Your name

On uuden vuoden aatto. Riku ja Aino astuvat juuri sisään Kahvila Babyloniin.

Väki on tottunut elokuvailtoihin niin, että taas heitä on ilmaantunut katseluhuoneeseen koko joukko. Riku on maailmalla viihtyvä valokuvaaja ja kahvilan isännän kouluaikainen tuttu. Riku esittelee innoissaan ystäväänsä:

-  Tässä on tyttöystäväni Aino. Porukat tervehtivät Ainoa monikielisesti. Japania ei kylläkään kukaan osaa. Tyttö sanoo kaikille moi, moi mutkattomasti ja kävelee DVD-hyllylle. 

- Here is also that movie, I mean from my production. What a nice surprise!

- Katotaan se, innostuu porukka ja kihisee uteliaisuudesta. Mikä my production?

Riku selittää että Aino on ollut mukana animen teossa jo kauan.  "My name" - elokuva on kuuluisa kaikkialla, sen teossa Aino on ollut mukana. Riku ja Aino ovat olleet nettiyhteydessä jo teineistä. Nyt he seurustelevat. Huone kieltämättä valaistui ja sähköistyi kun nuoret astuivat sisään. Jotakin heissä on. Niin kuin vain harvoissa pariskunnissa.

- Ai tämäkö se oli, Your name? kysyy Auroora, yksi teineistä,  ja näyttää manga-sarjan kakkososaa, jonka juuri osti kaupasta. Ykkösosa on jäänyt kahvilan hyllyyyn samaisen teinin jäljiltä. Paljon sitä on luettu. Vähän jo kannet repsottavat. Auroora on tullut tänään kahvilaan äitinsä kanssa.

                                              by Susanna Pihlaja

Your name pyörähtää käyntiin. Aivot kihisten porukka yrittää pysyä animen kyydissä. On visuaalisesti mahtava näky kun komeetta jakautuu moneen osaan ihan filmin alussa. Mutta komeetasta emme vielä tienneet, tuijotimme vain lumoutuneena ruutua.
Seuraamme tyttöä mineltä Mitsuha, joka kyllästyy pieneen kotikaupunkiinsa ja Taki-nimistä lukiolaispoikaa joka elää Tokion suurkaupungissa. Ja juuri Tokioon Mitsuha haluaa. Molemmat uni sieppaa eri olosuhteisiin, Mitsuhan Tokioon ja Takin koulutytöksi vuorten ympäröimään pikkukaupunkiin. Tai uneksi he siirtymiä luulevat, kunnes ymmärtävät vaihtavansa paikkaa. Teinit pystyvät viestittelemään keskenään, he tutustuvat, kinaavat ja lähentyvät toisiaan. Mutta sitten yhteys katkeaa siihen paikkaan. Taki unohtaa tapahtumia joita koki ollessaan Mitsuha. Lähtee sitten monen mutkan kautta etsimään Mitsuhaa.

Aino selittää kuinka Your name -anime menestyi alkuunsakin Japanissa hyvin, mutta sitten tapahtui jotakin. Elokuva tuli aina vain suositummaksi, menestyi ulkomaillakin, levisi kaikkialle maailmaan.
Sai hyviä arvosteluja.
- Niin kävi myös Suomessa, säestää Riku. Makoto Shinkai yllättää koko elokuva-alan, kaikkialla.

                                                        by Alphonse Mucha

Anime pelaa omin säännöin. Jotain samanhenkistä on Your name -animessa kuin nauhoissa joita elokuvassa Mitsuhan isoäiti vanhojen perinteiden mukaan punoo. Nauhat purkautuvat, nivoutuvat  uudelleen eri tavoin. Aika pysähtyy ja tapahtumien sankarit voivat elää lineaarisesti ajateltuna eri ajassa. Ripaus sielunvaellusta, ikuisesti yhteen kuuluvat sielut, jotka yhtäkkiä muistavat toistensa nimen, vaikka kaikki on kuin unta ja muistoja menneestä on unohtunut.
Kaikki elokuvan ainekset paiskataan röyhkeän määrätietoisesti samaan soppaan, perinteet, uskomukset, shintolaisuus, sielunvaellus, moderni tekniikka, älypuhelimet, komeetta ja muinoin syntynyt kraaterijärvi, tuhon enteet ja jatkuvasti aistittavissa olevat uhkakuvat, suurkaupungit ja maalaiskaupunkien idylli, pakahduttavan visuaaliset luontokuvat ja nuoret rakastavaiset, väläykset entisestä elämästä, jonka he melkein muistavat.

Japanilainen kulttuuri, kirjoitustapa, musiikki toimii vieraannuttavana elementtinä, joka saa elokuvan kutkuttavasti kiehtomaan. Jää loputtoman tuntuisesti kysymysmerkkejä, elokuvaan on löydettävä avain. Katsojakin melkein muistaa "sinun nimesi",  Your name -rakastavaisten, kaksoisliekkien tapaan.

Antti ja hänen ystävänsä päätyvät ulos keskustelemaan ja viipyilemään, talvinen leuto maisema seisauttaa heidät toviksi kahvilan pihaan, arvelevat elokuvasta sitä ja tätä ja tuota.

-  Irma, katsotaanko elokuva vielä uudelleen? kysyy Antti. Antti ja Irma katsovat vakavina toisiaan, kuin lukien ja aprikoiden toistensa ajatuksia.
- Miksi et sanonut mitään? Että tunnistit minut?

Lumiukko ja the Holiday

Lumiukko ja the Holiday kahvilakatselussa joulunpyhinä

Maailman kaunein punanuttu, irlanninsetteri Jedi tassuttaa Kahvila Babyloniin uuden ystävänsä kylän komeimman parturin kanssa. Parturin vaimo on päässyt ensi kertaa kävelylle kylänluudan koiran ja miehensä kanssa. Kahvilassa Jeppu suuntaa oitin katseluhuoneeseen ja parturikomistus selaa elokuvakirjaston DVD-hyllyä. Näyttää sitten Jepulle Lumiukkoa:
- Tämäkö?  Vastauksena kysymykseen setteri asettuu kuvaruudun eteen katseluasemiin. Kun säveltet kaikuvat pitkin taloa, kahvilan väki hipsii vähitellen seuraamaan Lumiukon ja pienen pojan ystävystymistä ja jouluseikkailua.

Joulun tuoksut leijuvat ilmassa, piparkakkuja ja kahvia, paljon suklaata, riisipuuroa, kanelia. Pieni hetki joka toistuu joka joulu, kaikki haluavat imeä ihmeellistä musiikkia ja mielikuvitusseikkailua itseensä, tehdä pojan kanssa yhdessä lumiukon, kulkea avaruudessa ja nähdä joulupukin. Palata kotiin.
Jeppu katsoo uskollisesti koko tarinan loppuun ja lähtee sitten tiehensä. Kaikki katsovat ikkunasta punanutun menoa ja kuinka iso koira työntää portin auki ja menee menojaan. Hei sitten.
Parturi asettautuu nuorikkonsa kanssa vielä vihreisiin nojatuoleihin, nyt syödään riisipuuroa. Vaimo saa mantelin. Kahvilan isäntä näyttää myhäilevän. Hän laittaa romanttisen komedian pyörimään.
The Holiday -elokuvassa rakkaudessa pettyneet naiset vaihtavat kotia, manteretta, törmäilevät  toistensa elämään. Löytävät jotakin uutta.

Myös parturi ja hänen vaimonsa poistuvat leffan katsomisen luomissa jälkitunnelmissa talviselle pihalle, katsovat toisiaan kauniisti. Jatkavat sitten matkaa jouluvalaistujen puutalojen katuja kierrellen.

Kun Harry tapasi Sallyn

                     Voivatko Sally ja Harry olla vain ystäviä?

Alunperin jo nuorina sattumalta yhteiselle automatkalle päätyneet Sally ja Harry yrittävät selvittää vuosien mittaan, voisivatko he pysyä vain ystävinä. Vuodet vierivät ja molemmille sattuu eron hetkiä suhdeviritelmistään. Silloin ystävä kallis on kultaa kalliimpi. Paljon puhetta, monta pakoyritystä, mutta yhteys säilyy. Kahvila  Babylonin kotiteatterissa Antti saattaa välillä torkahtaa, mutta ystävättärensä naapurista seuraa herkeämättä komedian käänteitä. Vuosikymmenet vilistävät, ja taas ystävät kohtaavat, jokin vain vetää heidät yhteen. Suuria tunteita, käänteitä ja selvittelyjä tuntuu kehystävän toistuvasti joulun ja uuden vuoden tunnelmat. Alkoiko kaikki jo silloin kun Harry yllättäen kohtasi Sallyn? 

Niko, lentäjän poika

Poro joka tahtoi joulupukin lentojoukkoihin

Joukko viimeisiä koulupäiviään ennen joululomaa käyviä oppilaita heitteli lumipalloja kahvila Babylonin pihalla.

- Tulkaa sisälle lapset. Meille tuli tänään pikapostissa uusi elokuva. Voisi kiinnostaa teitäkin, vai menettekö mielummin vielä koluun?

Lapsijoukko marssi sisälle kahvilan katseluhuoneeseen ja riisui lumiset ja vähän jo märätkin päällysvaatteet naulakkoon kuivumaan.

- Onpa hassu poro. Niko.

- Ei kun kiva, vaikka vähän hoopo.

Lapset arvioivat ja seurasivat tarkasti pikku poron touhuja. Se oli yhtä utelias ja tiedonhaluinen kuin pienet koululaisetkin.

Suurin ero oli siinä, että Niko-poro joko tiesi tai luuli osaavansa lentää.

- Noi sudet on karmeita. Ainakin toi musta iso mörisijä.

- Mutta Niko ja sen kaverit ovat vielä susiakin ovelampia. 

- Kumma, kun Niko ei eksynyt lumisessa metsässä ja pääsi aina karkuun.

Lapset huokaisivat helpotuksesta, kun Niko ja sen kaverit vihdoin pääsivät Korvatunturille. Isot lentävät porot pitivät sitä vähän pilkkanaan ja sysäsivät alas kiitoradaltaan.

- Ei se Niko ensin osannut lentää, mutta sitten se oppi. Kaipa ihminenkin voi oppia paljon hienoja asioita, jos oikein uskoo siihen, tuumivat lapset. Kysytän huomenna opettajalta.

Antti sulki television ja veti dvd-levyn ulos koneesta.

- Katsotaanko uudelleen, hän kysyi lapsilta.

- Joo katotaan. On se vaan niin hieno elokuva. Helppo seuratakin, kun kaikki eläimet puhuvat suomea.

Päivä ilman sotaa

                        Kun sotilaat lopettavat sodan jouluksi

Päivä ilman sotaa -elokuvassa miehet laittavat sotimisista rukkaset naulaan eturintamalla ensimmäisen maailmansodan ensimmäisenä jouluna 1941. Skotit, ranskalaiset ja saksalaiset lopettavat omin lupinsa sotatoimet rintamavyöhykkeellä. Kaikista leireistä raportoitiin luvattomasta veljeilystä vihollisten kesken. Solmittiin ystävyyksiä, musisoitiin, vietettiin yhdessä aikaa, pelattiin jalkapalloa, kerrottiin omasta tilanteesta kotirintamalla. 

Kaikki saa alkunsa kun tanskalainen sopraanotyttö haluaa viettää yhdessä saksalaisen  tenorimielitiettynsä kanssa edes muutaman hetken, kuin ihmeen kaupalla pariskunta onnistuu palaamaan saksalaisrintamalle, josta heidän laulunsa kaikuu skottirykmenttiin, joka vastaa säkkipillein musiikkiin. 

 

Fanny ja Alexander

                                 Voiko jouluidylli särkyä?

Elokuva on parhaimmillaan heijaste todellisuudesta. Ja totta puhuakseen Ingmar Bergman valjastaa jouluiseen piirileikkiinsä elämän kirjon syvältä kouraisten. Bergman sysää  lapset, aikuiset, elämän, kuoleman, sadun, kauhun, ihmiset heikkouksineen ja kummallisuuksineen kuin myös vahvuuksineen yli sadan vuoden takaisiin ruotsalaisen teatterisuvun tunnelmiin. Lasten näkökulmasta niin jouluinen idylli kuin elämän särökin saavuttaa katsojan ja ylittää kynnyksen, joka erottaa fiilistellyt, laskelmoidut kertomukset elokuvataiteesta.

Fanny ja Alexander elokuvasta Bergman myös nappasi Oscarin 1984 ulkomaisten elokuvien kategoriassa, myös elokuvan puvustus ja lavastus palkittiin. Kuvaus on Bergmanin luottokuvaajan Sven Nykvistin taidetta. Nykvist kun pystyy pysäyttämään hetken, jotta katsoja voi astua kuvitelmaan sisään. Värit kuvastavat kulloisiakin tuntemuksia ja tunteita. Tiedostamaton puhuu. Moni on yrittänyt ja yrittää yhäkin samaa, Nykvist on mestari. Tosin elokuvan ehdoilla mennään.

Nuori Alexander, joka yllättäen menettää isänsä on elokuvan keskeisin henkilö, hänen kauttaan elämän monisärmäisyys vyörytetään esiin. Katsoja saa herkutella idyllistä, väliin renesanssimaisen uskallettua perhejoulua ja elää ja jännittää päähenkilöittensä puolesta henkeään pidätellen, varsinkin lasten. Fanny ja Alexander saa kauhistumaan, nauramaan, häpeämään, herkistymään, pelkäämään, ihmettelemään ja toivomaan parempaa. Mutta kuinka tunne- ja tapahtumien hidastettu vyörytys päättyy? 

Love actually

                             Tuutin täydeltä joulurakkautta

Parivaljakko, Antti ja hänen salaperäinen ystävättärensä, istuu taas kuin tatit katsomassa Kahvila Babylonissa uutta joulutarinaa. Tällä kertaa samalla hinnalla saa montakin stooria. Mutta sitä he eivät vielä tiedä...Joulukuu on somasti raivaantunut kaikelta muulta tärkeältä tekemiseltä. Mutta sitä he eivät toisilleen sano vahingossakaan, sattumalta vaan norkoilevat samaan aikaan kahvilaan. Kello kuudeksi. 

Love actually tarjoaa sen mitä jouluna pitää olla, koko tupa täynnä rakkautta, ristiin rastiin ja kaikenlaista. Kaikkien pitää saada se kenet elämäänsä todella haluaa ja jos joku jää palapelissä ilman, hänellä riittänee resursseja uusiin yrityksiin, jos on sattunut lipsahtamaan joululeffassa kielletylle alueelle. Ei se nyt niin vakavaa ole, jos joku huti lemmenleikeissä tulisikin.  Mutta sääli toisaalta, kyllä joulujaosta pitäisi kaikille riittää. Kiltti pitää ihmisen olla, että joulurakkaus kukoistaa.

- Mikäs pariskunta on eniten mieleesi? kysäisee salaperäinen ystävätär.

- Vähän on visainen kysymys. Britannian pääministeri ja sihteeripullukka vaikuttavat kovin hyvin toimeentulevilta, vaikka jostakin syystä pääministeri heivasi tytön pois työstään. Tuli kuitenkin katumapäälle, vastaili Antti.

- Minä taas pidän tuosta englantilaismiehestä, joka lähti myttyyn mennyttä romanssia ja vähän jouluakin pakoon Ranskaan kirjoittelemaan uutta romaania. Sielläkin vastaan tuli pirtsakka portugalilainen taloudenhoitaja. Vaikka toinen puhui englantia ja toinen portugalia eikä yhteistä kieltä ei ollut, niin hepä vain ymmärsivät toisiaan, lasketteli puolestaan salaperäinen ystävätär.

Elokuva vilisee erilaisia hahmoja ja tapahtumia, välillä henkilöiden tiet risteävät kuten lentokentällä ja joulujuhlissa. 

Suosikkihahmot elokuvassa? Antin suosikki oli rakkaudessaan vilpitön pikkupoika, naapurin eukon taas rokkivaari, joka puhelee pokkana totuuksia vaikka suorassa tv-lähetyksessä.

Rare Exports

                               Pohjoista hulluutta tunturissa

Soihdut sammuu ja muu Babylonin väki on painunut teilleen, vain talon isäntä on noussut pihahuoneella asustelevan kirjailijan kanssa koloistaan ja kaivelevat Babylonin DVD-hyllyä, yrittävät välttää kaiken maailman avuttomia punanuttuja ja päätyvät vanhaa suomalaista jouluperinnettä kunnioittavaan Rare Exports -leffaan. Laittavat pimennysverhot eteen ja asettautuvat mukavasti jalat pöydälle katseluasemiin. Pimeä joulunautinto voi alkaa.

Ihaillaan isän ja pojan tosi-elämän makuista oloa pohjoisilla leveyksillä, joulukoristelua ja joka yksityiskohtaa kodin sisustuksessa hymistellään, pukeutuminen on pohjoisen järkevää ja timanttista. Oikeaa suomalaista nuutti-pukkiperinnettä on ilmassa. Näille leveyksille ei ole punanutulla tuleminen. Ainakin jos Tommi Korpela tulee ja päräyttää paikalle maasturilla. Mahdollisia ja mahdottomia lajityypejä yhdistelemällä joulupukin salaisuus koitetaan kaivaa esiin. Oliko tämä nyt toimintaa, huumoria, fantasiaa, seikkailua? Ei saa selvää, muttei ole väliäkään saada. Eletään raja-alueella. Vaikka homma heittää miten surrealistiseksi, jätkät viihtyvät Babylonin katsomossa hamaan loppuun,  missä joulupukki on kaupallistettu. Laiva on lastattu, Rare exports lähtee kaikkialle maailmassa. Siitäs saivat! Ei kannata katsoa kuin sopivassa seurassa. Jos kuitenkin katsoitte... Kaukana idyllinen joulumaa, sehän on satua ja mielen luomaa harhaa. Varokaa nyt siellä, joulu on jo ovella ja kohta pukki tulee. 

Skipataan joulu

                                                          Joulua pakoon!

Miltä tuntuisi joulu ilman helinää helskettä vilinää vilskettä? Joulua pakoon on kieltämättä monen salainen unelma. No Luther ja Nora Krank päättävät karata jouluna Karibian risteilylle elokuvassa Skipataan joulu (Christmas with the Kranks), koska ainokainen tytär Blair ei tule jouluksi kotiin. Ei jouluostoksia,  ei työyhteisön lahjomista, ei lahjavuoria, ei joulukortteja eikä kuusta, hyväntekeväisyyttä vain nimeksi, ei joululaulukuoroa, eikä lumiukkoa talon katolla. 

Tätä kaikkea Krankin perheen odottamatonta vastuuttomuutta vastaan naapuriyhteisö alkaa kapinoida oikein tosissaan.

Katsellessa jouluvarustelua tulee mieleen että kyllä me Suomessa pääsemme paljon helpommalla lusmuilemaan jouluvirityksistä, kukin voi ainakin yrittää luovia joulunvieton vaatimuksissa ja rakentaa vähemmälläkin vastustuksella omanlaisensa joulun ja joulurauhan. Tai viettää vapaat niin kuin tahtoo. No mutta. Vauhdikas joulupläjäys leffana on silti paikallaan. Joka haluaa lähestyä joulupakoilua vähän vähemmän hektisesti, hän tarttukoon John Grishamin kirjaan Joulua pakoon (Skipping Christmas). Luettu kun antaa aina mahdollisuuden kuvitella itse miten joulukarkailut menivät.

Family Stone Perheen jalokivi

                                     Perhepiirissä tapahtuu jouluiseen aikaan

-  Olipa huono juttu Antti, kun et ennättänyt seuraamaan tätä mukaansatempaisevaa jouluelokuvaa, totesi naapurin eukko innosta hihkuen. Katso se nyt kaikessa rauhassa. Käyn keittämässä sillä välin teet ja paistan pari joulutorttua. Selosta minulle sitten mitä siinä sinun mielestäsi tapahtuu. Antti ryhtyy toimeen sen tien.

-  Tuossa sitä on valkoinen omakotitalo lumihangen keskellä jossakin Amerikassa. Sitten pihaan kurvaa englantilaisvalmisteinen Range Rover maasturi ja kaksi kaverusta lätkäisee auton takaluukun kuuluvasti kiinni. Kohta samaan pihaan kurvaa Saabi, valmistettu Ruotsissa ja lopuksi kartano-Volvo. Aika amerikkalaista, vaikka autot eivät olekaan, selostaa Antti.

Väkeä tuppaa sisälle taloon enemmän ja vähemmän niin, että kaikille ei riitä suuressa talossa omaa huonetta yöksi. Niinpä yksi naisista lähtee vähän suutuspäissään hotelliin yöksi, se Saabilla saapunut.

Mitähän kaikkea ihmettä tässä elokuvassa muuta tapahtuukaan. Paljon puhutaan ja vähän tapellaankin, siis pari miestä keskenään. Toisen naamaan jää haava ja toisella on laastari silmäkulmassa.

Siskolikka pitää kutsua apuihin. Mutta siinä sitten käy vähän kehnosti. Sulhasehdokas ihastuukin tähän siskolikkaan. Siitä se tappeluskin tuli.

Amerikassa kun ollaan, niin elokuvassa edetään amerikkalaisella vauhdilla. Väärinkäsityksiäkin sattuu, mutta ne selvitetään ja pyydellään lopulta anteeksi. Murhetta on myös.

Sitten oli se perheen jalokivi, elikkä vanha timanttisormus. Sekin joutui väärään sormeen eikä lähtenyt irti. Mihin se lopulta päätyi, jää vähän arvoitukseksi. Pikkutyttö noukki arvokkaan perintösormuksen lattialta ja pani omaan sormeensa.

Elokuvassa on kovasti tunnettuja, kuuluisia ja hyviä sekä kauniita ja komeita näyttelijöitä ja näyttelijättäriä.

Viimeisessä pätkässä on sitten jo tullut kuvaan mukaan jokunen vauvakin. Niin, se Saabi ajetaan keulasta ja perästä romuksi, mutta Amerikassa tehdään aina niin. Autot kun ovat siellä halpoja.

Muumien Joulutarina

                                    Muumit saavat Jenni-tädiltä joulukirjeen

Auroora ja Talvikki istahtavat kahvila Babylonin katseluhuoneen upouusille lepotuoleille.

- Oi kun tämä vihreä on pehmeä. Oli kiva, että saatiin varattua nämä kaksi parasta tuolia. Meille on luvassa jotakin hauskaa katsottavaa. Hei! Tuossa on Muumi-filmin joulutarina. Tämä me katotaan!

Muumitarinan tapahtumat vyöryvät leppoisaan tahtiin. On talvi ja muumit poikkeuksellisesti jalkeilla. Normaalistihan muumit nukkuvat talviunta eivätkä siten vietä jouluakaan.

(Sisältää juonipaljastuksia, koska koulutytöt lörpöttelevät niin paljon.) Välillä vertaillaan erivärisiä ja metallinhohtoisia kynsilakkoja ja supatetaan kenestä sinä päivänä tykätään kaikista eniten. Yksi hoopo  (Aurooran mielestä) poika tykkää Auroorasta, Talvikki miettii että jos se ees joskus puhuisi hänelle. Tasan eivät mene nallekarkit, Auroora on niin kaunis kiiltävine tummine hiuksineen, vihloo Talvikin mielessä kateuden sekainen tunne. Mutta ystävyys voittaa aina närän, ja yhdessä jaettu muumien joulutarina.

Muumipappa laskee kilpaa mäkeä posteljoonin kanssa. Kumpikin väittää voittaneensa.

- Mitä varten sinä oikein tulitkaan, kysäisee Muumipappa posteljoonilta.

- Tässä olisi tämä kirje. Onko sinulla nyt aikaa ottaa se vastaan, posteljooni kysäisee mäenlaskukisan maalissa.

Kirje avataan muumitalossa. Jenni-täti on lähettänyt sen ja kutsuu kaikki muumit kylään suureen taloonsa metsän keskelle.

Ihme kumma. Vierailua välttääkseen Muumipappa yrittää keksiä kaikenlaisia verukkeita. Lopulta matkaan lähteen koko väki. Matkalla vastaan tulee harvinainen lumilohikaarme ja Nipsun tarkka hajuaisti johdattaa matkalaiset lopulta oikeaan osoitteeseen.

Jenni-täti piti muumit jännitysessä. Halonhakkuutta ja siivousta Muumipapalle ja lopulta löydettiin melkoinen joulukuusikin.

- On hauskaa, että muumit pääsivät viettämään hienon joulujuhlan ja Jenni-täti antoi jokaiselle lahjankin, funtsaa Talvikki ääneen. - Mitähän joulupukki tuo meille jouluaattona, Auroora aprikoi jouluisen muumitarinan  tunnelmissa.

Jaska Jokusen joulu

Talvikki tulee taloon Tenavien joulu kainalossaan

Auroora-tyttönen kumppaneineen ihastui niin ikihyväksi kahvilan miljöössä kaikkeen vanhaan ja mieltä kiehtovaan katseltuaan ystävänsä kanssa Babylonissa Onnelin ja Annelin talvi -elokuvaa, että hän toi kahvilaan just eikä melkein kello kuudeksi ystävänsä Talvikin. Tytöillä oli kainalossaan Tenavien joulu. Ripustettuaan talvikamppeensa naulakkoon, flikat ottavat kopasta villasukat ja askaroivat ne näpsäkästi jalkaansa, toinen valikoi vihreän keltaiset toinen punaiset kimaltavat. Sitten he halusivat jotain hyvää kahvilan puolelta. Suklaajuomaa! Ja isot rinkelit.  - Viipurin rinkeleitä ovat, tuumaa kouluvaari Antti joka tuntee kaikki lapset. Onhan niillä vaareja nykyään, mutta vaarit on usein matkojen takana. Moni lapsi on adoptoinut koulun iltapäiväkerhosta tutun Antin vaarikseen. Antti tuo höyryävät kupit kahvilan katseluhuoneeseen, mutta rinkelit ovat ja pysyvät tyttöjen käsissä. Antti ojentaa vain jouluiset servetit. Olkaa hyvät arvon neidit, Antti esittää hienoa vanhaa herraa. No hyvä, filmin pätkä voi alkaa.

Tytöt valikoivat näpsäkästi itse laitteelta Tenavien joulusta osan joka kertoo Jaska Jokusen joulusta. Näin tytöt selostivat Antille innoissaan mitä tarinassa tapahtui, Antilla nimittäin silmät vähän lupsuttivat katseluelämyksen aikana:
- Jaska Jokunen haki apua Tellulta. Hän ehdotti, että sopivaa terapiaa on ohjata joulunäytelmä. Ohjaajankyvyt eivät kuitenkaan loistaneet. Jaska Jokunen sai uuden tärkeän tehtävän: hanki meille hyvä joulukuusi, selitti Talvikki.
- Jaska Jokusen valitsema piskuinen neulasiaan tiputteleva joulukuusi ei ollut muiden lasten mieleen. Ihme kumma sopivasti koristellen ja paljon vaivaa nähden lapset taikoivat lopulta Jaska Jokusen kuusesta oivallisen oikeanhenkisen joulukuusen, intoutui Auroora selostamaan.

-  Näytelmän sorvaaminenkin unohtui joulun tunnelmaa hakiessa ja joulukuusta koristellessa. Jokaisessa sopivassa välissä koko porukka hoilasi joululauluja sen minkä kitusistaan sai kuuluville, jatkoi Auroora.  - Ja musisoivat ja tanssivat. Eli sen pituinen se joulujuttu, selvitti Talvikki tohkeissaan kouluvaari Antille, joka taisi siis välillä vähän torkahtaakin joululaulujen säveliin. Tai torkahtikin, mutta ei se haitannut.

Joulu Manhattanilla

                                       Susanin jouluihme

Caffila Babylonissa päätetään katsoa joku kahden tunnin leffa joulutunnelmaa luomaan. Parin tunnin päästä on lumisateessa ennusteen mukaan pieni tauko. Sitten mennään lunta luomaan ennen kuin portaat, pihatie,  polut ja jalkakäytävä peittyvät lumeen. Miracle on 34th street (Joulu Manhattanilla) valitaan elokuvaksi, siitä uudempi versio. Aina vain löytyy joka päivälle uutta katsottavaa.

- Laitetaan filmiin englanninkielinen tekstitys, joskus niitten puheesta ei saa tolkkua, ehdottaa kahvilan isäntä joka on sattumoisin poikennut kahvilaansa. Niin tehdään ja samalla vilkuillaan ulos satumaista näkyä, ilta pimenee,  jouluvalot loistavat, lumi leijailee alas. Sinne kinosten alle menee kaikki piiloon, lehtikasat ja laudanpätkät, uhkaa mennä muutakin. Kastelukannut ja auton kumimatot. Lehtiharava panee vastaan kun sitä yrittää tempoa jäätyneestä maasta irti. 

Filmin pikkutyttöä Susania sapettaa kun äiti on kertonut ettei pukkia ole. Tytöllä olisi kuitenkin paljon toivomuksia jouluksi. Joulupukille olisi nyt tilausta siis.

Oikeanhenkinen pukki ilmaantuu tavarataloon, mutta kaikenlaista kommervenkkiä sattuu ennen kuin ollaan päästy jouluun. Toteutuvatko Susanin hartaat joulutoiveet? Auttaako usko pukkiin?

- Liikaa oli amerikkalaisten tingeltangelia ja romantiikka-annostus aika huima. Mutta jotenkin kuitenkin tuli hyvälle mielelle, sanoo kärkäs naapurin eukko vankkana mielipiteenään. New York näyttelee aika usein joulukaupunkia kaikenlaisten joulusattumusten taustalla. 

Jouluiset tuoksut tulvivat ovesta kun Kahvila Babylonin väkeä pukkaa ulos lumenluontitalkoisiin.

- Linnuille ruokaa, linnuille ruokaa! Ovat taas ahmatit syöneet kaiken. Hyvä jos ilmassa pysyvät tintit ja tulkut, närhi ja varis ja orava.  Naapurin kissa, mutta se jahtaa vain hiiriä. Niitä ei enää ole, siis. Mäyräkin tulee pihaan, sitä pitää hieman varoa.

Onnelin ja Annelin talvi

                                    Tytöt unelmatalossaan

Talvinen Loviisa pääsee oikeuksiinsa elokuvassa Onnelin ja Annelin talvi. Tytöillä on pienen kadun varrella oma sininen puutatalo. Siinä asuvat toistensa parhaat ystävät Onneli ja Anneli jokaisen pikkutytön unelmaa. Tytöt hoitavat taloa esimerkillisesti ja kaikki päivän askareet sujuvat ongelmitta.  

Sinisen talon lumisesta pihaportista pujahtaa sisälle pieni sininen leikkiauton kokoinen auto ja sen pikkuruinen kuljettaja kyselee tytöiltä asuuko talossa Rouva Ruusupuu.

-  Rouva Ruusupuu on matkoilla, mutta tulee varmastikin vielä ennen joulua, toteavat tytöt.

Pikkuruinen vieras pöräyttää autonsa käyntiin ja suunnistaa eteenpäin. Aura-auton kuljettaja tönäisee pikkuruisen auton lumipenkalle. Sinisen auton kuljettaja kertoo Onnelille ja Annelille, että he ovat Vaaksanheimoja. Autossa on isän lisäksi äiti, vauva ja lapsi.

- Voitte tulla meille asumaan siksi aikaa kun autoa korjataan. Auto on korjaamolla ja siinä menee muutama päivä, tytöt lohduttelevat Vaaksanheimoja. Jostakin kumman syystä huoltoaseman pitäjän vaimo haluaa tulla tekemään perusteellisen joulusiivouksen ennestään siistissä ja hyvässä järjestyksessä olevassa talossa.

Sinisen talon sinisessä nukketalossa oli sopivasti tilaa koko Vaaksanheimon perheelle. Vaikka he ovat turvassa, niin vaara vaanii pikkuväkeä. Miten kaikesta uhkaavasta selvitään ja onko onko Rouva Ruusupuulla sormensa pelissä?

Onnelin ja Annelin talvi on suomalaista lastenelokuvaa parhaimmillaan. Ohjaustyö on taitavaa. Näyttää ettei tyttöjen tarvitse näytellä, he ovat Onneli ja Anneli, luonnostaan kilttejä ja herttaisia. Onnellinen hohde loistaa heidän talonsa ympärillä. 

Elokuvan loputtua rouva naapuri poistuu Kahvila Babylonista kaksi onnellista tyttöä vanavedessään, Auroora ja Talvikki eli kohdeyleisö on täysin myyty ja suunnittelee talon ostoa ja vielä myöhäiseen iltaan asti. 

Bridget Jones

                  Sinkkuvuosi. Bridget Jones tahtoo sen oikean.

Kahvila Babylonin keittiöstä leijailee paistuvien joulutorttujen tuoksua. Paistuneet tortut uunista ottanut Antti kuulee portaikosta kolinaa. Naapurin eukko siellä pudistelee vaatteistaan lunta.

- Mennään tuonne rappusille, niin sisälle ei tule niin paljon lunta.  Antti ja naapuri harjaavat vaatteet lumesta ja eukko tömistää vielä töppösiään.

-  Nyt kun olemme kahdestaan, niin katsotaanko tällainen sinkkufilmi? eukko ehdottaa  Olen tällaisesta tyylisuuntauksesta kuullut, mutta en ole katsonut tai lukenut, enkä tiedä näistä oikein mitään.

Kumpaankohan leffan tarjokkaista Bridget päätyy? Välillä katsojat  kallistuvat toisen välillä toisen urhon puolelle. Eihän jouluisessa lumisateessa voi syntyä kuin romanttisia ratkaisuja.

Antti ja naapuri lähtevät yhtä aikaa. Ulkona lumisateessa pyrähtelee talitiaisia ja pari punatulkkuakin. Molemmat joululeffafriikit hakevat linnuille vähän jyviä ja talipalloja.

- Kyllä linnut nyt tykkäävät. Otetaanko vielä selfiet täällä lumisateessa? Niin tehdään.

Omiin suuntiinsa vievät askeleet painuvat juuri sataneeseen lumeen, mutta kohta uusi lumi peittää kengänjäljet näkymättömiin. Antti jää hetkeksi katselemaan taakseen jälkiään lumessa, stalkkari Kahvila Babylonin toisesta kerroksesta vastapäisestä talosta katselee alas kadulle omia askeleitaan. Lumeen peittyvät jäljet tuovat Antin mieleen vilaukselta nuoruuden muistot, hetken hän ihmettelee mistä muistot putkahtavat. Sinne ne peittyvät kuin jäljet lumivaipan alle.

Napapiirin pikajuna

Juolumielellä junaan - hypätäänkö?

Tänään on se suuri joulujunamatka. Talvisia maisemia junan ikkunoista seurasivat poika ja hiippalakkipäinen tyttö. Väliasemalla junaa odotteli sinisiin tamineisiin pukeutunut poika. Konduktööri saatteli matkalaisen muiden lasten luokse. Juna puksutti kohti jouluista pikkukaupungia idyllisine puutaloineen, siellä lapset tapaisivat  joulupukin. Heillä oli salaisia lahjatoiveita kullakin. Pienellä syrjäisellä pysäkillä junaan nousi vielä pieni ujo poika. Konduktööri saatteli pojan junaan. Hämillän oleva poika istuu yksinään junan penkillä. Joulujuna puksuttaa savupiippu sauhuten ja elävä joulumusiikki kaikuen matkaansa. 

Nuoret nousevat junasta Kalarannan seisakkeella ja kävelevät kaikki neljä joulupukin opastamina Kahvila Babyloniin. Myös pieni ujo, yksinään kyyhöttänyt poika lähtee heidän mukaansa.

Joulumuori tarjoilee vielä talvisesta ulkoilmasta viluisille lapsille lämmintä kaakaota, herkullisia voileipiä ja pipareita niin paljon kuin he vain syödä jaksoivat. Katselunurkassa on pyörähtämässä juuri käyntiin elokuva Napapiirin pikajuna, hämmästyvät lapset.

Elokuva tempaisee katselijat mukaansa niin tiiviisti, että he ovat vähällä myöhästyä kotiin palaavasta junasta. Paluumatkallaan junassa istuessaan joku lapsista löytää taskustaan kulkusen ja kilistyttää sitä. Ihme kumma muidenkin lasten taskuista löytyy heleä-ääniset kulkuset, jotka tuovat tunnelmaa kotimatkaan.

Vielä kotona seikkailijat ihmettelevät. Olimmeko oikeasti joulujunassa? Tapasimmeko oikeasti joulupukin? Vai oliko kaikki vain unta tai mielikuvituksen tuotetta. Vielä on aikaa jouluaattoon. Toteutuvatko lasten joululahjatoiveet? 

Elf - tarina tontusta

                                            Elf - tontun matka 

       

Kahvila Babylonin katseluhuoneeseen pyrähtää koululaisten iltapäiväryhmäläisiä kouluvaari Antin johdolla. Kaikki mahtuvat paikoilleen, kun vähän sovitellaan. Elokuva pyörähtää käyntiin ja lapset odottavat tulevaa. Mikä onkaan tuo Elf, ei kai tuollaista tonttua ole olemassakaan, vai onko?

Olipa kerran orpolapsi, joka ryömi vauvana joulupukin lahjasäkkiin ja päätyi pohjoisnavalle joulupukin pajalle tonttuoppiin. Vihreänuttuinen Buddy tottuu erottumaan muista tontuista, koska on muita paljon kookkaampi. Varttuneempana hän saakin tietää olevansa ihminen ja hän lähtee siitä paikasta etsimään isäänsä New Yorkiin.

Ihmistonttua yritetään opettaa suurkaupungin tavoille, mutta se ei oikein onnistu: Buddy säilyttää sitkeästi tonttumielensä.

- Varo, varo, huutavat lapset, kun joulutontun veli, Mike ja Buddy-tonttu joutuvat lumipalloja heittelevien kiusaajien ahdistelemiksi. Mutta Buddy ja Mike tekevätkin yhdessä vastaiskun ja kiusaajat joutuvat lähtemään karkuun. Lapsia naurattaa.

Lähtiessä kaikilla on hyvä mieli joulusadusta. Tuolit kolisevat ja lapset nousevat innokkaasti ylös. Olisipa jo lunta, niin tehtäisiin lumiukkoja. Vaikka lunta ei olekaan, niin lapset jäävät kahvila Babylonin pihaan katselemaan lintuja. 

- Toi on varmaan punatulkku! - Ei voi olla, kun on noin iso, eikä ole kunnolla punainen, lintuasiantuntijat väittelevät.

Bam Margera presents

                                                    Where the #$&% Is Santa? 

Antti seuralaisineen törmää katseluhuoneeseen, josta kuuluu outoja ääniä. Töyhtöhyyppä kirjailija katselee täyttä päätä vauhdikasta menoa ruudulta.
- Mikäs ihmeen pukkinäytelmä tämä on? Onkos tämä niitä K30-elokuvia?
- Tästä otin.
- Jim Carrey, The Grinch? Ei näytä yhtään vihreältä omituiselta otukselta.
- Se on Bam Margera nuorna miesnä, miljonääri ja skeittarismies  Oliskos dvd vaihtunut? summaa Antin seuralainen.
- Se se on, mutta mikä ihmeen jouluelokuva tämä oikein on?  Jenkkimesoamista ja melkoista musiikinrämpytystä. 
Koko kolmikko syventyy kuin lumottuna katsomaan kohellusta. Siirrytään aikakoneeseen, jossa Bam Margera nuorempina vuosinaan saa kuningasidean: vaimolle on hommattava lahjaksi joulupukki.

Pukki täytyy vain löytää. Bam hulttiokavereineen lähtee toivioretkelle rapakon yli kohti pohjoista ja Suomea. Helsingissä saadaan hyvää vinkkiä HIM:in Ville Valolta. Junassa joulupukin etsijät törmäävät Duudsoneihin, jotka lyöttäytyvät mukaan. Tampereella ihmetellään Andy McCoyn huuruisia juttuja ja otetaan onkeen neuvoista pukin löytämiseksi. Elämä on rock'n roll. Ja tällä kertaa se on matka Lappiin. 
Matkalla pohjoiseen käytetään kaikenlaisia kulkupelejä aina helikopterista porokyytiin. Rankkaa on ja välillä antoisaa.

Lapin toivioretkeltä porukka palaa Helsingin kautta kotiin Amerikoihin. Mutta löytyikö pukki ja millainen ja keitä muita suomimuusikoita leffamatkalta voi bongailla? 

Suomalainen Joulutarina

     Joulutarinan Nikolas veistää joulun suomalaisittain

Suomen itsenäisyyspäivänä, joulukuun kuudentena, koko kahvila Babylonin väki kokoontuu katseluhuoneeseen kuin taikaiskusta yhtä aikaa katsomaan Juha Wuolijoen Joulutarinaa. Moneen kertaan katsottu Joulutarina herkistää mielen.

 Nuoren Nikolaksen muu perhe kuolee onnettomuudessa ja 

Nikolas kasvaa syrjäisessä Lapissa kyläläisten ottopoikana. Nikolas veistelee mielellään puusta erilaisia eläinhahmoja jokaisen perheen lapsille kiitokseksi huolenpidostaan.

Vasta katkeroituneen puusepän Iisakin ohjaamana hänestä kasvaa nykyään kaikkien tuntema maaginen hahmo, joka jakaa jouluna lahjoja.

Joulutarina kauhistuttaa, liikuttaa kyyneliin asti ja innostaa. Lapin talviset maisemat antavat kehyksen katsojan mielikuvitukselle, haaveelle joulupukista. 

Kari Väänäselle ei tee mieli Iisakkina pistää yhtään hanttiin, Hannu-Pekka Björkmanin pukki on aito, rauhallinen ja luotettava joulupukki, tukkakin kasvaa ja väri muuttuu oikean tuntuisesti Nikolaksen vanhetessa eikä katsojaa rupea ärsyttämään irtoparta pukin naamalla. Nikolaksen hahmojen uskoo hyvin olevan sama ihminen koko ajan, näyttelijöiden olemus toimii samanlaisessa rauhallisessa tempossa.

Elokuva päihittää rauhallisuudessaan viuhuvat ja nopeasykkeiset kansainväliset joulupukkileffat. Juha Wuolijoen elokuva luottaa kerronnan voimaan, joulutarinaan.

Tarina on niin vahva, että se sulattaa vaivatta monenlaiset jouluperinteen kertomukset yhteen kuten punanuttuisen pukin ja lentävät porot. Myös Pyhä Nikolaus, Myran piispa,  joka eli noin 300 vuotta jKr. ja jota pidetään joulupukki-hahmon esi-isänä,  joutui orpona 12-vuotiaana luostariveljien hoiviin, myös hän halusi auttaa hätään joutuneita ja tehdä hyviä tekoja salassa, myös hän otti huomioon lapset. Joulusukkakin yhdistetään vanhoissa tarinoissa Pyhään Nikolaukseen, joka tarinan mukaan pudotti savupiipusta kultarahoja auttaakseen perheenisää saamaan myötäjäiset tyttärilleen. Kultarahat putosivat takassa kuivumassa oleviin sukkiin. Näin hämmästynyt  isä pääsi pinteestä ja tyttäret naimisiin. Wuolijoen Joulutarinan Nikolas keksi kuitenkin paketoida lahjat. 

Ei ole ihme, että Joulutarinaa katsotaan muuallakin kuin kahvila Babylonissa joka vuosi ennen joulua. Siinä on oikeaa joulun taikaa. Nikolaksen hyvyys tulee kaukaa ja kestää tuleviin aikoihin. 

Nikolaksen elämän käänteisiin pääsee käsiksi myös Marko Leinon kirjoittamasta Joulutarinasta.

Kirjaa saa jo lukea useilla kielillä ja sitä saatetaan lukea joulusta jouluun aina uudelleen kuten Suomessakin.

Ice Age Mammuttimainen joulu

Mammuttiperhe pukkia lepyttämässä Pohjoisnavalla

Kahvila Babylonin katseluhuoneesta kuuluu lasten mekastusta.
- Mä haluun tään!
- Ei mä en taho. Mikä se on?
- Tää on Ice Age.  Mammuttimainen joulu.
- Ei kun joo, se on hyvä. Katotaan se.

Lapset asettautuvat mammuttien pariin ruudun ääreen. Hetkessä tulee aivan hiljaista.
Satunnainen pariskunta, Antti kumppaneineen, hiipivät myös katsomaan, mikä ihme sai aiemmin mekastaneet lapset niin hiljaisiksi.
Lapset seuraavat, kuinka mammuttiperhe ja muut hassunhauskat mammuttiperheen eläinystävät  lähtevät kohti pohjoisnapaa. Mammutti-isäkin alkaa uskoa joulupukkiin, kun sen omin silmin näkee.
Olipas kiehtova animaation pätkä, innostuu Anttikin.
- Mitäs lapset piditte elokuvasta?
- Oli se ihan hyvä, mutta liian lyhyt. Katotaan se uudelleen!
- Joo! säestää lapsikuoro.
Siitä he kaikki ovat yksimielisiä ja palaavat istumaan.

Painajainen ennen joulua

Halloween-maan luu-ukko tahtoo joulupukiksi

-  Minäpä nappaan tästä tämän Tim Burtonin Jack Skellington-filmin. Ei sitä ukkoa näy täällä mailla halmeilla, eukko kurkkii ympärilleen Kahvila Babylonissa. Kuudelta piti tavata, nyt se jo on, no melkein kuusi.  Osaan minä tämän yksinkin katsella, ai hei, ootko henkilökuntaa? Tuotko minulle teetä kupposen, rooibos sopii meikäläisen makuun, on Afrikan syvät ja herkulliset aromit, sopii minun makunystyröilleni. Ja vuohenjuustosämpylä, jos on? Joko se meni? Ihan kuin ei tuntisi, vaikka naapureita ollaan. Merkillillistä porukkaa. Mutta hyvä on leffakokoelma niillä.

 - Ai täällä sinä jo istutkin, Antti äkkää ja toitottaa sitten Babylonin keittiöön: Tuokaa mulle vihreää teetä kupillinen, kun joudatte.
-  Juu tuodaan! kuuluu keittiöstä.
- Hyvä kun maltat katsella, etkä pölötä, tätä pitää vähän sisäistää. Että on Halloween ja luu-ukot siellä laulavat. Aika virkeesti ne vetää, tuon sortin väeksi, vai mitä? Antti utelee.  Mutta kumppani vain tuijottaa ruutua kuulematta mitään silmät sepposellaan. Eläytyypä hyvin manalan väkeen, Anttia huvittaa.
- Päivää kumppani! Kyllä minä kuulin, tuli vaan vähän viiveellä perille. Kato nämä on niin vikkeliä, pitää ottaa joka käänteestä vaarin.
Hiljentyvät yhdessä, Antti ja tuntematon,  katsomaan kuinka käy joulu-ukon ja joulun,  kun luu-ukko haluaa vähän vaihtelua iän ikuiseen perinteeseen, Halloweenin aikaiseen peloitteluun ja kolisteluun.
- Olipa siinä erikoinen elämys. Se  räsy-nukke se sukkelasti ompeli itsensä ja oli niin romanttinen loppukin, eukko summaa vinosti hymyillen.
Antti nyökii ja vilkuttaa silmää. Huomenna met jatkamme. Samaan aikaan.

Sattumalta

                                          Sattumalta Serendipity

Kello lähenee ilta kuutta. Kahvila Babylonin ulko-ovea lähestyy kaksi hahmoa eri suunnasta sateen kastelemalla,  katuvaloissa kiiltelevällä kadulla. Hups, he miltei törmäävät toisiinsa.
- Anteeksi!  Tulin vähän lujaa kun halusin olla ajoissa. Minulla on tapaaminen. Mutta siinähän sinä oletkin! Mennäänkö sisälle täältä etelän talvisäästä? kysäisee Antti.
Kahvila Babylonin katselunurkkauksessa ei ole ketään muita. Antti ja tuntematon valikoivat yhdessä elokuvaa DVD-levyjen joukosta.
- Elokuvakirjastossa näkyy olevan tilanteeeseen sopivan niminen elokuvakin:  Sattumalta, Se- ren- di- pi- ty, tavailee Antti. Katsottaisiinko se, kun olemme itsekin sattumoisin toisiimme törmänneet?


Antti laittaa elokuvan pyörimään. Alkutekstien aikana kahvilan katseluhuoneen nurkkaukseen kuuluu outo ääni, ai se kirjailija sieltä törmää sisään.
-  Voisit laittaa meille kahvit, huutelee Antti. Katseluhuoneen nurkasta pilkahtaa esille töyhtöpää, pihahuoneen kirjailija. Tyyppi toimittaa hetken päästä heille kahvikupposet nenän eteen ja Fazerin suklaata.
-  Vaikuttaa B-luokan elokuvalta, tuumii työhtöpää.
-  Ei ole, ihan hyvä on, et sinä vain ymmärrä kun et ole katsonut alusta lähtien. Pariskunta syventyy taas leffaansa.

Antti ja salaperäinen seuraavat elokuvan tapahtumia keskittyneinä. Nainen huokailee elokuvan käänteille ja Antti räpyttelee silmimään.
-  Mitä sulle elokuvasta jäi mieleen? tuntematon toveri kysäisee laittaessaan DVD:tä takaisin koteloonsa.
-  Minulle ainakin jäi mieleen leffaromanssin taustaksi sopiva jouluinen New York. Sitten ne kaksi toisensa löytävää käsinettä ja viihtyisä tapaamispaikka, kahvila Serendipity, vastaa Antti.
- Viehättävä oli leffa ja vetovoimaiset pääosien esittäjät, joita ilman ei elokuvan sanomaan uskoisi. Tai ei pystyisi uskomaan. Edes hetken. Niin ja se että sattumako täällä heittelee vai kohtalo?  Etevimmät osaavat kohtalonsa merkkejä lukea. Ja oppivat samalla tuntemaan itseään. Ja löytävät onnensa. Katsotaanko huomennakin jotakin? kysäisee salaperäinen tuttavuus.

Ihan kuin olisimme aina tunteneet, ihmettelee Antti vieraan mentyä. 

Stalkkari joulun jäljillä

                                             

                                                   Joulukalenteri lainaan? 

-  Pitäisipä käydä kurkistamassa kahvila Babylonin nurkkahuoneessa joulukuun ensimmäisen päivän merkeissä avattua joulukalenteria. Mihinkäs se huima The Joulukalenterin ykkösosa jäikään, miettii  Antti puoliääneen.

Mutta kuka tuossa istuskeleekaan kahvilan ulkorappusilla? Näyttää vähän tutulta, mutta ei kuitenkaan ole.

- Hei! Minä olen Antti ja olen tulossa kahvila Babyloniin katsomaan eilen alkanutta The Joulukalenteria. Onko se tuttu? Mutta hei, mikäs kotelo sinulla on? 

- Tässä on minun suosikkijouluelokuvani, joka kertoo Heinähatusta ja Vilttitossusta joulun jäljillä. Lainasin tämän kirjastosta. Mielestäni tämä on vielä parempi kuin The Joulukalenteri, vaikka ei sitäkään voi moittia, salaperäinen istuskelija vinkkaa.

Antti ehdottaa, että  salaperäisen tuoman uuden joulukalenterin alkuosat voisi katsoa yhdessä kahvilan dvd-laitteella television kautta. Josko niitä voisi vertailla; makuasioista kun ei voi kiistellä.

- Jee, on rankkaa olla tonttu man, hoilaavat Antti ja salaperäinen yhdessä ja ottavat pienet tanssiaskeleetkin television silmälasimainoksen malliin.

- Nakataan takkaan pari halkoa, niin ei pääse kylmä yllättämään, tuumivat joulukalentereiden katselijat yhdessä. Ja kupilliset kaakaota ilmestyy myös höyryämään sivupöydälle. Samassa lämmössä tuntuvat viihtyvät joulukalenterihahmotkin: Heinähattu, Vilttitossu, tonttu, Kattilakosken emäntä ja isäntä sekä vauva ja vaari.

On näissä jotain sukulaissielua näissä kahdessa kalenterissa, on iki-iäkkäät tontut, lueskeleva vähempipuheinen isä, tomera vaimo ja kolme melko tonttua touhuilemassa salaisia joulun odotusjuttuja.

- Tuletko huomenna taas? Katsellaan sitten lisää.

- Kuudelta?

- Kuudelta!

The Joulukalenteri

                                                       Hard to be a tonttu man! 

 

Jukka Virtasen ohjastamana, kertomana ja suomentamana lähtee soljumaan kulttiklassikko The Joulukalenteri.

Vanha tonttu Iki-iäkäs on kuolemaisillaan kaukana koto Suomesta maailman ääressä ja lähettää tonttumiehet Toivon, Handen ja Kaukon noutamaan avainta Iki-iäkkään soittorasiaan, joka uhkaa pysähtyä. Soittorasian vetoavain on jäänyt Suomeen.

Tapaamme tonttujen salaisen luolan lähellä maalaistalossa saletisti omillaan asustavan Santasen pariskunnan. Mutta missä piileskelevät ilkeät Näsät?

Hard! It's hard to be a tonttu man. The Joulukalenteri is takaisin.