Muistan kesän

                                              

                                Stalkkari kesäduunissa.                

                                                    

Muistan sen kesän aina. Serkku tuli joka aamu kukon laulun aikaan noutamaan töihin risteyksestä, jonne sai jaloitella kilometrin ja toistakin. Mutta ei väsyttäny, joka aamu lähdin töihin intoa piukassa. Mitähän tänään!? Olin parinkymmenen, mutta kahvia isolle porukalle en ollut keittänyt. Ihme sumppi oli eka. Hyväntahtoisesti vinoilivat työmaaukot koko kesän. 

Aurinko paistoi aamusta iltaan joka päivä. Pomot, se serkku ja hänen esimiehensä, olivat itseään sivistäneitä miehiä. Siitä vaan posmottivat ulkoa pitkiä pätkiä Alastalon salista ja muista Raamatun paksuisista.Itsellä ei ole kehumista.
Serkkuni ja se Hautamäki osasivat ostaa ja myydä ja rakentaa ja muokata maita, tontteja, metsiä. Ei ole pitkä kun serkku näytti rullottamiansa taidepläjäyksiä, mitä lie olleet Nelimarkkoja. Ostanut nipussa. Itelle ei ois tullu ikinä mieleenkään. - " Flikka se vaan kulki koko kesän kirja saappaan varressa", virnuili serkku.
Vanhoilla päivillään serkku laittoi pystyyn Lomakylän syntymäpitäjäänsä. Hienon. Pieteetillä rakennetun ja etisöidyn, ja hyvät sapuskat laitteli vaikka pataljoonalle. Jätti jälkensä missä ikinä kulki. Ihmisiin ja maisemaan. Muistot kantaa.