lauantai 21. heinäkuuta 2018

Ponte Vecchio

                                                                 Kauan sitten Italiassa






Aurinko laskee utuisen oranssin ja mustanpunaisen pilviverhon taakse.
Toisaalla salamat valaisevat järkyttävän kauniisti piirtyen vasten tummanpuhuvia vuoria.
Räjähtävää voimaa täynnä.
Kauhea jyrinä.
Jyrähdyksiä kuin vuoret halkeaisivat. 
Sade tulee alas.
Ryöppyää pitkin bussin tuulilasia.
Mitään ei näe. Rakeet piiskaavat hetken.
Pomppivat pitkin maata.
Sypressit seisovat tien varrella.
Taipuvat tuulessa, ikiaikaisina.
Valot asfaltilla kuin kutsuna seikkailuun tai kylien taloissa kuin kutsuina - kotiin.
Vaalea viikinki selostaa määränpään oloja ja tehostaa hetken lumousta.

Muisto kuin suhde, jolle et mahda mitään.
Se vain tulee, vie mennessään. 
Sille on valmis antamaan kaikkensa.
Tietämättä saako koskaan mitään, onko kaikki ohi huomenna.
Täydellisenä se loistaa vuosien takaa.
Loistaa, sataa ja salamoi.
Voimasi on siinä.