Antti kirjoittaa partiojutun
Kouluaikoina Antti tapasi paljon kavereitaan koulussa ja sen ulkopuolella. Yksi tärkeimmistä vapaa-ajan harrastuksista oli partio. Siihen aikaan partio tarkoitti enimmäkseen retkeilyä talvisin ja kesäisin.
Nämä retket kirjattiin tarkasti ylös. Niinpä Anttikin kirjoitti tasateräisellä tussilla omaa retkipäiväkirjaa ja kuvitti sen havainnollistavilla piirroksilla. Näin tapahumat pysyivät tuoreina mielessä.
Lippukunnan kesän huiputapahtuma oli kesäleiri. Antti hankki kameran ja kuvasi leirillä. Sattumoisin leireiltä yleensä paikallislehteen juttuja tekevä toimittaja huomasi Antin kameran ja pyysi häntä lähettämään lehteen kuvia ja jonkinlaisen jutun leiristä, niin että hän itse pääsisi vähän vähemmällä vaivalla.
Antti mietti ankarasti, mitä leiristä olisi kirjoitettava. Silloin mieleen palasivat retkiselostukset omaan retkikirjaan. Osviittaa siitä, mitä asioita ja missä järjestyksessä oikeaan lehtijuttuun pitäisi laittaa Antti sai lukemalla parin edellisvuoden leireistä kertovat jutut.
Siinä meni tovi ja toinenkin ennen kuin vanhanaikaisella kirjoituskoneella naputeltu juttu valmistui. Paikallislehden toimitussihteeri luki jutun läpi ja pyysi tekemään muutaman pienen korjauksen. Kuvat kertoivat lisää leirin tapahtumista. Muutaman päivän kuluttua painototuore lehti tipahti kodin postiluukusta Antin ja kavereiden ihmeteltäväksi.
Lehteen ei voinut kirjoittaa aivan kaikkea mitä leirillä tapahtui. Antti ja Matti pääsivät kotimatkalle Lassen pikaveneessä. Perässä paukasi tehokas moottori, mutta paluumatkalla keskellä selkää moottorin ääni vaimeni ja se pysähtyi kokonaan. Syykin selvisi: kaksitahtimoottorin bensiinistä oli unohtunut öljy, joten moottori leikkasi kiinni.
Melontaretken jälkeen vene saatiin rantaan ja pikkuteitä pitkin koko saattue käveli valtatien varrelle. Tuttavalta saatiin polkypyörä lainaksi. Matti ehdotti, että Antti polkisi kaupunkiin ja toisi hänen autonsa, niin että kaikki pääsisivät nopeammin kotiin.
Antin täytyi kuitenkin kieltäytyä, sillä ajokortti-ikä olisi vasta parin kolmen vuoden päästä. Niinpä Matti pyöräili vajaat kaksikymmentä kilometriä kaupunkiin ja tuli noutamaan autollaan loppuporukan.
Ensimmäisen lehtijutun jälkeen paikallislehden toimittaja kysyi, voisiko Antti hoitaa muidenkin kesä- ja talvileirin jutut ja kuvituksen. Ensimmäisen jutun jälkeen leiri- ja retkijuttujen kirjoittaminen tuntui paljon helpommalta. Antti vieraili jopa sudenpentujen leireillä ja kirjoitti niistä lehteen pieniä artikkeleja. Koska Antti ei voinut olla leirillä koko aikaa, niin yksi leirin johtajista, Veksi, kertoi puhelimessa tarvittavat taustat juttua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti