Kun henkilökortti menee hukkaan
Täti soittaa että henkilökortti on hukassa, ei löydy vaikka kuinka hakisi. Ja rahaa pitäisi siirtää tililtä toiselle. Lupaan heti huomenissa palata asiaan ja selvittää mitä pitää tehdä. Päätämme lähteä apuun tädin luo ajamaan, mitäs tuo nyt on alle kolmesataa kilsaa sivuunsa. Ei matka eikä mikään.
Näpyttelen puhelinta että mitä pitäisi tehdä. Ajamme palvelukotiin Viikkiin.
Täti ei tykkää, olisi jo ehtinyt hoitaa hyvin pankkiasiat aamulla mutta kun piti meitä odottaa.
Ehdin vielä soittaa poliisin palvelunumeroon, viranomainen kertoo että katoamisilmoitus on se mistä pitää aloittaa ja yhdistää Pasilaan. Sieltä ei enää vastata, soitan palvelunumeroon uudelleen aamulla.
Ohjeita saatuani, ajattelemme että väliaikainen henkilökortti olisi se mistä aloittaisimme ja katsomme valokuvaamon Malmilta, läheltä tädin pankkia. Valokuvaamossa kaikki hoituu minuuteissa, tulostetut kuvat väliaikaista henkilökorttia varten ja toiset lähtevät suoraan poliisille sähköisesti. Lähdemme etsimään tädin pankkia joka on ihan kuvaamon naapurissa. Vaan eipä ole enää.
Valokuvaaja neuvoo että asian voi hoitaa missä vain poliisin toimipisteessä joka hoitaa lupa-asioita. Vaikka Tikkurilan asemalla. Sinne siis. Laitamme puhelimen neuvomaan reittiä. Riemastumme kun luulemme löytäneemme aseman, mutta eipä olekaan enää poliisipalveluita siinä talossa, vaikka maijoja seisoo pihassa. Ovessa on kuitenkin hyvä kartta josta voi paikantaa uuden toimipisteen. Kävelemme asemalle päin, minä edellä painelen etsimään oikeaa paikkaa, kysyn kahvilasta neuvoa, ja saan taas hyvät ohjeet. Täti tulee mieheni kanssa perässä rollaattorin kanssa. Sitten vain kuudenteen kerrokseen, josta otamme jonotusnumeron ja istumme odottamaan. Täti kauhistelee totista kuvaansa ja eteen kammattua tukkaansa. Välillä täti torkkuu, ja kun numero alkaa lähestyä, yritämme ängetä tätiä ylös liian matalalta tuolilta. Onnistumme ajoissa.
Taas ystävällinen nuori virkahenkilö hoitaa asiat suitsait, katsoo tädin tiedot Kela-kortista ja vanhasta passista, kohta on kädessämme väliaikainen henkilöllisyyspaperi, ja uusi vetämässä, laskut maksettu. Uusi kortti tulee parin viikon kuluttua tädin lähikauppaan ja tekstiviestinä ilmoitus. Sitä odotellessa. Sillä välin kun toimitamme tädin asiat poliisiasemalla, mies on vienyt auton lähiparkkiin ja hakee sen sieltä kadun varteen. Hurautamme Viikkiin, päiväkahvi tulee tarpeeseen.
Majoitumme tädin olkkariin, petivaatteet otimme kotoa mukaan, tädillä on hyvä vuodesohva.
Seuraavana päivänä tädille tulee terveydenhoitaja, pulssi tuntuu laukkaavan, muuten täti on priimakunnossa yhdeksänkymppiseksi.
Haemme ruoka-annokset kaappiin ravintolasta ja lähdemme pankkiin. Tilaamme mittariauton keskustaan, taksikuski on mukava ammattimies ja jättää meidät makkaratalon kulmille. Sekaan vaan, etsimme pankkia, löydämme oikean kerroksen ja kirjakauppaihminen neuvoo pankkiin kulman taakse. Otamme vuoronumeron kassapalveluihin ja käymme odottamaan.
Odotusaula kuhisee mielenkiintoista väkeä. Seuraamme kiinnostuneina, kun setelinippua tallennetaan, pankkihenkilö vaatii tietoja, mistä rahat ovat ja tallettaja hikeentyy. Suostuu mittelön jälkeen antamaan pyydetyt tiedot ja poistuu lopulta kiitellen. Toinen värikäs ja puhelias henkilö tiputtelee lattialle kirkkaan punaisia kapseleita. Täti torkahtelee. Odotamme kolmisin vuoroa, nyt täti pääsee ylös, tuolit ovat riittävän korkeita vanhukselle. Mies roudaa tuolin tiskille että täti saa istua, palvelutiskiäkin voi laskea asiakkaan tasolle. Noin. Annan tädin uuden henkilökortin ja niin täti pääsee siirtämään uutta rahaa kuivuneelle käyttelytililleen. Välillä täti vähän kohottaa profiiliaan, että ottaisko viistoista tuhatta. Vuoroaan odottavat herkistyvät kuuntelemaan. Vielä saamme muutamat laskut siirrettyä suoraveloitukseen. Lopuksi kyselen vielä, missä konttorissa tädin rahat nyt ovat, kun Malmilta ei enää löytynyt pankkia. No Senaatintorille oli siirretty. Ja oma palveluneuvojakin löytyi, nimenkin saimme selvitettyä. Yhteyshenkilölle laitettiin soittopyyntö. Ajamme taksilla takaisin palvelutaloon, syömme ja lähdemme paluumatkalle kotiin. Täti on väsynyt, mutta stressi helpottaa vähin erin, kun asiat ovat taas hetken järjestyksessä. Ja itse saimme seikkailla palveluviidasossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti