Bam Margera presents

                                                    Where the #$&% Is Santa? 

Antti seuralaisineen törmää katseluhuoneeseen, josta kuuluu outoja ääniä. Töyhtöhyyppä kirjailija katselee täyttä päätä vauhdikasta menoa ruudulta.
- Mikäs ihmeen pukkinäytelmä tämä on? Onkos tämä niitä K30-elokuvia?
- Tästä otin.
- Jim Carrey, The Grinch? Ei näytä yhtään vihreältä omituiselta otukselta.
- Se on Bam Margera nuorna miesnä, miljonääri ja skeittarismies  Oliskos dvd vaihtunut? summaa Antin seuralainen.
- Se se on, mutta mikä ihmeen jouluelokuva tämä oikein on?  Jenkkimesoamista ja melkoista musiikinrämpytystä. 
Koko kolmikko syventyy kuin lumottuna katsomaan kohellusta. Siirrytään aikakoneeseen, jossa Bam Margera nuorempina vuosinaan saa kuningasidean: vaimolle on hommattava lahjaksi joulupukki.

Pukki täytyy vain löytää. Bam hulttiokavereineen lähtee toivioretkelle rapakon yli kohti pohjoista ja Suomea. Helsingissä saadaan hyvää vinkkiä HIM:in Ville Valolta. Junassa joulupukin etsijät törmäävät Duudsoneihin, jotka lyöttäytyvät mukaan. Tampereella ihmetellään Andy McCoyn huuruisia juttuja ja otetaan onkeen neuvoista pukin löytämiseksi. Elämä on rock'n roll. Ja tällä kertaa se on matka Lappiin. 
Matkalla pohjoiseen käytetään kaikenlaisia kulkupelejä aina helikopterista porokyytiin. Rankkaa on ja välillä antoisaa.

Lapin toivioretkeltä porukka palaa Helsingin kautta kotiin Amerikoihin. Mutta löytyikö pukki ja millainen ja keitä muita suomimuusikoita leffamatkalta voi bongailla? 

Suomalainen Joulutarina

     Joulutarinan Nikolas veistää joulun suomalaisittain

Suomen itsenäisyyspäivänä, joulukuun kuudentena, koko kahvila Babylonin väki kokoontuu katseluhuoneeseen kuin taikaiskusta yhtä aikaa katsomaan Juha Wuolijoen Joulutarinaa. Moneen kertaan katsottu Joulutarina herkistää mielen.

 Nuoren Nikolaksen muu perhe kuolee onnettomuudessa ja 

Nikolas kasvaa syrjäisessä Lapissa kyläläisten ottopoikana. Nikolas veistelee mielellään puusta erilaisia eläinhahmoja jokaisen perheen lapsille kiitokseksi huolenpidostaan.

Vasta katkeroituneen puusepän Iisakin ohjaamana hänestä kasvaa nykyään kaikkien tuntema maaginen hahmo, joka jakaa jouluna lahjoja.

Joulutarina kauhistuttaa, liikuttaa kyyneliin asti ja innostaa. Lapin talviset maisemat antavat kehyksen katsojan mielikuvitukselle, haaveelle joulupukista. 

Kari Väänäselle ei tee mieli Iisakkina pistää yhtään hanttiin, Hannu-Pekka Björkmanin pukki on aito, rauhallinen ja luotettava joulupukki, tukkakin kasvaa ja väri muuttuu oikean tuntuisesti Nikolaksen vanhetessa eikä katsojaa rupea ärsyttämään irtoparta pukin naamalla. Nikolaksen hahmojen uskoo hyvin olevan sama ihminen koko ajan, näyttelijöiden olemus toimii samanlaisessa rauhallisessa tempossa.

Elokuva päihittää rauhallisuudessaan viuhuvat ja nopeasykkeiset kansainväliset joulupukkileffat. Juha Wuolijoen elokuva luottaa kerronnan voimaan, joulutarinaan.

Tarina on niin vahva, että se sulattaa vaivatta monenlaiset jouluperinteen kertomukset yhteen kuten punanuttuisen pukin ja lentävät porot. Myös Pyhä Nikolaus, Myran piispa,  joka eli noin 300 vuotta jKr. ja jota pidetään joulupukki-hahmon esi-isänä,  joutui orpona 12-vuotiaana luostariveljien hoiviin, myös hän halusi auttaa hätään joutuneita ja tehdä hyviä tekoja salassa, myös hän otti huomioon lapset. Joulusukkakin yhdistetään vanhoissa tarinoissa Pyhään Nikolaukseen, joka tarinan mukaan pudotti savupiipusta kultarahoja auttaakseen perheenisää saamaan myötäjäiset tyttärilleen. Kultarahat putosivat takassa kuivumassa oleviin sukkiin. Näin hämmästynyt  isä pääsi pinteestä ja tyttäret naimisiin. Wuolijoen Joulutarinan Nikolas keksi kuitenkin paketoida lahjat. 

Ei ole ihme, että Joulutarinaa katsotaan muuallakin kuin kahvila Babylonissa joka vuosi ennen joulua. Siinä on oikeaa joulun taikaa. Nikolaksen hyvyys tulee kaukaa ja kestää tuleviin aikoihin. 

Nikolaksen elämän käänteisiin pääsee käsiksi myös Marko Leinon kirjoittamasta Joulutarinasta.

Kirjaa saa jo lukea useilla kielillä ja sitä saatetaan lukea joulusta jouluun aina uudelleen kuten Suomessakin.

Ice Age Mammuttimainen joulu

Mammuttiperhe pukkia lepyttämässä Pohjoisnavalla

Kahvila Babylonin katseluhuoneesta kuuluu lasten mekastusta.
- Mä haluun tään!
- Ei mä en taho. Mikä se on?
- Tää on Ice Age.  Mammuttimainen joulu.
- Ei kun joo, se on hyvä. Katotaan se.

Lapset asettautuvat mammuttien pariin ruudun ääreen. Hetkessä tulee aivan hiljaista.
Satunnainen pariskunta, Antti kumppaneineen, hiipivät myös katsomaan, mikä ihme sai aiemmin mekastaneet lapset niin hiljaisiksi.
Lapset seuraavat, kuinka mammuttiperhe ja muut hassunhauskat mammuttiperheen eläinystävät  lähtevät kohti pohjoisnapaa. Mammutti-isäkin alkaa uskoa joulupukkiin, kun sen omin silmin näkee.
Olipas kiehtova animaation pätkä, innostuu Anttikin.
- Mitäs lapset piditte elokuvasta?
- Oli se ihan hyvä, mutta liian lyhyt. Katotaan se uudelleen!
- Joo! säestää lapsikuoro.
Siitä he kaikki ovat yksimielisiä ja palaavat istumaan.

Painajainen ennen joulua

Halloween-maan luu-ukko tahtoo joulupukiksi

-  Minäpä nappaan tästä tämän Tim Burtonin Jack Skellington-filmin. Ei sitä ukkoa näy täällä mailla halmeilla, eukko kurkkii ympärilleen Kahvila Babylonissa. Kuudelta piti tavata, nyt se jo on, no melkein kuusi.  Osaan minä tämän yksinkin katsella, ai hei, ootko henkilökuntaa? Tuotko minulle teetä kupposen, rooibos sopii meikäläisen makuun, on Afrikan syvät ja herkulliset aromit, sopii minun makunystyröilleni. Ja vuohenjuustosämpylä, jos on? Joko se meni? Ihan kuin ei tuntisi, vaikka naapureita ollaan. Merkillillistä porukkaa. Mutta hyvä on leffakokoelma niillä.

 - Ai täällä sinä jo istutkin, Antti äkkää ja toitottaa sitten Babylonin keittiöön: Tuokaa mulle vihreää teetä kupillinen, kun joudatte.
-  Juu tuodaan! kuuluu keittiöstä.
- Hyvä kun maltat katsella, etkä pölötä, tätä pitää vähän sisäistää. Että on Halloween ja luu-ukot siellä laulavat. Aika virkeesti ne vetää, tuon sortin väeksi, vai mitä? Antti utelee.  Mutta kumppani vain tuijottaa ruutua kuulematta mitään silmät sepposellaan. Eläytyypä hyvin manalan väkeen, Anttia huvittaa.
- Päivää kumppani! Kyllä minä kuulin, tuli vaan vähän viiveellä perille. Kato nämä on niin vikkeliä, pitää ottaa joka käänteestä vaarin.
Hiljentyvät yhdessä, Antti ja tuntematon,  katsomaan kuinka käy joulu-ukon ja joulun,  kun luu-ukko haluaa vähän vaihtelua iän ikuiseen perinteeseen, Halloweenin aikaiseen peloitteluun ja kolisteluun.
- Olipa siinä erikoinen elämys. Se  räsy-nukke se sukkelasti ompeli itsensä ja oli niin romanttinen loppukin, eukko summaa vinosti hymyillen.
Antti nyökii ja vilkuttaa silmää. Huomenna met jatkamme. Samaan aikaan.

Sattumalta

                                          Sattumalta Serendipity

Kello lähenee ilta kuutta. Kahvila Babylonin ulko-ovea lähestyy kaksi hahmoa eri suunnasta sateen kastelemalla,  katuvaloissa kiiltelevällä kadulla. Hups, he miltei törmäävät toisiinsa.
- Anteeksi!  Tulin vähän lujaa kun halusin olla ajoissa. Minulla on tapaaminen. Mutta siinähän sinä oletkin! Mennäänkö sisälle täältä etelän talvisäästä? kysäisee Antti.
Kahvila Babylonin katselunurkkauksessa ei ole ketään muita. Antti ja tuntematon valikoivat yhdessä elokuvaa DVD-levyjen joukosta.
- Elokuvakirjastossa näkyy olevan tilanteeeseen sopivan niminen elokuvakin:  Sattumalta, Se- ren- di- pi- ty, tavailee Antti. Katsottaisiinko se, kun olemme itsekin sattumoisin toisiimme törmänneet?


Antti laittaa elokuvan pyörimään. Alkutekstien aikana kahvilan katseluhuoneen nurkkaukseen kuuluu outo ääni, ai se kirjailija sieltä törmää sisään.
-  Voisit laittaa meille kahvit, huutelee Antti. Katseluhuoneen nurkasta pilkahtaa esille töyhtöpää, pihahuoneen kirjailija. Tyyppi toimittaa hetken päästä heille kahvikupposet nenän eteen ja Fazerin suklaata.
-  Vaikuttaa B-luokan elokuvalta, tuumii työhtöpää.
-  Ei ole, ihan hyvä on, et sinä vain ymmärrä kun et ole katsonut alusta lähtien. Pariskunta syventyy taas leffaansa.

Antti ja salaperäinen seuraavat elokuvan tapahtumia keskittyneinä. Nainen huokailee elokuvan käänteille ja Antti räpyttelee silmimään.
-  Mitä sulle elokuvasta jäi mieleen? tuntematon toveri kysäisee laittaessaan DVD:tä takaisin koteloonsa.
-  Minulle ainakin jäi mieleen leffaromanssin taustaksi sopiva jouluinen New York. Sitten ne kaksi toisensa löytävää käsinettä ja viihtyisä tapaamispaikka, kahvila Serendipity, vastaa Antti.
- Viehättävä oli leffa ja vetovoimaiset pääosien esittäjät, joita ilman ei elokuvan sanomaan uskoisi. Tai ei pystyisi uskomaan. Edes hetken. Niin ja se että sattumako täällä heittelee vai kohtalo?  Etevimmät osaavat kohtalonsa merkkejä lukea. Ja oppivat samalla tuntemaan itseään. Ja löytävät onnensa. Katsotaanko huomennakin jotakin? kysäisee salaperäinen tuttavuus.

Ihan kuin olisimme aina tunteneet, ihmettelee Antti vieraan mentyä. 

Stalkkari joulun jäljillä

                                             

                                                   Joulukalenteri lainaan? 

-  Pitäisipä käydä kurkistamassa kahvila Babylonin nurkkahuoneessa joulukuun ensimmäisen päivän merkeissä avattua joulukalenteria. Mihinkäs se huima The Joulukalenterin ykkösosa jäikään, miettii  Antti puoliääneen.

Mutta kuka tuossa istuskeleekaan kahvilan ulkorappusilla? Näyttää vähän tutulta, mutta ei kuitenkaan ole.

- Hei! Minä olen Antti ja olen tulossa kahvila Babyloniin katsomaan eilen alkanutta The Joulukalenteria. Onko se tuttu? Mutta hei, mikäs kotelo sinulla on? 

- Tässä on minun suosikkijouluelokuvani, joka kertoo Heinähatusta ja Vilttitossusta joulun jäljillä. Lainasin tämän kirjastosta. Mielestäni tämä on vielä parempi kuin The Joulukalenteri, vaikka ei sitäkään voi moittia, salaperäinen istuskelija vinkkaa.

Antti ehdottaa, että  salaperäisen tuoman uuden joulukalenterin alkuosat voisi katsoa yhdessä kahvilan dvd-laitteella television kautta. Josko niitä voisi vertailla; makuasioista kun ei voi kiistellä.

- Jee, on rankkaa olla tonttu man, hoilaavat Antti ja salaperäinen yhdessä ja ottavat pienet tanssiaskeleetkin television silmälasimainoksen malliin.

- Nakataan takkaan pari halkoa, niin ei pääse kylmä yllättämään, tuumivat joulukalentereiden katselijat yhdessä. Ja kupilliset kaakaota ilmestyy myös höyryämään sivupöydälle. Samassa lämmössä tuntuvat viihtyvät joulukalenterihahmotkin: Heinähattu, Vilttitossu, tonttu, Kattilakosken emäntä ja isäntä sekä vauva ja vaari.

On näissä jotain sukulaissielua näissä kahdessa kalenterissa, on iki-iäkkäät tontut, lueskeleva vähempipuheinen isä, tomera vaimo ja kolme melko tonttua touhuilemassa salaisia joulun odotusjuttuja.

- Tuletko huomenna taas? Katsellaan sitten lisää.

- Kuudelta?

- Kuudelta!

The Joulukalenteri

                                                       Hard to be a tonttu man! 

 

Jukka Virtasen ohjastamana, kertomana ja suomentamana lähtee soljumaan kulttiklassikko The Joulukalenteri.

Vanha tonttu Iki-iäkäs on kuolemaisillaan kaukana koto Suomesta maailman ääressä ja lähettää tonttumiehet Toivon, Handen ja Kaukon noutamaan avainta Iki-iäkkään soittorasiaan, joka uhkaa pysähtyä. Soittorasian vetoavain on jäänyt Suomeen.

Tapaamme tonttujen salaisen luolan lähellä maalaistalossa saletisti omillaan asustavan Santasen pariskunnan. Mutta missä piileskelevät ilkeät Näsät?

Hard! It's hard to be a tonttu man. The Joulukalenteri is takaisin.