Antti ja hautakivikauppias Lintukreeni

                                     Antti ja hautakivikauppias

                    

Antti täytti yhdeksän vuotta samana päivänä, kun hänen isänsä kuoli. Sairaalassa vietetyn viikon jälkeen isän voimat loppuivat. Edessä olivat hautajaiset Luttilan hautausmaalla.
   Koko suku oli paikalla jättämässä jäähyväisiä.  Viimeisenä tervehdyksenä Antti kävi katsomassa arkussa makaavaa isäänsä. Kasvoilla oli hymy ja partakin kasvanut vähäsen. Näytti siltä, että isällä oli hyvä olla.

   Elämä jatkui arkisissa askareissa ja kesälomakin oli edessä. Parin viikon kuluttua hautajaisista Antin kotiin astui vieras mies. Aivan isän ikäinen, mutta kaljupäisempi. Vieras oli hautakivikauppias Lintukreeni.
   Hautakivi ostettiin ja toimitettiin paikalleen kaiverruksineen kaikkineen. Jostakin syystä Lintukreeni ja Antti ystävystyivät. Kesän aikana kaksikko kävi muiden surevien perheiden luona. Moni luuli, että Antti on hautakivikauppiaan poika. Se taisi vähän edistää kaupantekoakin.
   Kivikauppias liikkui Mossella enimmäkseen Heinäveden suunnalla. Kesäkuumalla uimapaikkana oli kuultavan kirkasvetinen Kermajärvi. Oikea juhlahetki vietettiin illalla nuotion ääressä: nokipannukahvit ja ranskanleipää jonka välissä oli oikein kinkkusiivuja.

   Heinäveden kirkonkylän baarissa kupillinen kahvia maksoi 23 penniä eikä bensiini ollut paljon kalliimpaa. Monessa talossa tarjottiin yösijaa, vaikka hautakivikauppoja ei syntynytkään.
   Seuraavinakin kesinä Antti oli loma-aikana hautakivikauppiaan apuna. Pikkuisilla metsäteillä, joiden varrella monet talot sijaitsivat, Antti opetteli ajamaan autoa. Kohta Mosse liikkui varsin luotettavasti, vaikkakin hiljaa hiekkatien monttuja väistellen.
   Talvella autolla pääsi huristelemaan Huruslahden jäätiellä ja -radalla. Lumi vain pöllysi ja jäähileet lensivät.
   Lintukreenin veli ajoi taksia Mikkelissä. Antti ja Lintukreeni kävivät taksikuskin kyydissä sukulaisvierailulla Kuopiossa asti: Opel Kapitän liukui reilua sadan kilometrin tuntivauhtia vaivattomasti viitostiellä.

  Kuopiossa Puijolta alas laskevaa tietä huristellut Lintukreenin sukulaispoika oli jäänyt traktorin takapyörän alle. Pyörä oli ylittänyt pojan vatsan kohdalta. Onni oli mukana onnettomuudessa,  poika selvisi eikä pahempia vammoja tullut.
   Eräässä kyläpaikassa Sulkavalla oli Antin kokoinen poika, jota hän arveli ikäisekseen. Puheet paljastivat, että poika tiesi harvinaisen paljon autoista: selityskin löytyi, sillä hän oli ammattikoulussa autonasentajalinjalla.

   Lintukreeni muutti eläkepäivinään Kuopioon lähemmäs sukulaisiaan. Antti osti hautakivikauppiaan käytössä olleen pienen Kipinä -merkkisen veneen ja moottorin. Kotimatkalla Kuopiosta Varkauteen Koiruusvedellä Puutossalmen lossin jälkeen yllätti navakka vastatuuli ja vene alkoi vähitellen täyttyä vedellä. Ei auttanut muu kuin ajaa vene lossirantaan, matkustaa linja-autolla kotiin ja jäädä odottelemaan tyynempää keliä. Kotimatka onnistui veneellä muutaman päivän kuluttua, kun keulan vuotopaikan korjasi maalarinteipillä. Se korjaus piti veneen vuotamattomana koko loppuajan.

   Vuodet vierivät ja Antti kuuli, että Lintukreeni on tullut matkansa päähän ja hänet oli haudattu Kuopioon. Silloin Antti päätti käydä tarkistamassa, oliko hautakivikauppias saanut haudalleen kiven.
   Etsiskely hautausmaalla tuotti tulosta ja hautapaikka sekä kivi löytyivät. Jos asia ei olisi ollut kunnossa, niin Antti oli jo valmiiksi ajatellut hommata Lintukreenille hautakiven.