Antti väsää Irmalle kuusenkoristeen
Ulkona puhaltelee joulukuinen viima. On ensimmäinen adventtisunnuntai. Päivikki, Lisbeth ja Miia-Maria ja Antti avaavat Kahvila Babylonin oven. On hyvä päästä lämmittelemään sisälle. Illalla on hauska käydä katselemassa millaisia jouluvaloja ihmiset ovat pihoilleen sytyttäneet.
- Hoosianna vain isäntä, onko sinulla meille sitä hyvää taatelikakkua kahvin kanssa? kysyy virnistelevä kouluavustaja Miia-Maria.
Isäntä nyökii ja sytyttelee samalla ensimmäistä adventtikynttilää.
Kahvi on pian kupeissa ja kakunpalat lautasilla. Pöydällä lojuu pieni pino joulukirjoja.
- Tuo onkin mielenkiintoisen näköinen opus, Lisbeth tokaisee. Avataan vaikka summamutikassa joltakin sivulta. Hei, tässä on tällainen ohje joulusydämien teosta. Kokeillaanko?
- Tässä tarvitaan joko vanha kirja tai sitten vanhoja lehtiä ja sydämen muotoinen piparkakkumuotti sekä terävät sakset. Osaisimmekohan tehdä sydämiä näiden ohjeiden mukaisesti? Lisäksi tarvitaan lankaa ja neula, eikös kaikki tavarat löydykin keittiön laatikosta?
- Mistä muuten olet saanut näin hyvän taatelikakun ohjeen? kysyy Päivikki.
- Tuosta Sari Savikon Joulukirjasta. Siinä on paljon muitakin hienoja ohjeita, majatalon isäntä vastaa kysyjälle. Naiset selaavat kirjaa ja löytävät ohjeen. Onnistuisikohan tämä gluteenittomana, aprikoi Päivikki. Voisin kokeilla.
Sydämet valmistuvat ja ikään kuin leijuvat ilmassa. Hienon näköisiä, koko porukka tuumii.
- Tuohon ikkunaan sopisi sydän tai kaksikin. Millä ihmeellä ne oikein saadaan ripustettua paikalleen. Ehkä pienillä nuppineuloilla tai nastoilla. Kyllä se onnistuu, miettivät.
Pian sydämet leijailevat suuren valkoisenaan kukkivan isännän perinnöksi saaman joulukaktuksen yllä. Aivan kuin osa kaktuksen kukista olisi kohonnut yläilmoihin leijumaan. Niin hyvin ne sopivat omaan pieneen jouluiseen maailmaansa.
- Kaiken kruunaisi mistelin oksa, jota olen salakuljettanut laukussani. Nyt se on mukana. Laitan sen kahvilan oven päälle tuomaan hyvää onnea ja muuta jännää kaikille sen ali kulkeville, Miia-Maria suunnittelee itsekseen. Vähän hekotteleekin. Vanhempi väki ymmärtää, vaikkei ymmärräkään. Liikaa tytön mielenliikkeistä siis.
Antti säästää sydämensä Irman ja hänen yhteiseen ensimmäiseen joulukuuseen. Kynäilee koristeeseen vuosiluvun 2018. Sopii hyvin Kalevala-korun hirvikoristeen seuraksi, kun sovitetaan. Heh.
Kahvilan kahvihuoneesta löytyi virikettä joulumuistoihin ja jouluvalmisteluihin, jouluisiin leipomuksiin, askarteluihin ja jouluperinteiden historiaan seuraavista kirjoista: Kai Linnilä ja Kaari Utrio, Suomalainen Joulu; Sari Savikko, Joulukirja; Outi Loimaranta ja Marjo Koivumäki, Oi ihana joulukuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti