Juhlien aika: tapaaminen Emil Cedercreutzin museossa
Emil Cedercreutzin veistospuiston "Tyttö"-teos kotimuseo Harjula taustanaan
Yllätyksenä sain tyylikkään muistikirjan lahjaksi, joten oli syytä kirjoittaa siihen jotakin asiaan liittyvää.
Eli meillä oli 10.9. 2025 Harjavallassa Emil Cedercreutzin museossa pienet juhlallisuudet. Ne sopivat hyvin paikan henkeen, sillä Harjulan taiteilijakodin perustanut Emil Cedercreutz oli itsekin armoitettu juhlien järjestäjä.
Nämä juhlat olivat yhdistelmä ystävätapaamista kuin myös rubiinihääpäiväläisten musiikkimuistamista. Kuultiin myös syntymäpäiviensä jälkeen Antille ja Irman veljelle omistetut, heitä syvästi liikuttaneet ikimuistoiset laulut.
Monet kutsutuista pääsivät matkustamaan paikalle kauniina aurinkoisena syyspäivänä koska "vielä on kesää jäljellä". Vieraat ikuistettiin tapahtuman aikana digitaalisiin kuviin kameralla ja kännykälle.
Jännittävän mutta lyhyen odottelun jälkeen kokoonnuimme - parinkymmenen hengen sakki - museon Emil-saliin.
Tilaisuuden muusikot Kalle Klotz ja Susanna Pihlaja olivat virittäneet omat laulu- ja soittovehkeensä kuntoon salin estradinurkkaukseen. Ennen esitystä koko poppoo nautti paikalle tilattua lohikeittoa lisukkeineen.
Muutamaa lautasellista myöhemmin Antti Kallen avustamana keräsi astiat tarjoiluvaunuun ja muusikot pääsivät tositoimiin.
Esitys, jossa Susse ja Kalle lauloivat ja Kalle säesti kitaralla, sisälsivät tukun yllätyskappaleita. Ne oli valittu osittain yhteistyössä Irman kanssa. Antille ja Irmalle oli nimetty omat suosikkilaulut.
Kuin huomaamatta aika kului musiikkia kuunnellen ja kappaleista heränneistä muistoista keskustellen. Onneksi osa esityksestä tallennettiin myöhempää katselua ja kuuntelua varten. Välispiikkien lomaan myös yleisö esitti mitä mieleen nousi esitetystä.
Harjulan taiteilijakodissa
Emme kuitenkaan istuskelleet kovin pitkään juhlasalissa, sillä seuraavana ohjelmassa oli opastettu kierros Emil Cedercreutzin kodikseen rakennuttamassa Harjulassa.
Paroni Cedercreutz oli ihastunut vuolaan Kokemäenjoen kosken partaalla sijainneeseen paikkaan puhujamatkallaan Satakunnassa vuonna 1914 ja ostaa pämäyttänyt maat ja mannut itselleen lähes samalta istumalta.
Alkoi vimmattu rakentaminen joka jatkui ja jatkui. Paikalle siirrettiin vanha pitkänmallinen rakennus, johon liitettiin paikalle tuodusta toisen rakennuksen luhdista lisäsiipi ja yläkertaa laajennettiin uusilla huoneilla. Päätyyn rakennettiin halkovaja.
Myöhemmin tontille rakennettiin suippotorninen "Maahengen temppeli" paronin keräämien vanhojen maatalousesineiden ja työkalujen sekä muiden maatalouteen liittyvien esineiden säilytystilaksi. Alkuperäinen "Maahengen temppeli" on edelleen paikallaan mutta ei avoinna yleisölle.
Museoesineiden säilyttämistä ja esittelyä varten rakennettiin myöhemmin uudet tilat, jotka ovat perineet vanhan "Maahengen temppeli" -nimen. Myös näyttely- ja ateljeetilat ovat myöhempää perua.
Itse taiteilijakoti Harjula on alkuperäinen. Sitten koko konkkaronkka marssi oppaan perässä rakennusta ja esineistöä ihmettelemään.
Ensin saavuimme pitkään sisääntulosaulaan, jonka ulko-oviin on kohokirjaimin tallennettu paronin mietelause: MEMENTO VIVERE - MUISTA ELÄÄ. Tarkemman kuvan paikasta saa vain siirtymällä rohkeasti sisätiloihin.
Memento Vivere - Muista elää! Emilhän muisti.
Emil Cedercreutz ehti elämänsä aikana moneen. Hän oli lahjakas siluettitaiteilija, matkaili ja tutustui kotimaahan ja ulkomaan paikkoihin kaikenlaisin kulkupelein, opetteli liudan kieliä ja nautti seurustelusta kaikenlaisten kanssakulkijoidensa kanssa, oli aikansa kuuluisimpia kuvanveistäjiä, kestitsi vieraita ja vietti kesäisin seuraelämää niin Suomen sen aikaisen kulttuurieliitin kuin muidenkin tuttujensa kanssa kodissaan Harjulassa, teki ahkerasti maakuntamatkoja Satakunnassa keräten talteen maatalouskulttuuriin liittyvää esineistöä "Maahengen temppeliinsä". Keräsi myös mittavan taulukokoelman aikansa kuvataidetta.
Emil Cedercreutzin tunnuslause ja elämänohje Harjulan kodin ulko-ovesta: Memento Vivere.
Jos joku tätä joskus lukee niin kehotan henkilöä oikopäätä matkustamaan taiteilijakoti Harjulaan. Rakennus ja sen sisältämä esineistö uniikista ja erikoisesta historiasta puhumattakaan on sananmukaisesti SANOINKUVAAMATON. Rakennuksessa on lukematon määrä ahkerasti ulkomailla opiskelleen ja matkustelleen paronin hankkimia tai lahjaksi saamia esineitä. Kirjojakin on monilla eri kielillä. Paroni itse puhui ja tietysti myös luki neljäätoista eri kieltä joista yhdeksää sujuvasti!
Musikanttivieraat Kalle Klotz ja Susanna Pihlaja herkistävät mielen tulkinnoillaan
Biisilista:
Bridge over trouble water
Joki
Eilen kun mä tiennyt en
Kaikki sadut
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu
Se sama tyttö
Pieni hiljainen onni
Sinä et laula
Rosalinan laulu Hai hai horttokaalot Karnevaalituuli
Rakkaus on lumivalkoinen
Paratiisi
Mä lähden stadiin
Susanna Pihlajan kappaleet Se sama tyttö ja Karnevaalituuli ovat Susanna Pihlajan levyltä Se sama tyttö, Kaikki sadut taas vaikka YouTubesta. Kalle Klotzin Sinä et laula löytyy hänen uudelta Elävien kirjoissa -levyltään. Kaikkia biisilistan kappaleita voi etsiä internetin ihmeellisestä maailmasta.
Kaikki vain ihmettelivät
Palasimme porukalla kahvittelemaan toisessa rakennuksessa sijaitsevaan Emil-saliin. Kalle ja Susanna kiittivät ja kaikki paikalla olleet kiittelivät puolestaan heitä ennen kuin muusikot starttasivat NYSTADIIN.
Kaukaisimmat vieraat eivät hennonneet jättää paikka ennen kuin olivat tehneet perusteellisen kierroksen veistospuistoon ja tutustuneet alueen luontoon sekä rakennuksiin.
Omalla kotimatkalla muistelimme tilaisuuden kulkua. Kaikki vieraat ja esiintyjät vaikuttivat ylen vaikuttuneilta kokemaansa Kokemäenjoen rantamilla.
Kotona ihmettelimme niitä monia lahjoja joita emme osanneet odottaa, sillä kyseessähän oli vain hauska yhteistapaaminen. Kuitenkin, tapaamisesta tuli silkkaa juhlaa alusta loppuun.
Osa aktiivisista FB:n käyttäjistä laittoi lähes saman tien omille sivuilleen kuvia ja mielipiteitäkin kokemastaan tilaisuudesta. Irman avustuksella laitoimme omillekin sivuille kuvia ja tekstiä pariinkin otteeseen. Koko päivään, kaikkiin kohtaamisiin, musiikin lumovoimaan, uniikkiin museoon ja sen perustajan Emil Cedercreutzin luomaan tenhoon sopii hyvin toteamus: KAIKKI VAIN IHMETTELIVÄT.
Kiitollisin mielin
Antti ja Irma
Kirjallisuutta:
Emil Cedercreutz, Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää
Ritva Kava, "Satakunnan eurooppalainen" Emil Cedercreutz matkoilla
Pirjo Tuominen, Memento Vivere - Muista elää
Annika Waenerberg, Emil Cedercreutz 1879-1949
