Sieravuoren kesäteatterin Badding-musikaali pistää bileet pystyyn
Kesäillan tapaaminen Sieravuorella. Nuoruuden ystävät ja me ajamme yhtä pitkän matkan päästä, kummatkin eri suunnista katsomaan yhteisen suosikin Baddingin taivalta Säkylän Pyhäjärven rantamaisemiin rakennettuun kesäteatteriin.
Katsomo täyttyy vähitellen. Pilvet vaeltelevat taivaalla ja pääskyset lentelevät suvi-illassa. Mikä olisikaan sen parempi paikka ja hetki muistella musiikin siivin Someron lauluihmeen taivalta.
Erik Kraemer ottaa lavan haltuun Baddinginä. Lauri Ketosen ohjaamassa ja Katariina Leinon käsikirjoittamassa kesäteatteriversiossa Rauli Badding Somerjoen musiikki on pääosassa. Sitä saa mitä tilaa, musiikkiin on satsattu, Raulin tarinan käännekohdat hahmottuvat taas kerran, tässä esityksessä tarkasti tarinan juoksutukseen sopien. Kertomuksesta taiteilijaelämästä ja lahjakkaan artistin kohtalosta ei puutu myötätuntoa, mutta surullisiin yksityiskohtiin ei juututa, laulut kannattelevat. Herkistävät. Laulutaitoisia esiintyjiä löytyy läpi koko musikaalin. Yhteislaulanta kuulostaa komealta.
Sieravuoren ympäristö Pyhäjärven rannalla on onnen omiaan musikaalisen kesäteatterin näyttämöksi.
Ennen illan esitystä on mukava rauhottua syömään Sieravuoren lomakeskuksen kellariravintolaan.
Monenlaisia katselupaikkoja löytyy teatterinautinnolle. Pöydissä ei tarvitse katsella musikaalia kuivin suin.
Linnut olivat näytöksessä aktiivisesti läsnä. Lokit rakennuksen katolla päivystämässä, pääskyset poikasiaan ruokkimassa ja peipposet katsojien joukossa hypellen. Mitähän Rauli sanoisi jos nyt istuisi katsomossa seitsemänkymppisenä? No. Ehkä hän olikin läsnä, musiikkina ja muutenkin.
Elviskin elää, tässä tarinassa Raulin elämän komeaäänisenä matkatoverina.
Rauli tuli ja äänellään vangitsi meidät neljä jo nuorina, ja sama taika on jäljellä. Ystävillämme oli jo takana kolme Raulin elämää luotaavaa kesäteatteriesitystä, tämä nähty oli neljäs. Kaikki me poistuimme Sieravuorelta haikeina. Raulin laulut ja musiikki kuuluvat meidän henkilöhistoriaamme, tunnehistoriaan, siihen mikä jää jäljelle ja pitää yhdessä.
