Antin ja muorin matkantekoa

              Antin ja muorin matkantekoa vanhaan malliin

                                        

Ennen vanhaan liikuttiin jalkavoimilla kävellen tai pyörällä sekä hevosen vetämissä kärryissä ja talvella reessä.

Minun nuoruudessani autoja oli jo paljon ja pitemmät matkat huristeltiin enemmän tai vähemmän kuoppaisia teitä pitkin. Mutta kun omaa autoa ei vielä silloin ollut, piti turvautua polkupyöräillä ajoon.

Kerran sukulaismies oli sitten kuollut ja hautajaisiin piti päästä naapuripitäjään asti. Matkaa oli sen verran paljon, että kyytiä piti harkita. Koko lenkille tulisi mittaa sukulaisvierailuineen reilut seitsemänkymmentä kilometriä.

- Mitä jos ajaa hurautetaan sinne polkupyörillä, ehdotti silloin 70-vuotias äitini. Ajattelin, että matka voisi olla liian pitkä hänelle. Pienen tuumailun jälkeen lähdimme kuitenkin polkemaan. Aikaa oli varattu riittävästi. Onneksi oli kesäinen keli eikä sateesta tietoakaan.

Hautajaisissa muut eivät kyselleet matkasta, vaan kaikki sujui vanhan kaavan mukaan muistokahveineen.

Koska olimme jo sen verran kaukana kotoa, päätimme ajaa koko lenkin Unnukan ympäri. Se tiesi melko pitkää soratieosuutta ja entistä mäkisempää reittiä. Sukulaisissa saimme kuitenkin olla yötä. Seuraavana aamuna lähdimme kotimatkalle.

Sukulaisten nuori poika lähti uteliaisuuttaan ajamaan meidän perässämme. Vauhtia oli kuitenkin sen verran reilusti, että poika ei tavoittanut edellä ajaneita.

Jälkeenpäin ei reissusta sen enempää keskusteltu. Toista yhtä pitkää pyörämatkaa emme enää tehneet. Muori pyöräili lyhempiä kaupunkimatkoja monta vuotta tämän jälkeenkin. Sitten käytössä oli auto, joten pyöräretket jäivät vähitellen historiaan.