torstai 16. maaliskuuta 2017

Maija ja Äärni ja vanhat rauniot

                                         Vanhat rauniot. 

                                         Stalkkarin tarinoita lapsuuden päiviltä.





Kävelimme isän kanssa rantaan. Kesätuuli leyhyytti vainioita. Isä sanoi että haluaa näyttää minulle jotain harvinaista. Kiipesimme rannan kautta metsäiselle mäelle, nyt tuoksuivat männyt ja jäkälät. Isä kulki edelläni raunioille. Isä kertoi että muinoin tällä mäellä asuivat hänen äitinsä veli eli isoäitini veli Äärni ja vaimonsa Maija perheineen. Maija oli luontoa rakastava ihminen. Hän vaali mökin ympärillä puutarhaa.Aamusta iltaan Maija ahersi kasviensa parissa. Kasvatti itse sipulit, lantut, porkkanat ja marjat, omenat ja yrtit. Yrteillä parantaminen oli Maijalla hallussa. Äärni taas oli jumalinen mies. Pitkä, vankka ukko, joka söi yhdeksänkymppiseksi kovaa ruisleipää omin hampain. Maija ja Äärni pitivät koko kylän hyvässä hengessä.







Etsimme isän kanssa Maijan omenapuun, syreenipensaat ja villiintyneet ruusut. Muistin puutarhan siitä pitäen aina. Käyskentelin hartaana tervehtimään Maijan puutarhaa, söin marjoja, ja mietin sitä perhettä joka ammoin asui aurinkoisella mäellä lähellä jokea ja jonne kosken kuohunta ja solina kantautui.
Teininä vein ystäväni tutustumaan Maijaan. Paistoimme makkaraa nuotiolla Maijan kallioilla. Vaikka satoi.