Niko, lentäjän poika

Poro joka tahtoi joulupukin lentojoukkoihin

Joukko viimeisiä koulupäiviään ennen joululomaa käyviä oppilaita heitteli lumipalloja kahvila Babylonin pihalla.

- Tulkaa sisälle lapset. Meille tuli tänään pikapostissa uusi elokuva. Voisi kiinnostaa teitäkin, vai menettekö mielummin vielä koluun?

Lapsijoukko marssi sisälle kahvilan katseluhuoneeseen ja riisui lumiset ja vähän jo märätkin päällysvaatteet naulakkoon kuivumaan.

- Onpa hassu poro. Niko.

- Ei kun kiva, vaikka vähän hoopo.

Lapset arvioivat ja seurasivat tarkasti pikku poron touhuja. Se oli yhtä utelias ja tiedonhaluinen kuin pienet koululaisetkin.

Suurin ero oli siinä, että Niko-poro joko tiesi tai luuli osaavansa lentää.

- Noi sudet on karmeita. Ainakin toi musta iso mörisijä.

- Mutta Niko ja sen kaverit ovat vielä susiakin ovelampia. 

- Kumma, kun Niko ei eksynyt lumisessa metsässä ja pääsi aina karkuun.

Lapset huokaisivat helpotuksesta, kun Niko ja sen kaverit vihdoin pääsivät Korvatunturille. Isot lentävät porot pitivät sitä vähän pilkkanaan ja sysäsivät alas kiitoradaltaan.

- Ei se Niko ensin osannut lentää, mutta sitten se oppi. Kaipa ihminenkin voi oppia paljon hienoja asioita, jos oikein uskoo siihen, tuumivat lapset. Kysytän huomenna opettajalta.

Antti sulki television ja veti dvd-levyn ulos koneesta.

- Katsotaanko uudelleen, hän kysyi lapsilta.

- Joo katotaan. On se vaan niin hieno elokuva. Helppo seuratakin, kun kaikki eläimet puhuvat suomea.