Kummallinen otus
No sieltä naapurista se punaturkki lähtee taas jatkamaan matkaansa. Haluaisinpa tietää mikä sen reitti oikein on. Nyt se pysähtyy kadulle taloani vastapäätä, katsoo tänne ylös ikkunaani. Ja haukkuu!? Minuako?
Pakko vetäytyä pois.
Olisiko koira nyt lähtenyt, äkkiä toimeksi, saappaita jalkaan lähden katsomaan minne sillä on matka.
Kurkistan ikkunasta. Siellä se istuu. Nyt se haukkuu taas. Minuako?
- No minä tulen. Ootas, minä mutisen.
Törmään alas rappusia ja siellä punanuttu odottaakin kadulla. Katsoo ympärilleen ja tulee luokseni. Katsoo kysyvästi silmiin.
- No mennään sitten Jeppu, sanon sille. Taas sama reitti, rantaan ja sieltä kävelemme yhdessä junaradan yli.
- Ei tule junia, taas koira kuuntelee, katsoo radan molempiin suuntiin kuten minäkin. Sitten se askeltaa määrätietoisesti katua ylös. Seisahtuu taksiasemalle. Kuljettaja hyppää autostaan ja menee sisään asemalle.
- Seppo, kyytiläinen odottaa ja kas, Seppo tulee.
Punanuttu hyppää taksiin, katsoo Seppoon että nyt sopisi mennä. Sinne ne huristavat, satamaan päin. Jään hölmönä katsomaan, mitä täällä tapahtuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti