Irman ja Antin kesärientoja

 

Lavatanssit Luvian Laitakarissa

Olisiko tänään torstaina jossakin lavatanssit, pähkäilevät Antti ja Irma kauniina kesäpäivänä. Ja löytyi. Vanhan ajan tanssilava Luvian Laitakarissa satama-alueella. Siellä on tanssattu jo vuodesta 1964, siis 60 vuotta. Puhelimesta katsovat olisiko sinne pitkäkin. Matka ja kustannukset tuntuivat siedettäviltä., kahdeksantoista euroa per nokka. Sinne siis. Kesäiset kostyymit valikoidaan nopsaan, ja kas molemmille sattuu päälle valkoista.  Onhan päivä sattuman oikusta myös heille tärkeä merkkipäivä.

Perillä satama-alueella Irma ja Antti ihailevat tovin paikan merellistä kauneutta, ottavat kuvia valokuvauskoneella. Sitten rynnätään lavan lippuluukulle, jossa biletit maksetaan ja sininen rannekoru saadaan käteen.

Pelit soivat ja juhlakansa tanssii innolla kaikenlaisin tanssikengin ja -tossukoin. Ja unelmien tanssimekot liehuvat. Pari keskittyy ihailemaan kauniita tanssiasuja, ja hienoja taivutuksia. On hyväkuntoista väkeä täällä. 

Illan artisti on tänään Anitta Mattila Bonita orkestereineen. Irma ja Antti tapasivat Anittan, nuorimman Mattilan sisaruksista vuosia sitten Anne Mattilan kesäisessä ja metsäisessä Taidekahvilassa Karviassa.

Anitta aloittaa vauhdilla orkestereineen. L-O-M-A on poikaa, uunituore rytmikäs kipale kaikaa ilmoille. Hetkessä mäntypanelinen tanssilattia on täynnä. Tilaa riittää kaikille tyyleille, urheilullisille ja niille jotka ottavat rennommin. 

Puhetta riittää paluumatkalle monesta uudesta persoonallisesta tuttavuudesta joiden kanssa osuivat sanalle.

Reidar S. Lentävän Lokin kesäteatterissa Uudessakaupungissa

Antti ja Irma kiinnostuivat kesän ehdottomasta suosikista kesäteatterista. Kappas vain, tuolla Uudenkaupungin matkailutoimistossa on myynnissä mielenkiintoisen kesäteatteriesityksen pääsylippuja ensi-iltaan, he hoksaavat. 

Nyt on ainakin yksi teatterielämys tiedossa, Irma hehkuttaa kumppanilleen. Pian koittaakin kesäkuun viimeinen päivä. Edes alkava vesisade hellejakson jälkeen ei haittaa, sillä Lentävän Lokin kesäteatteriesitykset pidetään sisätiloissa Kaupunginlahden rannalla.

Kylläpä täällä on paljon väkeä. Onneksi hoksasit hankkia liput ajoissa niin että pääsemme varmasti sisälle, Antti kiitteli Irmaa. Vähän hämärän katsomon laidalta löytyikin kaksi kuin heille varattua paikkaa.

Jännitys kohosi pelkästä odottelusta. Rosa Liksomin Reitari-romaanin pohjalta esityksen  ovat dramatisoineet ja ohjanneet Raija ja Pentti Nokkala. Aivan aluksi Raija Nokkala kertoi esityksen ohjaajana siitä kuinka viime tinkaan heidän oli tehtävä muutoksia joidenkin esiintyjien Lapin-asuihin vaikka niiden käytöstä oli neuvoteltu jo hyvissä ajoin. Puvustaja Mervi Lammisen avulla kuitenkin onnistuttiin jännittävässä tilanteessa saamaan valmiiksi tarvittavat uudet asut ennätysnopeasti.

Reidar Särestöniemenä pääroolissa esiintynyt Pentti Nokkala oli omassa elementissään koko näytelmän ajan. Samaa voi sanoa koko näyttelijäkaartista sekä esitykselle välttämättömistä taustavoimista. Ilman valoja, ääniä ja muita tehosteita ei pienehköön teatteritilaan saataisi esityksen vaatimaa vaihtelevaa  paikoin karnevalististakin  tunnelmaa. Irma kertoo liikuttuneensa sydänjuuriaan  myöten Simo Kivisen Antusta, joka pysyy hetkestä toiseen hötkyilemättä "isoilla jaloillaan", samoin naisnäyttelijöiden Tiina Viikin ja Emmi Mickelssonin huikeasta taidoista siirtyä koomisesta vakavaan ja kannatella koko näytelmää. Raimo Nummelan, Jukka Tyrväisen ja Seppo Kylanderin osuudet ilahduttavat syvältä kumpuavalla vakuuttavalla osaamisellaan. Jokainen tässä näytelmässä osaa ottaa vuorollaan paikkansa näyttämöllä. 

Kaikkiaan mukana esityksessä on kymmenen näyttelijää. Rooleja heille oli jaettu yhteensä kahdeksankymmentä, joten näyttämön lämpiössäkin riitti kiirettä erilaisten rooliasujen vaihdoissa. Esiintyjät nousevat kesäteatteri Lentävän Lokin lavalle kaikkiaan kahdessatoista esityksessä, joista viimeinen esitetään elokuun 11. päivänä 2024.

Horizon,  an American Saga - Chapter 1

Päivänä muutamana Irma ehdotti Antille että lähdettäisiin vähän kaupoille. Antti suostui. Ajaa hurautettiin kohti Bauhausia, koska tilillä vielä oli heinäkuun alussa rahaakin. Matkalla Irma näpyttelee puhelimestaan leffateatteri Luxen tarjontaa kauppakeskuksessa. Kävisikö Antille Kevin Costnerin ohjaama, osin tuottama, käsikirjoittama ja näyttelemäkin vuosien ponnistus Horizon, An American Sagan ykkösosa? Irma lukee selostusta neliosaiseksi suunnitellusta länkkärispektaakkelista. Vuosien ponnistus keskittyy Amerikan asuttamiseen, yhteentörmäykseen intiaaniheimojen kanssa. Kakkososaa pääsee katsomaan luultavasti jo vuonna 2024.

Välillä liikennevalot varoittelevat hirvieläimistä lähialueella. Irmaa ja Anttia naurattaa. Pistämätön keino. Eukko huutaa jollottamassa hirvimetsälle päin kaiuttimista. Eivätkä elikot tule tielle. Hyvä keksintö, varmaan kelpaisi muuallekin kuin Suomeen.

Kumppanit suunnistavat Raision Myllyssä Naantalin Aurinkoiseen, aikaa on naftisti, mutta he päättävät kuitenkin vahvistaa itseään herkullisilla katkarapuvoileivillä. Syövät, ja rynnistävät lippuluukulle. Leffateatteri on mukava paikka pistäytyä, on herkut ja tilata voi näytökseen mitä mielii. Mainiot tuolit, jotka saa säädettyä miten tahtoo.

Elokuvan jälkeen. Vähän on hämmentynyt olo kaikesta nähdystä. Rupeavat sitten ruotimaan Horizontin ykkösosaa. Kuin kuva-arvoitusta tai palapeliä, mitä siinä oikein tapahtui ja miten kaikki liittyy yhteen vai liittyykö. Kaikenlaista sitä.

Nykytyylin alle kahdessa tunnissa katseltavat  leffat saa nyt Horizontin kanssa unohtaa. Töllötettävää riittää yli kolmeksi tunniksi, eikä oikein mihinkään saada vielä selvyyttä. Mutta ei se mitään. Costnerin omia miljoonia on kulunut miljoonien perään. Jännitettävää riittää, saako ohjaaja rahoilleen katetta ja toteutuuko projekti hamaan neljänteen osaansa. Kolmatta osaa kuvataan kuitenkin jo.

Kevin Costner muistuu mieleen Tanssii susien kanssa -elokuvasta, sekin pitkäkestoinen, Amerikan alkuperäisasukkaiden näkökulmaa valottava western järkäles. 

Antti ja Irma hokaavat Costnerin vasta pitkään länttä valloittavia vankkurikaravaanien elämää seurattuaan salaperäisenä pyssysankarina roolinimellä Hayes Ellison. Myös Costnerin nuori poika, nimeltään Hayes Costner tekee roolityön apassien hyökkäyksen kohteeksi joutuneen perheen pojan osassa. Ja kaiken kaikkiaan roolihahmoja on hirmuinen määrä. On siinä Kevinillä ollut värväämistä. Ykkösosasta jäi erityisesti mieleen Sienna Millerin roolihahmo Kittredgen perheen äitinä.

Ja Horizont? Se on paikka johon uudisraivaajat rynnistävät parempaa elämää jahdatessaan. Apassit pitävät maata omanaan, mutta maa-alueen markkinointi jyllää, ja jokainen paikalle osuva saa merkitä alueen omakseen. Aina uudet karavaanit ilmestyvät paikalle kun edelliset on tuhottu.

Rekkamies Sappeen kesäteatterissa Pälkäneellä

Vielä oli Irmalla ja Antilla yksi viehtymys kesäteatterin perään: mielensä halasivat katsomaan Matti Eskon elämään ja musiikkiin keskittyvää Rekkamiestä Sappeen kesäteatteriin Pälkäneelle. Liput he noppasivat Myllyreissullaan Raision Prisman lippupalvelupisteestä. Sitten vain toimeksi halki puolen Suomen. Keskipäivän näytäntö auttoi toteutuksessa, ehtivät vielä illaksi kotiin.

Näyttämöllä istui Matti Esko Matti Eskona alusta loppuun nojatuolissa seuraamassa elämänsä kulkua ja esittämässä sopivissa kohden musiikkiaan. Niin se vaan menee kun on ihmisellä karisma, joka kerta kun laulaja itse nousi tuoliltaan ja ryhtyi laululle,  koko täpötäysi viimeisen esityspäivän yleisö eli mukana. Ja mies lauloi sillä iän syventämällä äänellään. Kesäteatterimusikaali kunnioitti esiintyjän pitkää uraa. Ja samaan hengenvetoon laajemmin ajateltuna koko kuljetusalan ammattikuntaa, niitä rekkamiehiä, jotka pitävät Suomen pyörillään.

Heikki Paavilaisen ohjaama ja käsikirjoittama esitys oli loppuun asti orkesteroitu, ja esiintyjät  huippuunsa viritettyjä laulun, esiintymisen ja tanssin taitajia. Koreografi Jani Rasimus oli tehnyt ammattimaisen upean koreografian, samalla kun hyppeli taiturimaisesti roolista toiseen kuten myös koko tiivis porukka repesi moneksi näyttämöllä.

Pääosan Matti Eskona eli Masana veti hurmaava farkkuasuinen ja komeaääninen näyttelijä Joni Leponiemi, taitavasti esitti myös roolinsa Matin vaimoa näytellyt Merja Koivula.

Matti Eskon (Eskonniemen) vaimo Pirjo Eskonniemi elävöitti läsnäolollaan itse tilaisuuden loppua ja hoitelemalla yhdessä puolisonsa kanssa väliajalla ja näytöksen loppupuolen levymyyntiä. Ihastuttava pariskunta. Ihan tuli mieleen eräät toiset legendat nimittäin Johnny Cash ja vaimonsa June Carter vanhemmalla iällä. Ja kyyneleet silmiin. Lopussa yleisö taputti seisaaltaan. 

Sisu-merkkinen rekan nuppi veti myös hyvin osansa alusta loppuun. Saivat sen käyntiinkin. Mutta Ad Blue ei tämän ikäiseen malliin sopinut. 

Irman ja Antin suosikit: Matti Eskon viimeiset hienot suomi-kantrahtavat levyt.