maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kuralan Kylämäki


  Pölhölän kesäreissu Kuralan Kylämäkeen


Kaunis heinäkuun päivä houkutteli Pölhölän väen kesäiselle reissulle vanhoja aikoja tutkimaan.
Tuttu, mutta aina uusi kohde, aivan Turun kainalossa vanhan Hämeen Härkätien varrella mäentöyräällä sijaitseva Kuralan Kylämäki oli auton keulamerkin tähtäimessä.
Pienten kaupunkikierrosten jälkeen Kylämäki häämöttikin jo horisontissa.


                                     

Ensitöiksi tarjolla oli käden taitoja testaava askare Kuralan kokeiluverstaan puutyöpajassa. Näppärä matkalainen sai muistoksi itse tehdyn kotimaisesta puusta veistetyn hengarin. Komea tuli, totesi infopisteen opaskin.






Iso-Kohmon talon väki toivotti tulijat tervetulleiksi. Pölhölän väki oli utelias kuuntelemaan talon kuulumisia. Pihakanalassa viihtyvät kanat munivat ahkerasti ja ilmoittivat aikaansaannoksestaan komealla kotkotuksella.  Kanatarhan väki on saanut nimensä suomalaisten filmitähtien mukaan. Tauno komeilee kukkona ja pieni vaalea kana on puolestaan Ansa.
Iso-Kohmossa eletään 1950-luvun tapaan ja esineistö Kuralan Kylämäessä on myös samalta vuosikymmeneltä. Tavaroihin saa koskea ja leluilla leikkiä, tuoleilla istua. 



Perinnepuuharhassa Pölhälän väki pääsi ihastelemaan kukkaloistoa.





Leikkitupana toimivan Vähä-Kohmon tilan luhtiaitan ikkunan takana kypsyivät punaiset viinimarjat.




Kurkistus leikkitupaan. Mitä siellä olikaan odottamassa.



Rivistö värikkäitä teerasioita.



Leikkituvan lomittain laitetut räsymatot.




Iso-Kohmon päärakennuksen sali.




Tauno-kukko sekä vanhan ajan filmitähtien mukaan nimetyt kanat tepastelivat kanatarhassa. 





Mikä parasta,  Kuralan elävän historian kylässä ei peritä pääsymaksuja, ihanteellinen kohde siis vaikkapa lapsiperheille.  Kahvit ja lounaat järjestyvät perinteitä kunnioittaen ja kohtuuhintaan, omia evätä voi myös hyödyntää. Isokin joukko hajaantuu mukavasti eri kohteisiin, uniikin paikan kiireetön ilmapiiri on arjen ja pyhäpäivän luksusta. 
Pölhölän väki jätti haikeat hyvästit Kuralan Kylämäelle. Palaamme taas.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Onnen lista


                          Onnellista. Stalkkarin onnen lista.




Kukkaset. Perhoset. Kesävieraat. Joulukirje. Päiväunet. Badding. Lennon. Muistot. Sauna. Elämä. Kaikkeus. Kauniit erikoiset kivet. Hyvä soffa. Nuoruuden ystävät. Kumppani. Matkan odotus. Kiiltävät hiukset.





Mustikat. Kaneli. Mustaherukan tuoksu. Hunaja. Siemenet leivässä. Portit. Mekot. Kesä. Lukunurkka. Laineen liplatus. Nokikanat. Lunnit. Uusi inspiroiva kirja. Kauniit sanat. Holvikaaret.






Suorapuheiset ystävät. Uudet perunat ja silli. Kananmunat. Uutispuuro ja marjat. Paistetut kalat. Kuuma kaakao. Peilit. Vihreä väri. Oranssin sävyt. Musta. Punaiset kengät. Häät. Pikkulapset touhuissaan. Kahdenkeskiset hetket. Tuuli. Meri.





 Männyt. Vanhat tädit. Mustavalkoiset kuvat. Puutarhat. Taiteilijakodit. Siivousmusa. Kuvioidut värikkäät kankaat. Sametti. Omatekoiset perinteet. Postikortit. Vanhat metsät. Sypressit. Yhteenkasvaneet pariskunnat joiden liekki ei sammu. Häämatkat. Tytöt. Sydänystävät. Sielunkumppanit.





 Lavatanssit. Nauramiset. Itseironia. Mondo. Sanomalehti. Päiväkirjat. Taiteilijayhteisöt. Jugend-talot. Art Deco. Berliini. Kreikka. Skagen. Kalastajakylät. Kanada. Tähdet. Kirjat joita ei malta laskea käsistään. Kultahäät. Kaukokaipuu. Nikkarointi. Kantarellit. Oliiviöljy. Feta. Yrtit. Fillarointi.





Matkakumppani. Taidesivustot. Lehmät. Hirvet. Maalaistalot. Räsymatot. Lyhdyt. Elokuu. Kuutamo. Junat. Satamat. Kotikuuset. Katajat. Mandalat. Pölhölät. Kreikka. Purjeveneet. Saaret. Unelmatortut. Kahvilat. Laivat. Linnut ja kaikki. Metsät.




sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kesävieraat

                                   Stalkkarin muistelmia kesävieraista




 


Kesävieraat ilmestyivät maalaistaloon. Silloin tiesi, että suvi oli tullut kun sukulaisia porhalsi kyläilemään läheltä ja kaukaa. Elettiin taas ikimuistoista ja sadunhohtoista keskikesän  aikaa.





 Äiti taisi olla kovilla huolehtiessaan maalaistalon askareista ja muonittaessaan koko porukan. Täyttä elämää elettiin. Paljon töitä, naurua, heinätöitä, aurinkoa, uintia, kesäyön taikaa, varhaisia herätyksiä, lasten mekastusta, korttipelejä ja halmaa, saunan lämmitystä, kahvittelua heinäpellolla, marjastusta, aikuisten juttuja tummenevaan iltayöhön. Aurinko paistoi koko kesän, osan aikaa öisinkin. 
Fiini tätini poimi niittykukkia malikkoon. 






maanantai 10. heinäkuuta 2017

Ihania otuksia

                                                      Stalkkarin kesätyyliblues




Kesätyyli jolla kesänainen valloittaa. Itsekseen omaan charmimuotoonsa kasvaneet hiukset. Tukkaponnari, neonvärinen. Jos hiki valuu tukasta. Kirkuvan värinen kukkamekko, tai samantyylinen tunika tahikka muu epämääräinen paituli sekä shortsit, lantiomalli tai legginssit tai vakoverkkarit. Sävy sävyyn huikean väriset valecroksit. Paljon koruja ja muita killuttimia. Moniväriset aurinkolasit. Merensinistä tahikka vihreää lohkeillutta kynsilakkaa. Tyylin viimeistelee Biteman musta reppu, joka on ikimallia, eikä se mene rikki millään. Siihen menee kaikki paremmin kuin käsveskaan, siskot.


Luonnonkarvaset ja suonikkaat sääret. Pattipolvet. Uhkea kesäolemus. Parit partakarvat, voimakas kukkaiskesätuoksu, muu tuoksu naturelli. Eli hikinen.
Nauraa niin että raplingit tipuu rakennuksista. Rakastaa yksinkertaisia asioita. Ostelee aarteita joihin hukuttaa kämppänsä. Aarteita pitää ihastella. Kirjottelee mitäs sattuu mieleen moljahtamaan. Luulee olevansa hauska. Luulee olevansa nuorekas, mutta on jollekin viime vuosisadan kymmenelle jämähtänyt. Ikihippi. Tietää kaiken. Esmes taiteesta, tyylistä, pöperöistä, kirjoista. Ja sanoo sen kovaan ääneen. Arvostelee kaikkee mikä liikkuu. Ei itseä. Itse on täydellinen. Muuta!? Kova mimmi!!! 


torstai 6. heinäkuuta 2017

Kesäuni


                                                  Aikaa unelmille






Muurahainen ja minä. - Tiedän kesäpäivän onnen. Tauko jota odotan koko päivän. Ja hep, pääsen takapihalle kirja-aarre kainalossa. Himoitsemani opuksen noudin tänään postista samalla kun kävin pankissa. Vaikka tuntui ettei näin kuumalla jaksa raha-asioita miettiä. 







Luen autuaana. Ja nukahdan. Seuraan itseäni uneen, edelleen autuaana, kesästä, kirjasta, päiväunelmista. Puoliunessa muistan sinivioletit akileijat jotka juuri istutimme. Minä ja mies. Mummon kukista, akileijoista jotka piirtyvät valkoista porttia vasten, on helppo livahtaa unen portista lapsuuteen. Tädin volkkariin, johon mahtui kahdeksan yhtä aikaa. Tai aikaan jolloin takapihalla vilisi lapsia tai muita hilpeitä seurueita. Vilahtavat ja hajoavat taivaalle ajatuspilviksi. Tänään näin kirkkaankeltainen kuplan. Onni on, koko päivän, sitä se tietää.






Herään ja ajelehdin valveunen autuudessa. Muurahainen kiipeää pitkin vartaloani. Muurahainen paratiisissani. Kesän kukkasista, omenapuusta, ruusupensaista kuuluu pörinää, surinaa, hyrinää. Lepään vielä hetken. Vielä vielä vähän lisää helteisen kesäpäivän autuutta...Jään ajelehtimaan tietoisena vain sitä että olen.