Paikallinen hedelmä- ja vihanneskauppias oli pysäköinen kuorma-autonsa kadun varrelle. Ostimme mieheltä neljän kilon verran syötävää: tomaatteja, kesäkurpitsan, viinirypäleitä ja hunajameloonin. Koko lasti maksoi viisi euroa. Tässä on ruokaa huomiseksikin.
  Sevasti käy kertomassa, että kovan tuulen vuoksi Kosille ei pääse vielä tänä iltana eikä huomennakaan joten meidän täytyy käydä vaihtamassa liput uuteen laivavuoroon ylihuomiseksi. Huone on varattu seuraavaksi yöksi toisille matkalaisille, joten joutuisimme etsimään uuden majapaikan vielä yhdeksi yöksi. Sevasti kantaa huoneeseemme hedelmävadin. Tuo vielä palat tiikerikakkuakin.
   Pienen etsiskelyn jälkeen netistä löytyy edullinen Symi Sunshine -niminen paikka. Ikävä kyllä se sijaitsee vuoren toisella puolella aivan eri puolella kaupunkia. Varaamme sen netistä kuitenkin heti, koska majapaikat näyttävät täyttyvän.

Kolmas päivä Symillä. Tutkimme bussiaikatauluja uudelle majapaikallemme. Selvisi, että sinne pääsee samalla keltaisella paikallisbussilla, joka seisoskeli Panormitiksen sinisen bussin vieressä Symin bussiasemalla. Sovimme, että lähtisimme kello 12 starttaavalla bussilla. Sevasti oli soittanut Symi Sunshineen ja ilmoitti meille, että Evangelia-niminen henkilö odottelisi ajotien lähellä. 

  Ohjeena oli nousta pois bussista kioskin pysäkin jälkeen jyrkästi vasemmalle kääntyvässä mutkassa paikassa nimeltä Papa Statkis. Oli aika hyvästellä EOS ja Sevasti, halaamme, otamme kuvia, lupaamme vielä palata, kaappaamme tavarat mukaan ja jaloittelemme alas rantaan.  Paikallisbussi körötteli ylös mäen ja toiselle puolelle Symin kaupunkia vuoren taakse. Kerroimme kuljettajalle missä meidän pitää poistua kyydistä. Hän pyysi muistuttamaan asiasta kioskin pysäkin jälkeen. Niin teimme ja nousimme autosta. Juureva Symin ukko Evangelia odotteli kiviaitaan nojaten tien varrella ja opasti meidät ja samasta autosta samaan paikkaan jääneet italialaiset Paolon ja Erneston Sunshineen.

                                                  

Meillä oli hyvää aikaa tutustua ympäristöön, joka poikkesi täysin Symin keskikaupungista. Nyt oltiin vuorilla, jossa valtaosa paikallisista asuu. Näkymät Pedin lahdelle olivat huikeat ja aivan majapaikan vieressä kohosi rauniotalo. Niitä näkyi olevan alueella enemmänkin, mutta se ei tuntunut paikallisten elämänmenoa haittaavan. Tien varrelta löysimme kioskin, marketin ja tavernan. Mutta rahaa piti säästää huomisen tarpeisiin. Siksi vain maitoa kahviin ja juustoa leivälle.
  Huoneessa sinisen oven takana oli kaikki mitä yöpymiseen tarvitaan: vuoteet, keittiö, vessa ja suihkut sekä ilmastointilaite. Avain jätetään aamulla ulkopuolelle kuin merkiksi asukkaiden kotimatkan alkamisesta. Evangelia rahasti vielä maksun yöpymisestä etukäteen. Sovitusti 40 euron verran.

Kukot kiekuivat vuorilla läpi valoisan ajan. Kapeilla kujilla tunnelma oli kuin antiikin Kreikassa ja vastaan käveli niin paikallisia asukkaita kuin eläimiäkin kukoista ja kanoista alkaen.

Bussi satamaan lähtisi aamulla kello kahdeksan jälkeen kaupungilta, ajaisi Pedin rannalle ja palaisi. Aamu valkeni hiukan tihkusateisena ja pilvisenä. Kioskin bussipysäkilla oli muitakin autoon pyrkijöitä. Sininen Panormitiksen luostarin paluubussi vilahti ohitse mutta keltaista kaupunkibussia saisi vielä odotella. Kuin sattuman kauppaa Symin suunnasta ajoi harmaa taksimersu. Se kääntyi vielä ylemmäs jättämään matkustajansa ja palasi samaa reitti takaisinpäin. Heilautimme kättä ja kysyimme kyytiä satamaan. Se sopi ja kysyimme mitä kyyti maksaisi. Istuuduimme taksin kyytiin. Iäkkään ja rauhallisen tuntuinen kuski otti vielä kyytiin yhden tummiin vaatteisiin pukeutuneen paikallisen naisen ja kyyditsi meidät vanhaan satamaan saakka.
   Olimme varmuuden vuoksi ostaneet edellisenä päivänä myös liput aamulla kello 9.25 lähtevään katamaraniin. Liput eivät olleet aivan yhtä halvat kuin eri yhtiön isoon laivaan. Ne maksoivat yhteensä 52 euroa. Kaikkien myrskyjen ja mylväysten jälkeen halusimme varmistaa pääsyn Kosille.
  Taksikyyti maksoi vain viisi euroa, mutta annoimme loppurahan kuljettajalle. Katamaranin saapumista odotellessa kävimme kreikkalaisilla tuplakahveilla sataman tevernassa. Pienen omenapiirakan palan kanssa lysti maksoi kaksi kertaan taksimatkan verran, kaikkiaan kymmenen euroa.

                                                         

Katamarani ilmestyikin kuin tyhjästä vuorisen niemen takaa ja olimme pian sulloituneina kyytiin. Moni odotteli pääsyä Kosille. Tuntui siltä, että muutkin Symin saaren vangit huokaisivat helpotuksesta. Kosilla selvisi, että siellä on tuullut hurjasti viime päivien aikana. Vähän kauempana Välimerellä oikea syksyinen medikaani eli mediterranean hurricane on puhaltanut meren kuohuksiin ja levittänyt tuulen Kosin rannoille saakka. Puolentoista tunnin katamaranimatkan eli noin 80 kilometrin päässä Symin saaressa näistä myrskyistä ja tuulista ei ollut tietoakaan.  Muualla Kreikan rannoilla Poseidon oli näyttänyt mahtinsa. Ilmastonmuutos jyllää.

Saavuimme onnellisina takaisin Kosille ja metsästimme pieniä matkatuomisia Kosin kaupoista. Hyvästelimme tutut Kos-hotellin porukat ja O Sakiksen ihanan tarjoilijan. Seuraavana päivänä lentäisimme kotiin.