Antin ja Hullu-Veksin kalareissut

                                                   Iso kala nappaa Antin

Kevät näyttää taas etenevän vauhdilla. Mitä Antti teki nuorena keväisin ja kesäisin?
Minusta kaikkein jännittävintä oli käydä kalassa, siis ongella, sillä siihen aikaan minulla ei ollut virveliä tai muita hienompia kalastusvälineitä. Onki oli aivan riittävä. Kaupasta sai keveitä rottinkivapoja tai vavan saattoi katkaista itse onkipaikan läheltä.

 

  Yleensä kävin kalassa yksin. Varma matopaikka oli Tyyskänniemessä. Ämmänkoskesta ei saanut kalastaa, koska siellä oli lohia tai jotain muita jalokaloja.
  Kerran kaverini oli koskella kalassa ja sain itsekin vedettyä rannalle jonkin sortin lohen. Koho vain hävisi kuohuihin, kun kala veti toisesta päästä.
   Samassa kaupunkikorttelissa asui Antin perheen lisäksi viisi perhettä. Yksi niistä oli Hullu-Veksi jo eläkäikäisen isänsä kansa.
   Ihmiset pelkäsivät Hullu-Veksiä. Hän oli roteva keski-ikäinen mies, joka viihtyi paljon omissa oloissaan. Kävimme kuitenkin Hullu-Veksin kanssa monta kertaa yhdessä kalassa. Suosikkipaikkoja oli Pirtinvirta. Sielläkään ei saa enää kalastaa ilman lupia, sillä virtaan on istutettu arvokaloja.

   Siinä Pirtinvirran kaupungintalon puoleisella rannalla oli hyvä kivetty penger, josta sai yleensä ahvenia ja särkiä.
   Kerran taas olimme Hullu-Veksin kanssa kalassa. Yhtäkkiä oma ongenkohoni katosi kuin taikaiskusta virran veteen. Ajattelin, että tulossa olisi suurikin saalis. Yllätys oli melkoinen, kun onki vain taipui ja siimä kiristyi. Salaperäinen kala nousi sen verran pintaan, että vesi kohisi valkoisena. Onneksi Hullu-Veksi huomasi hätäni, sillä kala oli vetämässä minua kohti virran pengertä. Hullu-Veksi otti minut takaapäin kiinni ja veti rannalle. Veto oli kuitenkin liikaa ja siima katkesi, Antti kertoo.

   Arvelimme otuksen laatua. Eräänä veikkauksena oli, että onkeen oli tarttunut ankerias, joka teki tavallista kovempaa vastarintaa.
   Olimme Hullu-Veksin kanssa muutenkin hyviä kavereita. Yleensä ihmiset pelkäsivät tätä suuurta ja romuluista miestä. Hänellä oli tapana pelotella kiusaamaan tulleita pikkupoikia pois herästämällä isoa nyrkkiään ja puremalla vasemman käden rannetta.

   Meillä ei ollut koskaan mitään riitaa tai erimielisyyttä. Olimme molemmat tyytyväisiä kalansaaliisiin, joita kiikutimme koteihimme. Siihen aikaan itse ongituilla kaloilla oli arvoa, sillä niitä saattoi paistaa tai niistä pystyi tekemään makoisaa kalakeittoa.