Blogiarkisto

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Joulua pakoon vielä kun on aikaa

                          Joulukuu on kuukausista julmin




On hanget korkeat nietokset. Vaan eipä ole, joko maa on musta tai tai sitten valheellisen lumiharson alla on peilijää tai mustajää, joka saa liikenteen hullunmyllyksi ja käypäläisen katkomaan nilkkansa Jos joulukuusta hengissä selviää tai pienin naarmuin ja kuhmuin, Luoja on totisesti siunannut sinua, enkelit varjelleet.



Joulu perustuu laajamittaiseen petokseen, lapsille valehteluun ja pilttien käytöksen tarkkailuun.
Joulurauhaa kaikelle kansalle. Just sitä. Kun työn tai muun elämisensä raskauttama ihmispolo voisi kerrankin levätä rauhassa muutaman päivän vaikkapa lueskellen ja elokuvia katsellen omassa kammiossaan, ei mitään kun tien päälle vaan, tasapuolisesti on tavattava omaa sukua ja puolison, ettei tule jälkiselvittelyä.
Jos lapsia stalkkaava tonttuarmeija vaanisi aikuisia, kyllä syntyisi älämölö ja someroihu yksilön vapauksista ja perusoikeuksista. 
Entäs joulupukki, ja tuo alun perin filantroopin piispa Nikolauksen ajattelemattomuudesta syntynyt perinne antaa lahjoja lahjottomille?  Pelkkä Amerikan kautta Coca-Cola pukiksi jalostunut valespukki, joka rekallaan kiertelee nyt Suomen maanteitä. Punaisen nutun sille laittoi ahvenanmaalainen mainosmaakari 1930-luvulla. Hyvästi nurin käännetty turkki ja tuohinaamarit ja tuvasta toiseen kestityksen kerjääminen. Ja pukinsarvet. 
Entä tonttuarmeija? Alunperin yksittäisiä haltioita, jotka toivat onnea taloon ja tontille, jos niitä kohteli hyvin. 1800-luvun loppupuolella tontut saattoivat jaella joulutonttuina lahjoja lapsille. Mutta niin vain pukin muutettua Korvatunturille, tontut muuntuivatkin pukin pikku apulaisiksi koko joulun ajaksi. Joulu on totta totisesti perineen juhlaa, monenlaisen perinteen ja suuntaan jos toiseen yhtäaikaa.


Ihmisillä hyvä tahto. Kun olisikin, mutta kun kulkuset rupeavat kilisemään ja aisakellot helkkäämään ostosparatiisien kaiuttimista jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta. Siinä pieni linnunhermo kiristyy. 
Seimen lapsesta on päädytty ennen näkemättömään jouluriehaan valoineen, lahjavuorineen, koristuksineen ja joulutilaisuuksineen. Tutkijat väittävät seimen lapsen syntyneen laskeskelujensa mukaan ihan eri aikaan vuodesta. Sen sijaan Rooman valtakunnassa Saturnuksen kunniaksi vietettyä Saturnaliaa vietettiin vuoden vaihteessa. Muutettiin vain juhlan nimi ja kohde, ettei tule kansalle liikaa paineita muutoksesta.

Vasta kauan joulun jälkeen ihmispololle valkenee joulun merkitys, kun hän yrittää korjata joulun aikaansaamia vaurioita. Tyhjentynyttä tiliä ja luottotiliä, tingeltangelin viemää. Sukulaistätiä joka joulujuoman innoittamana innostui hoilottamaan hooshiannaa hartaassa perhetilaisuudessa ja haukkui kaikki penskoja myöten suureellisesta elämästä rehellisyyden puuskassaan. Niin totta kuin haastoikin, vähempikin olisi riittänyt joulutunnelman kohotukseen. Aattona rikkimenneet tai saajansa tarpeisiin ja mieltymyksiin sopimattomat lahjat. Allergisen terveyttä koetelleet tuoksukynttilät pienhiukkasineen. Toisten jouluonnesta ahdistuneet lähimmäiset. Kesään asti piilottelevia jouluisia koristeita ja jalkapohjiin tunkevia kuusenneulasia. Niin ja niitä viittä kiloa jouluilosta kertynyttä ihraa ja kytevää hiljaista tulehdusta sisäelimien ympärillä. 

Lahjalista pukille. Vain ne läheiset joita sietää arjessakin. Viihdyttävää tai ajattelemaan saavaa kirjallisuutta. Bachin jouluoratoriota voisi soittaa ja ennen joulua Pähkinänsärkijää ehkä.  Elokuvia jos on välttämätöntä, valikoiden telkkariohjelmia.Vain niitä jouluruokia joista pitää. Jos haluaa lahjan, ostaa itse. Viitseliäämpi voi laittaa toivomuksista kirjeen olohuoneen pöydälle ja sanoa kumppaneille: Katsokaa pukki on saanut kirjeen. Kauhia vähti kyllä tästä pitemmän kaavan lahjasta.  Kävelyllä voisi käydä, kun reitti on muusta väestä hiljentynyt ja vapaa kulkea kaikessa rauhassa. Tähtiä saa näkyä taivaalla.  Jouluruokaa Saarioisten äideiltä tai Poukanvillen. Kermapurkki Sokkarilta että maittaa tuunattu lanttuloota.

Kirjat: John Grisham, Joulua pakoon; Daniel Blythe, Vihaan joulua; Joulutarinoita







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti