Kaihileikkauksesta

Kaihileikkauksessa korona-aikaan

Ihmissilmä on ihmeellinen kapistus. Tai oikeastaan kaikki se, mitä päässä tapahtuu kun tajuaa näkevänsä jotakin. Nyt näytti siltä, että vanhoilla silmälaseilla ei pärjää riittävän hyvin. Varsinkin pimeällä autoillessa vastaan tulevien autojen valot tuntuivat häikäisevän aikaisempaa enemmän ja kaukana horisontissa siintävät maisemat näyttivät tavallista sumuisemmilta kirkkaassa päivänvalossakin.
  Ei kun optikon pakeille. Ensin valitus silmälaseista: näissä on varmasti jotakin vikaa. Mittausten ja tutkimusten jälkeen optikko tokaisi, että tässä tarvitaan silmälääkärin tutkimus. Saman tien laitettiin silmälääkäriaika varaukseen ja odottelua.
  Vielä tässä vaiheessa ei ollut paljonkaan tietoa nyt jo pahaksi yltyneestä  koronaviruspandemiasta, joka tuli ryminällä myös Suomeen. Silmälääkäri tutki parin viikon kuluttua silmät vieläkin tarkemmin ja tokaisi: molemmissa silmissä on harmaakaihi.
  Lääkäri sattui olemaan Mehiläisen silmätautien esikoislääkäri ja kirurgi. Kysäisin heti mitä tuollainen kaihileikkaus sitten maksaa. Sen voi halutessaan tehdä vain toiseen silmään. Saman tien varattiin leikkausaika vajaan kolmen viikon päähän.
  Sain iso nipun ohjeita ja tiedot ennen leikkausta käytettävästä lääkityksestä ja kyselyn terveydentilasta. Leikkauspäivän aamuna astuimme bussiin ja ajoimme taksilla perille silmäsairaalaan. Oman auton käyttö ei ollut mahdollista, sillä leikkauksen jälkeen kuluu jonkin aikaa näön palautumiseen.
  Jännittävä paikka. Päällysvaatteet narikkaan ja lipokkaat jalkaan. Sitten istuskelemaan säädettävään lepotuoliin omissa vaatteissa. Mukava asento ja odottelua. Hoitaja kävi tiputtamassa kolmeen eri otteeseen neljänlaisia tippoja silmiin. Piipahdus tietokoneella tehdyssä kaihimittauksessa, jossa saatiin tiedot silmiin laitettavien implanttien voimakkuuksista.
  Hoitohenkilökuntaa hääri leikkaussalissa. Selälleen makuulle ja valmisteluihin käsiksi. Leikattava silmä jätettiin esille ja muut kasvot peitettiin. Anestesialääkäri tarkkaili monitorista verenpainetta ja sykettä koko operaation ajan.
   Leikattavaa kohtaa pestiin ja desinfioitiin useaan kertaan. Leikkauksen aikana piti tuijottaa silmää liikuttamatta mahdollisimman tarkasti samaan valopisteeseen. Itse leikkaus ei tuntunut puudutetussa silmässä, mutta sillä näki koko ajan. Melkoinen valoshow vähän kuin uudenvuoden ilotulituksessa, kun värit vaihtelivat. Ei kulunut pitkään, kun vasemman silmän leikkaus oli ohi.
  Oikea silmä valmisteltiin samalla tavalla moneen otteeseen desinfioimalla. Nyt silmän pitäminen paikallaa leikkauksen aikana oli vaikeampaa ja silmässä oli jonkin verran painon tunnetta, niin kuin kirurgi varoitteli ennen operaatiota.
   Leikkauksen päätyttyä suojavarusteet poistettiin ja silmää desinfioitiin moneen otteeseen. Tässä vaiheessa näkö oli lähes kokonaan hävinnyt. Molemmat silmät peitettiin vahinkojen välttämiseksi läpinäkyvillä suojakilvillä, "mulkosilmillä". Saattajaa tarvittiin niin taksimatkalla kuin bussissakin. Kotona sohvalla maailma oli vielä sumuinen mutta liiankin valoisa ja puudutuksen loputtua silmiin alkoi koskea.
   Kotona silmiin pitää tiputtaa määrävälein kahdenlaisia tippoja ja hoitoa on jatkettava toisella tipalla vielä neljän viikon ajan. Sen jälkeen on vuorossa silmälääkärin jälkitarkastus. Koko tänä aikana ja vielä puolen vuoden ajan on käytettävä aurinkolaseja. Ensimmäisellä viikolla silmät on suojattava nukkumisen ajaksi annetuilla suojakilvillä.
  Kolmisen päivää leikkauksen jälkeen on vielä vaikea sanoa mikä on lopputulos. Koska toisessa silmässä on kauko- ja toisessa lähinäkö, niin niiden yhteen sovittaminen vie aikansa. Näkö on kuitenkin kirkas ja silmissä on vain pientä roskan tuntua.
  Kävelemäänkin pitää opetella uudestaan. Vahvat miinuslasit aiheuttivat sen, että kaikki näytti olevan todellista kauempana. Nyt linssejä ei tarvita ja kaikki näyttää olevan paljon lähempänä ja suurempaa.
  Alun perin suunnitelmissa ei ollut ryhtyä näin suureen operaatioon eikä silloin ollut tietoakaan meitä kaikkia näin pahasti piinaavasta koronaepidemiasta. Kotiin linnoittautuminen ja silmien parantelu sopivan kuitenkin hyvin yhteen. Ei mene tämäkään aika aivan hukkaan.
  Kaihileikkauksista kuulee monenlaisia juttuja ja jopa pientä pelotteluakin. Ikääntyessä kaihi on kuitenkin melko todennäköistä. Omalla kohdallani leikkaukseen päädyttiin tässä vaiheessa vähän kuin sattumalta. Kesään mennessä nähdään kuinka meidän kaikkien elämään vaikuttavan koronaviruksen kanssa pärjätään. Toivottavasti saamme silloin seurata maailmaa uusin silmin.