Muisteloja automatkalta Eurooppaan
24.5. - 8.6.1986
I
Matkan suunnittelussa käytimme hyväksi viime kesänä saatuja kokemuksia, vaikka edellisvuoden tarkka kirjanpitovihko olikin hukkunut jonnekin.
Tilasimme etukäteen ja maksoimme lauttapaikat väleiltä Naantali-Kapelskär ja Göteborg-Frederikshavn. Kaikkiaan rahaa käytettiin näihin noin 700 markkaa. Lisäksi autolle hommattiin vakuutukset ja SOS-vakuutus. Lisäksi henkilö- ja matkatavaravakuutukset, joten rahaa kului aika tukko jo ennen kuin pääsimme liikkeelle.
II
Ensimmäisenä päivänä ajelimme Naantaliin, josta ylitimme vanhalla rutiinilla ensimmäisen vesiesteen. Ajaminen Ruotsissa oli siinä mielessä säänneltyä, että meidän täytyi ehtiä klo 18.30 lähtevään laivaan. Automatka sujui kommelluksitta ja opasteet neuvoivat Göteborgissa tien satamaan.
Reilun kolmen tunnin merimatkan jälkeen olimme Jutlandissa. Yöpymistä varten löysimme sopivan levähdyspaikan pikkutien varrelta. Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle varhain, sillä taivalta oli tarkoitus taittaa suhteellisen ripeästi.
III
Hankimme tälle reissulle Visa-kortit, joita oli tarkoitus käyttää tankkauksiin. Ne eivät käyneet kuitenkaan Tanskan rajan pikkuasemalla. Saksassa on käytettävä selvää rahaa. Päivän päätteeksi ylitimme Luxemburgin rajan. Ajettu kaunis vuoristoisessa maisemassa kierrellyt pikkutien vei suoraan kauniiksi mainittuun ja todettuun Echternachtin rajakaupunkiin. Ajoimme ylös valoisalle levähdyspaikalle. Matkaa itse Luxemburgin kaupunkiin vain noin 30 kilometriä.
IIII = IV
Maisemat näyttivät mukavilta. Itse kaupungissa tutkimme tien keskustaan ja jätimme auton vähäksi aikaa hiljaiselle parkkipaikalle. Luxemburgin keskustan kortteleissa kahvittelimme ja ostimme tarkan kartan. Päätimme käydä katsomassa kuinka ystävämme viihtyvät tässä uudessa kotikaupungissaan.
Ennen iltaa ennätimme käydä linnoituksilla, joita on kaivettu kaupungin puolustajien turvaksi kymmeniä kilometrejä joenvarren kallioihin. Mielenkiintoista. Muutenkin totesimme paikan edulliseksi ja varsin monipuoliseksi ostoskaupungiksi. On muuten halpaa dieselinkin, noin 150 penniä litra.
V
Jälleen kerran olimme vierailulla näiden ystävällisten ihmisten luona. Tilaa talossa oli sillä kolmessa kerroksessa oli peräti kahdeksan huonetta, keittiö ja kaksi kylpyhuonetta sekä tietysti kellarikerros autotalleineen ja pieni puutarha takapihalla. Ja niin rauhallista aluetta aivan keskustassa. Joo.
VI
Kaikki loppuu aikanaan. Seuraavana päivänä aloitimme ajon kohti Etelä-Ranskaa. Vaikka päivä oli sateinen, niin moottoritiet vetivät mukavasti. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen emme kiertäneet Sveitsin kautta vaan pyrimme suoraan Provenceen. Aivan etelässä tutkimme, kannattaako ajaa pikkuteitä ja katsella maisemia. Todettiin, että ei kannata, koska liikenne oli tukkoista ja kyliä tiheässä.
VII
Aivan illan päätteeksi ajoimme pikkutietä L'Isle sur la Sorguen pikkukaupunkiin, joka on sivumennen sanoen joen saaressa. Niinhän nimikin sanoo. Ostoksia ja suunnistus yöpymispaikalle kolmen tähden metsähotelliin. Hyvää mutta kallista. Heti seuraavana aamuna suunnistimme Fontaine de Vauclusen lähteille ja pikkukylään, joka on aivan sivutien päässä. Löytyi ja nautittiin. Sitten ajelimme pikkutietä tosi kauniissa säässä kohti Arlesia. Väliin jäivät Sant Remy ja muut maalareistaan tunnetut paikat. Tutkimme mielummin Vincentin parantolaluostaria (toukokuusta 1889 vuoden 1890 toukokuuhun, jolloin heppu sitten kuolikin).
Ihanaa pikku vuoristotietä, valtiolliseksi harvinaisuudeksi luokitellun luostarijättiläisen ohitus ja muuta mukavaa. Lähdimme Arlesin pikkuisten teiden jälkeen kohti Ranskan kuulua Rivieraa. (Ei kolhittu ketään, vaikka oli tosi ahtaat paikat.)
VIII
Kuin ihmeen kaupalla löysimme moottoritietä ajettuamme pikkutien, josta kohtuullisen vuoriston yli ajettuamme näimme sinisen Välimeren. Alas mutkaista tietä. Toisessa hotellissa tärppäsi, joten otimme kohtuullisen hintaisessa kahden tähden hotellissa illallista ynnä menimme nukkumaan. Upea merinäköala. Melkoinen vaihtelu edellisyön metsikölle.
IX
Seuraavana päivänä matkustimme filmifestivaaleistaan kuuluun Cannesiin. Sää oli sen verran aurinkoinen (ei pilven hiutalettakaan), että inehmoisia oli mennyt rannoille makoilemaan. Itse uiskentelin parit kiepit tosi lämpöisen tuntuisessa merivedessä. Hyvästä liikunnasta väsyneinä jatkoimme edelleen matkaa kohti Nizzaa. Ajoimme kuitenkin todellista vuoristotietä kohti hajuvesien ja muiden yrttituotteiden "keksimispaikkaa" Grassea. Ennen keskustaa jälleen pieni ja hyvän tuntuinen hotellin ateria sekä pehmeät vuoteet. Ajelimme Grassen keskustaan jätskeille ja katselimme kulkuetta. Tosi upeat vuoristomaisemat laaksoon. Kaukana siinteli Välimeri.
X
Lukuisten ostosten jälkeen jälleen rantaan ja Nizzaan. Ei tuntunut Cannesin jälkeen kovin ihmeelliseltä. Ajoimme osaksi sateenkin vuoksi suoraan, eli vuoristoista rantatietä mutkitellen kohti Monacoa ja Monte Carloa.
Monacossa tyydyimme kupilliseen kahvia. Turistit ravasivat laumoittain ruhtinasperheen palatsin pihalla kaukana kalliolla. Itse starttasimme valkoisen Rolssin ja muutaman kohtuullisen kokoisen huvipurren joukosta kohti Italian Rivieraa.
XI
Vaikka moottoritieosuudet eivät suuremmin enää herättäneet mielenkiintoa (niihin tottuu), niin siitä huolimatta tätä pätkää kannattaa kuvata hieman. Ensinnä nousu rannasta todellisten neulansilmämutkien jälkeen tielle. Hidas härmäläinen ajoi kaksi kertaa risteyksestä suoraan, kun ei millään meinannut uskoa tien tekevän tosi jyrkän mutkan. Ainakin 340 astetta ja melkoisella vuorenseinämällä.
XII
Ranskan moottoritien maisemat olivat upeita. Italian rajan ylitimme vaivatta. Uskomaton oli se tunneleiden määrä, joita tälle tielle oli ahdettu. Vähintään puolet matkasta ajettiin putkessa hurjimmilla kohdilla. Niinpä yhdessä tunnelissa oli rysähtänyt. Neljä äijää huuteli ja huiskutteli rättejä tiellä. Sitten seisoimme jonossa reilut pari tuntia. Tunneliin jäi neljä autonromua todistamaan, että vauhtia oli piisannut. Eihän tunneleissa saa hiljennellä. Vähintään 100 lasissa.
XIII
Sitä seurannut todellinen siltojen safari oli hurjempaa kuin pahinkaan vuoristorata. Onneksi selvisimme näistä silta-tunneli yhdistelmistä kunnialla. Saman tien ajoimme kohti Milanoa. Ohitimme kaupungin ja suunnistimme meille tuttuun Gardajärven maisemaan. Täälläkin on tunnetusti tunneleita, mutta tie on kapeaa ja mutkittelevaa. Opimme, että italialainen pistää huoltoasemansa hyvissä ajoin kiinni. Ja ihme kyllä löysimme hotelli Cristinan parkkipaikalle. Sinne vain huoneeseen.
XIV
Seuraavana lepopäivänä, joka oli muuten sunnuntai, katselimne Limonen pikkukaupungin menoa ja ajoimme Rivan kautta Torbolen läpi Malcesinen turistikaupunkiin. Siellä oli suomalaisia enemmänkin, sillä lähes joka toisen hotellin parvekkeelta kuului laulunhoilotusta suomeksi.
Todella ruuhkaista, surffaajia viiletti jyhkeiden vuorten välissä. Autoja oli tungettu joka rakoon. Ohi tai edes eteenpäin ei päässyt. Huimapäisimmät kiipesivät rannan lähettyvillä äkkijyrkillä vuorenseinämillä. Aikamoinen karuselli, josta selvisimme hotelliin hyvissä ajoin aterialle.
XV
Seuraavana aamuna jälleen vuoristotien kautta moottoritielle. Italian läpi kohti Itävallan Insbruckia. Alppien ylitys ei tuntunut miltään noiden Italian rannikon karusellien jälkeen. Alpeilla ajetaan kuitenkin lähes koko ajan laaksossa (ainakin tällä turvallisella ja hyväkuntoisella pikkutiellä joka kulkee Insbruckista Seefeldin ja Garmisch-Partenkirchenin kautta Müncheniin). Pysähdyimme leipä- ja marmeladiostoksille, ostimme muuten omenahilloa Itävallasta. Tutustumisen arvoista seutua, nyt me vain ajoimme ohi.
XVI
Saksassa Alpit häipyivät taakse. Otin kuvan Münchenin olympiastadionin tutun näköisestä profiilista.
Saksassa tiet olivat hyvät ja kaiken lisäksi maksuttomat. Itävallan alppisolamaksu oli yllättävän korkea, noin 50 markkaa. Lopulta illan suussa yövyimme levähdyspaikalla.
Seuraavan päivän reitti kulki sitten yli rajan Eden pikkukaupungin kautta Amsterdamiin. Oli jälleen kotoisa olo. Hotellikin löytyi läheltä keskustaa hyvin vähällä vaivalla. Myös parkki autolle.
XVII
Hotellin nimi oli lupaavasti Asterix, Obelix ei ollut paikalla. Illalla tulinen ateria indonesialaisessa ravintolassa. Sateisen sään vastapainona hyväkin.
Aamulla kiertelimme Rijksmuseon Rembrantit ja Vincent van Goghin museon taulugalleriat. Oli nähtävää.
XVIII
Amsterdam täytyi kuitenkin jättää, sillä matka jatkui Saksaan. Hollanin polttoaineella pääsimme läpi moottoriteiden peräti Tanskaan saakka. Illalla ei ollut enää pankki auki, joten tankkasimme Visalla hyvin löytyneessä kaupungissa. Etsimme yöpymispaikka, joka löytyikin jossain Nymfi tai sellaisesta kaupungista. Seuraavana sateisena päivänä tutkiskelimme Tanskan länsirannikon omalla tavalla lohduttoman näköisiä heinäkumpu- ja hiekkamaisemia. Maa oli kuin poltettu. Poikkesimme pieneen kalastajakylän satamaan, jossa oli laiva poikineen.
XIX
Länsirannikon kierros päättyi aivan Tanskan pohjoisimpaa kärkeen. Yövyimme kuitenkin Skagenissa, noin 4 kilometrin päässä olevassa kalastajakaupungissa. Paljon troolareita ja kalaravintoloita satamassa. Visa ei kelvannut, joten lupasimme maksaa laskun aamulla, kuten teimmekin.
Yöpymispaikkana oli tanskalainen Sjömanshejm, eli merimieskoti. Oli siellä kait joku merikarhukin, meidän lisäksi. Aamulla ostosten jälkeen Frederikshaveniin odottelemaan laivan lähtöä. Ja jälleen yli Ruotsiin Göteborgiin.
XX
Täällä Ruotsissa olimme rikkaita, sillä osteskelimme Visalla laivalta kaikkia turhuuksia, eli tuliaisia itsellemme ja muille. Yövyimme lähellä Norrtäljeä. Ohitimme Uppsalan yövalaistuksessa.
XXI
Tämä viimeinen varsinainen matkapäivä vietettiin oikein ostosten merkeissä. Oli lauantai ja kaupatkin auki, mutta varsinaiset ostokset teimme OK-huoltoasemalla. Tuli hankittua parit pelastusliivit, asuntovaunuun halavalla saatu Porta Potti ja kaikkea muutakin tarpeellista. Jälleen kävi Visa.
Kapellskärin satamasta olimme saaneet hyttipaikat jo aikaisemmin, joten laivan odottelu sujui kohtuullisen mukavissa merkeissä, vaikka jo totuttuun tapaan satoi, väliin rankastikin. Pienet yömyssyt, perinteinen saunominen ja hieman ruokaa, siinä lähes tulkoon illan koko ohjelma.
Olimme jälleen aamulla lähestulkoon ikionnellisia, sillä jälleen kotona ja ilman mitään pahoja sattumuksia. Kilometrejä jäi taakse näidenkin kahden viikon aikana noin 6840, eli melkoinen hujakka. Autokin pelasi hyvin. Ei tehty mitään korjauksia.
Loman toinen osa on tarkoitus viettää rauhallisesti kotomaassa. Vedämme mukana asuntovaunua. Euroopan kiertueen kustannukset olivat rahassa katsottuna noin 8000 markkaa kahdelta hengeltä. Ostospuoli on mukana kokonaan, mutta tulihan sitä nähtyä ja koettua. Viisastumisesta ei vielä kannata puhua mitään.
Ylös naputeltu ensimmäisenä kotimaan päivänä 8.6.1986. Terveisin Antti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti