Uudenvuoden retki

Uudenvuoden retki

- Nämä talvet ovat ihan jostakin. Ei ole lunta pakkasesta puhumattakaan, mutta ennen oli toisin.

- Älä sinä Antti manaile. Mitä hauskaa on lumesta ja pakkasesta. Ei niistä ole kuin harmia ja vaivaa.

- Voi sitä niinkin ajatella, mutta jos mielessä on vaikkapa hauska ja vähän epätavallisempi uudenvuodenretki, niin kunnon talvi on tarpeen.

Hyvän retkipaikan löytäminen ei ole aivan helppoa. Aiempi retkeilijäpolvi kuitenkin tiesi parhaat laavun paikat sekä erikoiset luonnonmuodostelmat.

  Nimetön, Perselampi tai Ahvenlampi, sillä paikalla on monta hyvää nimeä. Aivan Vuorijärven lähitienoolla on pieni lampi, josta virtaa kovimmillakin pakkasilla sula puro. Sen lähellä on jääkauden aikana syntynyt kiviluodostelma jyrkän kallion kupeessa. Sinne oli rakennettu yöpymispaikka suuren kivipaaden alle.

- Antti hyvä, kuka hullu nyt menisi nukkumaan ison kiven alle. Jos se luiskahtaisi alas, niin kaikista tulisi pannukakkuja.

  Retkelle valmistauduttiin huolella. Pakkasimme vanhat Järvisen puusukset sauvoineen, kannantakaissitellä tietysti, polkupyörän tankoon narullaa kiinni. Reppuun puurotarpeet, valmista räiskäketaikinaa ja makkaraa. Leipää, teetä ja sympatiaa.

 Alkumatkan, reippaat viisitoista kilometriä, ajelimme ensin Jäppiläntietä ja käännyimme kohti Kivimäkeä. Siellä oli vanha harmaahirsinen talo, jonka jälkeen survoimme sukset jalkaan ja suunnistimme muutaman hiihtokilometrin päähän.

  Lunta oli lähes metri, mutta kunnon sukset eivät uponneet kovinkaan syvälle. Loppumatka piti taittaa jalkaisin hangessa kahlaamalla, sillä louhikko oli hiihtokelvotonta.

  Viritimme laavukankaan kivilohkareen eteen aukon peitoksi. Puiden rangoista sidottu laveri oli kunnossa ja sen edessä tasainen nuotiopaikka. Ensitöiksi keitimme teet. Vettä saimme purosta. Mikä ihme, että ulkona tee ja voileivät maistuvat erityisen herkullisilta.

  Valoisa aika kului polttopuiden teossa. Vanhat kaatuneet kelot olivat kuivia ja kannoista sai sopivaa sytykettä. Polttopuiden piti riittää koko yöksi. Lämpöä tarvittiin talvin pakkassäässä. Vaatteet, sukat ja saappaat piti myös kuivata.

  Uudenvuodenretkellä oli mukana myös muutama raketti. Sitten kuin taivas oli tähdistä kirkas ja ympärillä rikkumaton pimeys, laukaisimme raketit taivaalle vuoden vaihtumista juhlistamaan.

  Neljään pekkaan jaoimme kipinämikkovuorot. Jokaiselle tunti kerralla. Tulomatkan rasitukset painoivat sen verran jaloissa, että unta ei tarvinnut houkutella. Raittiissa ulkoilmassa unikin on syvempää. Nuotio ja makuupussi takasivat riittävän lämmön.

  Seuraava päivä meni kallioilla kiipeillessä ja lähilampien jäillä hiihdellessä. Ihmeteltävää riitti louhikon syvissä rotkoissa ja railoissa. Ruoka maistui: hernekeittoa, lettuja ja päälle makoisat teet.

  Kotimatkalla muistelimme edellisiä retkiä samaan paikkaan. Nyt, vanhempina ja viisaampina, osasimme ottaa mukaan sopivat varusteet. Nuotio ja tuli ovat tärkeitä. Ilman niitä ei talviretki onnistu.

  Kotona huomasin vaatteisiin tarttuneen tutun savun hajun. Se ei haitannut. Oli vain muistona hyvästä retkestä.

  Kyllä siinä koulumurheet ja arkiset huolet unohtuivat. Samalla tuli testattua omia selviytymistaitoja. Sitten joskus myöhemmin melkein nauratti, kun armeijan aikana piti mennä talvella kamiinalla lämmitettyyn puolijoukkuetelttaan.

- Antti hei. Vieläkö käyt talviretkillä?

- Vähiin ovat talviretket jääneet. Sopivaa paikkaakaan ei ole tiedossa lähitienoilla. Olisihan se kivaa käydä katsomassa missä kunnossa Vuorijärven laavu on. Luulen, että sinne pääsisi ainakin kesällä autolla varsin lähelle.

Nimettömän Kololla huhtikuussa 1973. Mainio retkipaikka kesällä ja talvella. Kolo sijaitsi suuren siirtolohkareen alla, jossa oli nuotiopaikka ja puista rakennettu nukkumalaveri. Kolon avoimen aukon eteen viritettiin laavukangas yön ajaksi. Sinne käveltiin tai hiihdettiin Kivimäestä muutaman kilometrin päästä pitkin metsiä ja hakkuuaukeita.