Jouluseimi

        Ihanin joulukirja ikinä? Se on Joonaksen jouluihme.

 Kirjasta Ilosanoma Älkää pelätkö:
"Sihe aikka anto keisari Aukustus käsky, et koko valtakunnas tarttis ruvetak kokkoma vero."
Jouluevankeliumista katkelma Turun murteella, kääntänyt Kalevi Wiik

Jos minun pitäisi hankkia vain yksi joulukirja itselleni, se olisi Joonaksen jouluihme, miettii Irma ja tutkiskelee jouluyön tapahtumiin liittyviä kirjoja hämärtyvässä aattoillassa. Jouluseimiperinne on vuosisatoja vanhaa ja monimuotoista yhä edelleen.  Kuvakirja kertoo kauniin riipaisevan tarinan siitä, kuinka Joonaksen jouluseimi valmistui. Jokainen aukeaman kuva on pysäyttävän kaunis, täynnä seesteistä rauhaa, ja itse kertomus seurailee kuvitusta täydellisessä harmoniassa.

Tarina vie pieneen kylään jossa synkkä puuseppä Joonas asuu. Ennen joulua hän saa vieraakseen äidin ja pojan, jotka toivovat Joonaksen veistävän heille jouluseimen hahmoineen. Ja niin tapahtui.
Joonaksen jouluihme avaa kuvakertomuksen keinoin sitä ydintä miksi jouluseimikertomus on koskettanut realistisuudessaan ihmisiä jo vuosisadasta ja kulttuurista toiseen.

"Tämä verongokkomine ol ensmäine lukkuas ja tapadus sillon go Syyria ol Kyreniuksen gomenos."
Ilosanoma: Jouluevankeliumista Rauman murteella, kääntänyt Hannu Heino

Jouluseimi kirja taas innostaa neulomaan kädestä pitäen jouluseimen hahmot ihan itse. Joulukertomuksen tapahtumat kertautuvat ja painuvat mieleen selkeästi nykykielellä.

"Kaikkien tartti siihem mailmanaikaar rahrata itte ne verorahansa semmottelle keruupaikalle, kerta ei viä ollu ennakompirätyksiä eikä eres maksullista maksupalvelua eikä mitää."
Ilosanoma: Jouluevankeliumista Tampereen murteella,  kääntänyt Hannu Hyttinen

Joulun ihme on taidekirja joka johdattaa kaunein renessanssiajan triptyykein joulun tarinan äärelle.
Kirjassa voi itse avata maalauksen suojaksi tehdyt sivuovet ja tutkia kokonaisia triptyykkejä loistossaan. Taide-elämys, johon taideteokset on koottu useista eri taidemuseoista pitkin maailmaa.

"Jooseffiki lähti kotuansa Kalileasta Nasaretin kaupungista ilimoottamahan ittensä aina Juureahan asti, Raavirin kaupunkihin Peetlehemihin, kun soli Raavirin sukua."
Ilosanoma, Jouluevankeliumista Kauhajoen murteella, kääntänyt Kerttu Karhu

Francesca Crispin Oi jouluyö -kuvakirja avaa eteesi kuusi joulukertomuksen asetelmaa tapahtumajärjestyksessä. Moniulotteinen ja kiehtova avaus jouluyöhön kauan sitten.

"Se (Joosehvi) meni sinne kihilatun hellusa Marian kansa, joka oli siunatusa tilasa."
Ilosanoma: Jouluevankeliumista Oulun murteella, kääntänyt Jukka Ukkola

Jouluseimen tarina -teokseen on kerätty monenlaista mielenkiintoista ja luterilaisuudelle vieraanpaa  jouluseimiperinnettä ja jouluseimihistoriaa kautta aikain.
Jouluseimen tehtävä oli alunperin samankaltainen kuin joulukertomuksen tapahtumista tehtyjen kirkkomaalausten ja taidemaalaustenkin, elävöittää lukutaidottomalle kansalle joulukertomuksen ydin helposti sisäistettäväksi.

"Niin tapahtu, että kohtapa justhin ku het pääsit perile, Marijan synnyttämisen aika tuli ja hän synnytti pojan, esikoisensa."
Ilosanoma: Jouluevankeliumista läntisen Lapin eli Yliperän kielellä,  kääntänyt Oiva Arvola

Lopulta tähti johdattaa kuten kuvakirjassa Tähden kutsu jouluseimen ääreen niin kuin kauan sitten.
Joulukertomuksesta tehtyihin kuviin ilmaantui aikojen saatossa pyrstötähden näköinen jouluseimelle johdattaja.

"Sillä seovulla olj paemenia vahtimassa yöllä katraetaa. Siinä silimänkuvvaemassa heijjä eissään seiso Herran enkelj, ja Herran kirkkaas levittiin loestamaa iha ympäriisä."
Ilosanaoma: Jouluevankeliumista Savon kielellä kääntänyt Unto Eskelinen

Kirjat:
Susan Wojciechowski & P.J. Lynch, Joonaksen jouluihme
Francesca Crespi, Oi jouluyö
Joulun ihme renessanssiajan triptyykeissä
Fiona Goble, Jouluseimi Neulo itse joulun tarina
Liisa Väisänen & Juha Luodeslampi, Jouluseimen tarina
Marcus Pfister, Tähden kutsu
Ilosanoma Älkää pelätkö Joulun keskeinen sanoma vuoden 1992 ja 1642 käännöksenä ynnä kymmenellä elävällä murteella vuodelta 1999, murrenäytteet kirjasta

"Mut enkel virkko heil: Älkeä pelätkeä, mie virka teil ilose asja, ja se koskuo kaikkii ihmisii. Teil o ny syntynt Vapahtaja."
Ilosanoma: Jouluevankeliumista Kannaksen Karjalan murteella,  kääntäneet Eero ja Kaarina Naskali

"Ja täs on teille snadi vinkki: te hittaatte skidin ku on kapaloitu ja goisaa hegojen skruudimestas.
Ja alta aikayksikön sen enklun kimpas oli buli rinki taivaallisii solttui ku ylisti huisisti Julmalaa tällai: Pointsit Jumalalle korkeuksis ja lungisti vaan maassa jengin kesken, ketä se diggaa."
Ilosanoma: Jouluevankeliumista stadin slangilla, kääntänyt Juhani Mäkelä

"Men Mari la allt då här på minni, och fundera på e baket."
Ilosanoma: Julevangeliet i Nykarleby Älvdal, översättning av Gösta Ågren

Joulukissan lahja

                                        Päästäkää sisään!

Tämä tapahtui vähän ennen joulua kun Kahvila Babyloniin ykskaks ilmaantui kissa. Se oli heti kuin kotonaan ja tykkäsi silityksistäkin. Ilmeisen nälissään se oli aina ilmaantuessaan, käveli keittiöön tutkittuaan ja tarkastettuaan kaikki talon huoneet ja jäi vaativan ja odottavan näköisenä tuijottamaan edeskäypää, siis kahvilan isäntää. Kerran se naukaisi. Hidasta on palvelu tässä majatalossa.

Kahvilassa koko ajan ramppaavat kaksoset kysyivät kissan nimeä johon isäntä hätäpäissään mutta naama peruslukemilla:

- Se on Joulukissa. Ja niin komeasta karvaturrista tuli kissa nimeltä Joulu.

Joulukissa palasi aina uudelleen ja uudelleen. Söi reippaasti ja hävisi taas omille teilleen.

- Elikko tramppaa ovissa, tuhahteli isäntä. Isäntä oli kuitenkin jo ammoin päättänyt että kahvila oli aina auki poikkeaville. Elämässä säilyi jännitys. Ja ihmeellistä kyllä kahvilaa eivät edes huomanneet ne jotka kulkivat silmät ummessa päivittäin vanhan talon ohi. Näissä kortteleissa kaikki talot olivat vanhoja. Vanhempia kuin ohirientävät tähdenlennon lailla vain oman hetkensä kaupungissa elävät ja kuolevat  ihmiset. Kiitävi aika, ja ihmiset ne vasta kiitävätkin.

Lähestyttiin jo joulua ja Joulukissan ruokahalut senkun kasvoivat.Tällä kertaa oven takana odotti yllätys. Kolme kaunista kissanpoikaa, yksi mustavalkea, yksi viirullinen ja yksi punaisen ruskea. Joulukissa töni ja retuutti väkensä sisään.

- Ai muutatteko tänne? virnistelivät kouluvaari Antti ja hänen vanha ja uudelleen löytynyt rouvansa Irma.

Sitten rappusten alta kuului vielä surkeä miukaisu. 

- Hei täällä on yksi vielä, Irma riemastui ja kantoi rääpäleen sisään, tarkisti vielä ettei portaitten alle jäänyt enempiä poikasia. Nyt ne olivat kaikki koossa. 

Kaksosille majatalon väki luki nyt päivittäin Tosca-kissan joululahja -kirjaa uudelleen ja uudelleen. Sekä Joulukissa poikueineen että joulu kiehtoivat lasten mieltä. Isäntä soitteli hiljaa kitarastaan ulos tonttu-ukkoja.  Tai siltä kaksosista näytti. Tonttu hipsi talon nurkissa miten tahtoi. Aina ohi mennessään sihisti kaksosille että olisivat hiljaa. Tonttu ei tahtonut pitää mitään meteliä läsnäolostaan. Kyllä sen sitten hyvä tontunhaistaja tunsi jos tonttu oli lähettyvillä. 

Kaksi yötä ennen joulua tonttu ja kissaperhe pitivät öiseen aikaan vähän hauska, Joulukissa kiipesi kuuseen ja kissanpoijat leikkivät kuusen joulupalloilla, Joulukissa hyökkäsi kuusen punaisista ja valkoisista langoista väkerrettyjen punatulkkujen kimppuun, pöllyytti lintuja oikein kunnolla. Tonttu kilisytti kulkusia.
Sitten kuusi kaatui. Kissaperhe läksi nukkumaan, ja tonttu valvoimaan taloa. Punaisia ja valkoisia lankoja lojui lattialla, punatulkkuja ei enää tunnistaisi kukaan.
Kaksoset sen aamulla huomasivat:
- Kitta on kaatanut kuuten! Joulukissa oli kuin ei olisi kuullut mitään. Itse kaadoitte! Turha on syytellä viatonta Joulukissaa. Vääryys, kauhea vääryys. Joulukissa menee tiehensä mököttämään. Huis huis vain heilui häntä.
Tänä vuonna kahvila on saanut eläväisen joululahjan. Joulukissan poikaset telmivät  jo pitkin pihoja kun ovi oli jäänyt kaksosilta auki. Tonttu oli yöllä  puuhannut jouluyllätyksiä uusille perheenjäsenille pihapuun oksille. Pienin rääpäle jäi keittiöön jouluruokapatojen kanssa kaksin ja kehräsi kuin kokeeksi onnellisena jouluherkkujen tuoksun herkistämänä.

Puutalokaupunki kietoutuu jouluun

                  Joulua edeltävällä viikolla lumisade alkoi

 

Punajuurilaatikkoa jouluksi

                          Antti ja Irma hääräävät keittiössä

Antti ja Irma istuksivat Kahvila Babylonissa ja miettivät jouluaan ja katselevat ulos ikkunasta puutarhan talvi-idylliä. Lumisade on tauonnut. Lumityöt on tehty.

Irma nappaa hyllystä kirjan:

- Katso minkä löysin! Tämähän on nyt ajankohtainen. Pellingin joulu. Selaillaan täältä joku jouluinen syötävä.

- Punaista pitää siis olla, Antti päättää. Sitten he pläräävät kirjaa.

- Punakaalia haudutettuna? Lanttulaatikko löytyisi. Hei tehdään kuitenkin punajuurivuoka. Otetaas kirja mukaan, tutkitaan kotona lisää. Jos sieltä löytyisi jotakin muuta punaista, vaikka glögiä.

Sitten päräytetään maaseudulle ostoksille. Nyt paljon juureksia, Irma innostuu.

Punajuuria, porkkanoita, mutta mitä nämä ovat? Irma ihmettelee pitkulaisia vaaleita juurikkaita.

Lisäksi sullotaan laukkuihin puna- ja valkosipulia, kaalia, lanttua. Ja kaksi isoa kennoa kananmunia.

Kaksikymppinen laitetaan itsepalvelukassalle ja valmiita ollaan.

Sitten porhalletaan takaisin kaupungille ja ostellaan vähän lisukkeita, on sitten helpompi laitella jouluapetta. Hurautetaan Irman asunnolle. 

Irma muistelee kuulleensa että sinihomejuustoinen punajuurilaatikko on monen mielestä helppo tehdä ja maittoisaa. 

- Raastetaan ensin punajuuret, niin kuin silloin ennen, päättää Irma. 

Kaapista kaivetaan vanha monitoimikone ja raastetaan sillä: 

6 keskikokoista punajuurta, 2 vastaostettua outoa juurikasta (palsternakkaa), 1 porkkana, 2 Babylonin talviomenaa, pala lanttua. Punasipuli ja valkoinen silputaan pieneksi. Yksi pussi Aurajuustomurua.

Raasteet kulhoon ja maustataan teelusikallisilla suolaa ja pippuria. Sitten ravistellaan niitä Auran homejuuston murusia joukkoon pussillinen ja kolmen desin purkki kermaa ja desi tai kaksi omenatuoremehua.

Sekoitetaan. Sötkön sötkön ja lisätään vielä kananmuna sötkön.

Uunivuoka voidellaan ja kunnolla sekoitettu punajuuriraaste muine hyvineen ja pinnalle ripoteltuine kaurajauhoineen ja juustohöylättyine voivuolamineen laitetaan uuniin kahteensataan asteeseen alimmalle ritilälle.

Mennään noin 45 minuutiksi viiva tunniksi katsomaan telkkaria. Maistellaan ja mietitään onko jo valmis. Hm, hyvää on.

Alennetaan lämpöä sataan asteeseen. Vielä hetken haudutellaan. Herätellään sudennälkää. Maistellaan. Ja annetaan vielä olla jälkilämmössä. Maistellaan.

Varoituksen sana. Ruoka ei säily jouluun asti.  Niin hyvää piiloa ei ole. Se syödään. 

Antin ja Irman arvosana: kymppi miinus. Ruoka ja seura.

Huomenna teemme uutta punajuurilaatikkoa. 

Puutalokaupungin tonttu

Lunta sataa, lunta sataa, joulu on tulossa, tonttu on totta!

On satanut lunta pitkin koko eilispäivää ja koko yön ja vielä tänäänkin. Netta ja Kimi, luokkatoverit alakoulusta päättivät lähteä katsomaan luokkansa joulunäyttelyä Kahvila Babyloniin. Isäntähän kutsui heidät. 

Koululaiset miettivät luokassaan virinnyttä keskustelua tontuista ja pukista. Kaverit väittivät ettei tonttuja ole olemassakaan, eikä pukkia. He päättävät kysyä kahvilan isännän mielipidettä asiasta.

Isäntä ottaa tosissaan lasten kysymykset. Kyllä tonttuja oli minun isoisäni äidin kertoman mukaan ainakin, ja minulla on kirjakin tontuista. Ennen vanhaan tontut toimivat talonhaltioina. 

- Ovatkohan kaverit nyt juksanneet teitä? Ajatelkaa te ihan omilla aivoillanne. Lukekaas itse ja miettikää mikä on totuus.

Lukutaidoistaan innostuneet alakoululaiset yrittävät saada Kunnaksen Suomalaisesta tonttukirjasta selkoa mikä on totuus. Taustalta alkaa kuulua laulun loilotusta, isäntä laittoi Välikaton Feetun tonttulevyä kuulumaan, lupasipa lainata lapsille Mauri Kunnaksen Tontut DVD:n katseltavaksi. Kimi on sitä mieltä että kotoa löytyy laite jolla katsoa. 

No mutta, Tontut -video sujahtaa Kimin reppuun ja lapset katselevat vielä pari kirjaa aikansa kuluksi.

Isäntä saattaa koululaiset ulos ja lähtee tarkistamaan postiaan laatikolle, on taas laskuja ja paketteja ja kortti, isäntä vilkaisee kortin terveiset ja myhäilee. Sitten hän muistaa taas parivaljakon:

- Huomasitteko muuten jälkiä lumessa pihallani? Voisivatko ne olla tontun? Lapset tarkastelevat pihapiiriä, ihan kuin pihahuoneen ikkunassa olisi vilahtanut jotakin punaista. 

- Tontun myssy! päättelevät lapset. Mutta kavereille ei kerrota. Varmemmin saadaan lahjojakin kun vain unohdetaan ne spekulaatiot tonttujen olemassaolosta ja käytetään omaa järkeä tässä asiassa.

                                 Kahvilan isäntäkin päättää valistaa itseään tonttutiedoilla.

Lapset hiippailevat pitkin lumista puutalokaupunkia ja yrittävät päästä jyvälle näkyykö tonttuja, ehkä talojen katoilla? 

- Mitä etsitte? luokkatoveri ilmestyy kuin tyhjästä.

Mutta eivät he kerro. Ihan yhtäaikaa molemmat äkkäävät jotakin punaista katolla. Matka jatkuu ilman selityksiä, luokkatoveri on sitä mieltä että kohta tulee lunta.

Ihan sen talon nurkalta, jonka katolla vilahti punaista, on maassa jotakin. Kudottu monivärinen sukka, ja tiukukin siinä on. Ihan kuin siinä kirjassa jonka he lukivat. Ilmassa on jouluinen tuntu. Alkaa taas sataa lunta. Tonttulunta, jonka lenpeä lounatuuli on tuonut meren rannalle heidän ikivanhaan pieneen puutalokaupunkiinsa. 

Taina Tomera auttaa mummia ja muita Astrid Lindgrenin joulukertomuksia

                              Taina Tomera auttaa mummia

Lapset, opettaja Lisbeth, kouluavustaja Miia-Maria ja kouluvaari Antti ovat kokoontuneet Kahvila Babylonin satunurkkaan. Antti lopettelee omista joulumuistoistaan kertomista.

Opettaja Lisbethillä on kädessään Astrid Lindgrenin kirja.  Hän lukee lapsille joulukertomuksen "Taina Tomera auttaa mummia".

Taina Tomera on vasta seitsemänvuotias, mutta tomera ja aikaansaava ruskeasilmäinen tyttö. Hän asuu pikkutalossa yhdessä mummin kanssa. Jouluvalmistelut ovat kiireisimmillään, mutta mummille tapahtuu vahinko: hän liukastuu siivotessaan ja koko joulu uhkaa mennä pipariksi.

Taina Tomera lupaa kuitenkin, että joulua vietetään yhdessä mummin kanssa. Naapurissa asuvat aikuiset ovat hiukan avuksi Taina Tomeralle, mutta suurimman osan jouluvalmisteluista ja  siivouksista hän tekee itse.

Mummi joutuu käyttämään mielikuvitusta, sillä hän ei pääse itse ostamaan kaupasta Taina Tomeralle ajateltua lahjaa. Taina Tomera yllättää mummin sellaisella lahjalla, jota mummi on odottanut pitkään.

Lapset Kahvila Babylonissa kuuntelevat tarinaa ja katsovat Astrid Lindgenin tarinan Peppi Pitkätossun joulusta. Pääosassa on Inger Nilsson, jonka lapset tunnistavat oitis Pepiksi..

Kahvilan isäntä kaivaa kaapistosta jotakin salaperäistä. Pian hän nostaa kätensä pystyyn ja arvuuttelee mitä täällä on? No uunissa kuivattuja omenaviipaleita kahvilan omasta pihapuusta. Ja itsetehtyä suklaata. Lapset yllättävät kahvilan isännän itse tekemillään taideteoksilla. 

  - Kylläpä ovat hienoja, ihailee kahvilan isäntä ja lyö kätensä yhteen. Näistä tulee hieno taidenäyttely joulun ajaksi.

Koululaiset saavat käteensä pienet leikkilapiot. Pian koko joukko häärää kahvilan pihalla, jossa lintujen ruokintapaikalla roikkuu erilaisia laitteita. Lapset kaivavat leikkilapioillaan laatikosta siemeniä ja pähkinöitä sekä ripottelevat saaliin lintulaudalle.

Koululaiset innostuvat Astrid Lindgrenin tarinoista ja opettaja lupaa lukea hänen kirjoittamiaan joulutarinoita koulussa lisää.  

- Tsirp tsirp, kuuluu pian pihapuusta. Missä ihmeessä lintu on? Antti vain  myhäilee salaperäisesti ja toteaa: "Ne ovat minun pieniä ystäviäni ja tulevat varmasti pian paikalle."

- Hyvä että Antti osaat lintujen kieltäkin.  Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus, velmuilee kahvilan isäntä Antille.

Lapset sekä aikuiset ovat vähän hämillään. Nähdäänkö me vasta joulun jälkeen?

Tulette sitten vanhempienne, sisaruksienne tai isovanhempienne kanssa katsomaan hienoa joulunäyttelyänne, tänne kahvilaan toivottelee kahvilan isäntä.

Kotona lasten vanhemmat hämmästelevät lastensa tomeraa joulusiivousvillitystä.

Kirjat:

Astrid Lindgren, Taina Tomera auttaa mummia

Astrid Lindgren, Joulukertomuksia

Astrid Lindgren, Lapsen joulu 

Lucia-neito ryöstettiin Hangossa

Lucian päivää vietetään joulukuun kolmantenatoista

Pyhästä Luciasta on kerrottu jo ammoisista ajoista lähtien erilaisia todentamattomia tarinoita. Tämä perinne jatkuu yhä edelleen. Ainakin Hankoon sijoittuvassa lastenkirjassa Lasse Rask ja ryöstetty Lucia kerrotaan tarina kuinka vastavalittu Lucia-neito ryöstetään salakavalasti.

Hangossa oli myrskyinen ilta. Vasta valittu Lucia-neito astuu kaupungintalon parvekkeelle kaiken kansan ja kaupunkilaisten nähtäväksi. Tapauksen ikuistaa myös paikallistelevisio, jonka välittämää kuvaa Raskin perhe seuraa kiinteästi kotonaan televisioruudusta. Ulos ei tee mieli mennä.

Tapahtumat vyöryvät kuin kauhuelokuvassa. Yhtäkkiä Lucia-neito ryöstetään ja mielikuvituksellinen ryöstömatka jatkuu myrskyävälle merelle merirosvokapteeli Krapun aluksessa.

Raskin perheen pojat eivät jää ihmettelemään tapahtunutta, vaan ryntäävät kukin omilla kulkupeleillään pelastamaan Lucia-neitoa merirosvojen kynsistä. Miten Lucian kävikään? Se selviää kirjan sivuilta.

 Pyhän Lucian, sisilialaisen marttyyrin muistopäivän viettäminen, saapui Suomen puolelle Ruotsista. Sotien jälkeen Lucia on tullut tutuksi eri puolilla maata järjestetyissä hyväntekeväisyytapahtumissa niin kouluissa kuin kulkueissakin. Legendojen mukaan Lucia surmattiin tämän kieltäytyessä luopumasta uskostaan. 

Valon lähettiläs kantaa vuosittain valittuna Lucia-neitona kynttiläkruunua ja kynttilää kädessään. Lucian nimikkosävelmä kertoo alunperin Santa Lucian satamasta Napolissa, suomenkielisen laulun  sanat myös Pyhästä Luciasta, joka tuo valon Pohjolaan. 

Lucia-nimi on ollut suomalaisessa almanakassa vuodesta 1705, mutta nimi korvattiin vuonna 1929 Seijalla. Seija on taas kotoinen versio saksankielisistä Lucia-muunnoksista, kuten Zeia.

Nykyisin Lucia-neito pukeutuu valkeaan hameeseen. Punainen vyö muistuttaa marttyyrikohtalosta.

Kirjat:
Irmelin Sandman Lilius, Rasse Rask ja ryöstetty Lucia
Sari Savikko, Joulukirja

Pähkinänsärkijä

                             Kaksoset trendisettereinä

Kaksoset astuvat sisälle Kahvila Babyloniin kuin toiseen kotiinsa. Ihmettelevät kun sisällä on paljon lapsia. Mitäs kouluvaari Antti tekee?

Kaksoset hiipivät hiljaa lukunurkkaukseen ja näkevät koululaisryhmän keskittyneenä kuuntelemassa kouluvaari Anttia, joka kertoo lapsille tarinaa Pähkinänsärkijästä.

- Pikku Maria saa sadussa sedältään nuken näköisen Pähkinänsärkijän, joka on todellisuudessa noiduttu serkun poika, selittää Antti koululaisille.

Maria kykenee vilpittömyydessään herättämään Pähkinänsärkijän eloon ja niinpäs sadussa joudutaan suoranaiseen sotaan Hiirikuninkaan ja Pähkinänsärkijän välillä.  Hiirikuningas on todennäköisesti sadun noituuden takana.

   Pähkinänsärkijän tapahtumat vyöryvät huimaavaa vauhtia mielikuvituksen lennolla vähääkään välittämättä arkielämän tosiasioista.

  Antti lopettaa tarinointiaan. Tarkkaavaisina kunnelleet kaksoset huomaavat, että sadun aikana taustalla hiljaa kuulunut musiikkikappale jää soimaan.

- Tuo on Pähkinäntälkijättä. Tanttitaan! hihkuvat kaksoset.

   Kaksoset tanssivat täysin musiikin vieminä. Koululaiset tuijottavat kaksosia, jotka pyörivät välillä oikeaan ja välillä väärään suuntaan ja miten tahtovat täydellä antaumuksella. Yleisö tömistelee ja taputtaa. Kaksoset kumartavat kuninkaalliseen tyyliin ja taputtavat itsekin itselleen.

  - Eikö oltukin hyviä. Me on ollaan opittu tanttimaan paletitta, kertovat tanssin jälkeen omille teilleen hiippailevat kaksoset. He löytävät kahvilan vintiltä salaperäisestä laatikosta suuren määrän ihmeellisiä ja kimaltavia joulukoristeita. Toinen kaksosista valitsee valtavan ison välkehtivän punaisen ja toinen yhtä ison kullan värisen pallon. Kaksoset hiipivät alakertaan, pukeutuvat ulkovaatteisiin ja lähtevät koristepalloja käsissään pidellen ulos.

- Nämä pitää laittaa kuuteen! Kaksoset ovat älynneet että ei ole vielä joulu eikä ole vielä kuustakaan, joten he laittavat pallot katajaan. Antti ja lapset tuijottavat kaksosten otteita kahvilan ikkunasta ja kaikkia naurattaa tohkeissaan olevat velmut.

  Kaksoset tuijottavat kuvajaisiaan kiiltelevistä joulupalloista ja kumartavat katajalle hyvästiksi ja huomattuaan yleisön kahvilan ikkunassa myös heille ja pujahtavat iloisesti rupatellen aidan raosta kotiinsa kahvilan naapuriin.

Susanna Pihlaja

Uusi trendi on syntynyt ja kohta kaikki naapuritkin koristelevat ulkokuusiaan ja muita pihalla olevia joulupuitaan kaunein isoin joulukoristein.