lauantai 12. tammikuuta 2019

Jenny-täti duunissa

Jenny painaa pitkää päivää jo nuoresta



Annetaan Jenny-tädin itse kertoa yhdeksänkymmenen vuoden elämänkokemuksellaan:
 "Jokaisen ihmisen olisi syytä ajatella millaista hyvä elämä on juuri hänelle eikä välittää muitten mielipiteistä. Tiedän, että tämä nykyinen elämänvaihe päättyy pian. Siksi myös nyt joka päivästä pitää nauttia.
  Usko hyvään ja oikeudenmukaisuuteen  saa ylläpitää elämääni ja on auttanut kestämään vastoinkäymisiäkin. Olen kiitollinen elämästäni päivittäin ja kiltti ihminen. Mutta minulla on oikeus välillä sanoa oma mielipide ja jos se on provosoiva silloin se ei aina ole hyväksi itselle. Jokaisen pitäisi hyvissä ajoin millaista elämää tavoittelee."
                                  

Työelämä jää taakse
 "Eläkkeelle jääminen merkitsee aina melkoista tulotason laskua. Myös on hyvä muistaa, että oma asunto ei tuota mitään kassavirtoja. 
  Ei tarvitse miettiä enää tässä iässä sellaisia. Huoletta eläminen on minun ratkaisuni, joka valkeni minulle jo vuosikymmenet sitten. Ajatus on ollut jo 18 vuotta mitä elämältäni haluan. Elämä on hyvin eletty kun elää viisaasti itselleen ja kun perunkirjan viimeinen numero on nolla. Ei tämä tarkoita, että velaksi elän. Tähänkin saakka näillä eväillä on menty.
  En ole koskaan ollut erikoisen tavoitteellinen, mutta määrätietoinen tarvittaessa kyllä. Esimerkiksi omistushaluun liittyy aina stressiä. En ole ollut mammonan perään. Olen jo vuosia ajatellut, että rahaa on sen verran että pärjää ja voi matkustella vähän ja hankkia jotakin miellyttävää itselleen. Se tervehdyttää ja antaa mielenrauhaa. Minulla on aina ollut pohjalaanen luonne.  Että piste tähän ja henkselit päälle."

 "Toinen kohta elämässä, johon ei voi vaikuttaa on terveys. Ihmiskohtalot ovat arvaamattomia ja erilaisia.
 Olen ollut tyytyväinen vähään. En kaipaa luksusta. Seesteinen elämän arki on hienointa elämää. Voi vähän irrotella.  Minä olen ollut monta kertaa tienhaarassa. Kun oivaltaa sitten lopulta mitä tehdä, niin se on valtavan arvokasta. Valkoiset valheetkin ovat monta kertaa pelastavia.
  Me kuolemme ja maadumme, mutta me nautimme elämästä niin kauan kuin me voimme. Ei meille laiteta mitään patsasta."

Työn syrjään kiinni
  "En ole asunut muualla kuin Honkajoella ja Helsingissä. Tulin Helsinkiin kun olin ollut Lahdessa kassanhoitajana ravintolassa. Näin ilmoituksen Maaseudun Tulevaisuudessa. Olin Lahdessa vähä  aikaa töissä ja palasin sitten kotiin.
  Seuraavaksi tulin Helsinkiin serkkuni Reino Salon luokse. Hän oli veljeni Arvon kanssa hyvä ystävä ja oli meillä töissäkin. Hänelle tuli tuntematon tauti eikä sitä saatu koskaan selville.
  Isän sisko Hilda oli opettajan kanssa naimisissä ja heillä oli mökki Honkajoen pappilan vieressä. Pappilassa taas oli nätti harmaa huone ja siellä oli urkuharmoni ja sain olla siellä rippikouluaikana pari yötä. Halusin oppia soittamaan muutakin kuin Ukko Noaa, mutta en saanut kuitenkaan kovin pitkään opetella sitä soittamista.
  Toinen isän sisko Viljasen Selma sai miljoonamiehen, jolla oli Kankaanpäässä postitalo, kukkakauppa ja ruumisarkkuliike."

Täti kotiutuu Helsinkiin
 "Helsingissä minun piti mennä yhteiskunnalliseen korkeakouluun Kallioon. En kuitenkaan päässyt kouluun enkä enää halunnut palata Honkajoelle. Häkellyin tentissä. Olin väsynyt ja maalta tullut enkä pärjännyt kokeissa. Olin kaksi viikkoa Reinon luona ja sain sitten alivuokralaiskämpän.
  Pääsin ensimmäiseen työpaikkaan, joka oli kahvipaikan kassa. Kahvila oli Hakaniemen rannassa. En osannut mennä kämpälle. Emäntä neuvoi, että paras opetus on sinulle, että kuljet vain raitiovaunukiskoja seuraten. Pääsin perille."
  Minulla oli kansankorkeakoulun merkki kävelypuvun rinnassa ja sormus. Kun kahvilan omistajan pojat kävivät oppikoulua, niin he vähän ihmettelivät merkkiä. Nisu oli kahvilassa hyvää ja pullia sai syödä.
  Tulin välillä kotiin hengittämään ja huilaamaan. Menin sitten Stockmannille enkä osannut kieliä. Silloin piti osata ruotsia. Myymäläpäällikkö oli ihana ja sanoi, että olen käynyt Lahden kansankorkeakoulun ja olen arvostettu tyttö. Minulla oli mahdollisuus opiskella lisää myynti- ja mainoskoulussa, joka muutti toisena vuotena nimensä markkinointi-instituutiksi.  Kävin kaksi vuotta ja suoritin kaupalliset tutkinnot ja sain todistuksenkin."


  "Taas myymäläpäällikkö Berglundin puheille ja hän kiitteli kovasti, että hyvin on mennyt. Stockmann kustansi opiskelun. Minulla oli sikäli hyvää tuuria. Oli myös ruotsia ja yhteiskunnallisia aineita, jotka tähtäsivät yhteiskunnalliseen korkeakouluun.
   Olen suorittanut tutkielmen Juhani Ahosta otsikolla "Miten voit puolustaa Mariaa Juhani Ahon Juhassa". Kirjoitin monta viikkoa opinnäytetyötä, mutta en saanut sitä takaisin kirjallisuuden opettajalta."

  "Olin Stockmannilla paperiosastolla ja opiskelujen jälkeen pääsin hopeaosastolle. Siellä meni sitten 14 vuotta. Asiakkaina oli muun muassa sen ajan merkkihenkilöitä, kuten Rakel Wihuri kävi poikineen autonkuljettajan kanssa. Sitten oli myös rouva Sylvi Kekkonen. Tein asiakaskortiston ja sainkin kaikkiaan 178 asiakasta asiakaskortistoon ennen kuin lähtin pois.
  Stockmannin jälkeen menin työhön Koskenrantaan ympyrätaloon vuonna 1964. Asiakkaina olivat muun muassa Virolaisen Kyllikki ja Johannes. Taidekaivertaja kaiversi tilattuun hopetauluun kauniita omenankuvia. Muista kuinka Kyllikki ajoi pienellä Fiatillaan.
  Stockmannin ajoista minulle siunaantui paljon tuttavia ja hommasin asiakkaita myös Koskenrantaan. Jouluna sain paljon kukkia asiakkailta ja Mertasen rouva toi minulle mustikoitakin.
  Hoidin muun muassa virastotalosta lähetettyjä asiakkaita, joille oli määrätty annettavaksi esimerkiksi kunnon työmiehen kello. Oli kuitenkin katsottava, että kellon arvo ei ylittänyt annettua hintaa."

Myymälänhoitajaksi ympyrätaloon
 "Monta kertaa oli unettomia öitäkin sillä työ oli hyvin vastuunalaista. Esimerkiksi kun liikkeeseen toimitettua arvokasta pakettia ei löytynyt mistään. Vihdoin viimein paketti löytyi lähettämöstä.
   Sain tarkkaavaisuuspalkkioita, joita annettiin silloin, kun pystyi löytämään katteettomia tai varastettuja luottokortteja ja selvittämään asiat seikkaperäisesti Luottokunnalle. Monta kertaa oli jännät paikat näiden luottokorttihuijareiden kanssa. Niin vain selvisin hyvällä tuurilla ja neuvokkuudellani."

Monenlaista väkeä kävi ostoksilla kulta- ja kellosepänliikkeessä
"Ikimuistoisinta oli tietenkin myydä rakkauden kihlat ujosteleville rakastuneille. Rakastavaisia piti usein vähän avittaa ja ohjata sormusten valintaan kun yhdessä tultiin kultasepän liikkeeseen, punasteltiin, kun ujostutti se kihlojen ostaminen.
  Työssä on sattunut paljon erilaisia tapahtumia joten elämä on ollut rikasta. Esimerkiksi yksi asiakas osti umpikuorisen kultakellon ja tilasin siihen perät. Kirjoitin arvokkaaseen kelloon vakuutuksen, kun se luovutettiin asiakkaalle.
  Työssä joutui olemaan jokapaikan eerikki. Arvioin myös antiikkia. Esimerkiksi Rakel Wihuri tuli meille kuljettajan kanssa ja kysyi vanhempaa henkilökuntaa. He tarvitsivat lahjan, joksi ehdotin intialaista antiikkihopeaa.
  Rouva Fazer soitti ja toimitti asiansa ruotsiksi. Hän totesi, että koko Skandinavia tuntee hänet ja puhuu ruotsia, mutta niin vain rouva Fazer tuli lopulta kuitenkin meille ostoksille.
  Konsuli Tillander opasti meitä myyntityössä alalle tullessani. Hän totesi, että on parempi sanoa, että minä hankin eikä että minä ostan."