Aikaa unelmille
Muurahainen ja minä. - Tiedän kesäpäivän onnen. Tauko jota odotan koko päivän. Ja hep, pääsen takapihalle kirja-aarre kainalossa. Himoitsemani opuksen noudin tänään postista samalla kun kävin pankissa. Vaikka tuntui ettei näin kuumalla jaksa raha-asioita miettiä.
Luen autuaana. Ja nukahdan. Seuraan itseäni uneen, edelleen autuaana, kesästä, kirjasta, päiväunelmista. Puoliunessa muistan sinivioletit akileijat jotka juuri istutimme. Minä ja mies. Mummon kukista, akileijoista jotka piirtyvät valkoista porttia vasten, on helppo livahtaa unen portista lapsuuteen. Tädin volkkariin, johon mahtui kahdeksan yhtä aikaa. Tai aikaan jolloin takapihalla vilisi lapsia tai muita hilpeitä seurueita. Vilahtavat ja hajoavat taivaalle ajatuspilviksi. Tänään näin kirkkaankeltainen kuplan. Onni on, koko päivän, sitä se tietää.
Herään ja ajelehdin valveunen autuudessa. Muurahainen kiipeää pitkin vartaloani. Muurahainen paratiisissani. Kesän kukkasista, omenapuusta, ruusupensaista kuuluu pörinää, surinaa, hyrinää. Lepään vielä hetken. Vielä vielä vähän lisää helteisen kesäpäivän autuutta. Jään ajelehtimaan tietoisena vain sitä että olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti