Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss ihmiset tuntevat tuntehin,
siell lähell on Jumalakin.
Oi antaos Herra sa auringon
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää.
Ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.
Oi onnellinen joka herättää
niitä voimia hyviä voisi.
Oi ihmiset toistanne ymmärtäkää.
Niin ette niin kovat oisi.
Oi miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis muut tukena ois.
Oi ihmiset toistanne suvaitkaa.
Niin suuri suuri on maa.
Me olemme kaikki nyt laivalla.
Ja kynnämme suurta merta.
Meidät synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä.
Kas tuiskussa kun yhtehen yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Eino Leinoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti