Mika Terhon romaanista nousi poliisiasia

 

Kirjailija umpikujassa: näin syntyi Mika Terhon "Syytetty" 

Missä kulkee raja vaitiolovelvollisuuden ja sananvapauden välillä? 

Mika Terho sai syyttämättä jättämispäätöksen romaanistaan "Niittyvilla-Pattaya all night long". Odotellessaan umpikuja-tilanteessa päätöstä Terho purki tuntojaan ja ilmeisesti myös selviämiskeinona päiväkirjamaisesti etenevään tajunnanvirtaan. Kirjailija lähtee aamuisin työhuoneelle Forssassa ja liuskoja on synnyttävä ja syntyykin uutta fiktiota, joka tavoittelee raadollista totuutta ja paiskoo samanaikaisesti mennen tullen näkyviin huikeita kielikuvia, laulunsanoja ja kaikkea mahdollista kirjailijanelämästä, hurjia, nokkelia mielleyhtymiä. Ihme ja kumma yhtä soittoa kirjoitettuun tajunnanvirtaan oli helppo hypätä ja kielikuvat saavat ääneen nauramaan. Tyyli sopii hyvin päiväkirjamaisesti etenevään vuolauteen. 

Nurkkaan ahdettu kirjailija jahkaa samoja tuntoja edestakaisin, mutta samalla tajunnanvirta vahvistaa kirjailijan omaa tyyliä, pakkomielteistä sanomaa. Fiktio tuo päivänvaloon kirjailijuuden totuuksia, ahdistusta, ihmisarkuutta, kateutta lahjakkaita kollegoja kohtaan, löydetyn parisuhteen arvoa, kirjoittamisen pakon.

"Syytetty" -kirja kertoo päähenkilön piinasta, odotuksesta nostetaanko kirjasta syyte ja elämästä parisuhteen, perheen ja kirjoittamisen varassa jumittuneena Forssaan, kaukana kirjailijaa ymmärtävien ja myötätuntoisten ihmisten Turusta. Lukiessa on vain pakko pitää peukkuja että tässä kävisi hyvin, kaikille osallisille. 

"Niittyvilla-Pattaya all night long" -kirjassa esiintyvät kehitysvammaiset etunimillään. Kirjailija Terho oli Niittyvilla -nimisessä hoitolaitoksessa hoitajana. Tästä keitoksesta syntyi monenlaista kohua, epäilyä vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta ja pähkinä tuomarille, mitä tehdä.  Kirjaa ei noin vain ole voinut ottaa lukeakseen ja testatakseen mitä mieltä itse olisi, koska kustantaja veti kirjat pois markkinoilta. Vaitiolovelvollisuus vai sananvapaus? Sitäpä on pakko miettiä "Syytettyä" lukiessaan. Tuomari jätti siis syyttämättä ja lopetti kirjailijan piinan, toivottavasti ei liian myöhään. Mika Terho sanoo halunneensa fiktion keinoin tehdä oikeutta asiakkailleen. Emme usein pääse kohtaamaan laitosten asukkaita romaanien henkilöinä, aihe on tärkeä ja ajankohtainen.  

Entä nyt? Kirjoittaako Terho romaaninsa uudelleen, muokkaako sitä? Periaatteessa portti on auki kirjailijan kirjoittaa. 

Aikakin "Syytetyn" tapaan päiväkirjamaisesti kirjoitettu tajunnanvirta istuu Terholle, ehkäpä saamme jatkoa tarinaan ja kirjailija löytää tiensä. 

*****

Babyloonit kiittävät kirjailija Terhoa ystävineen ja kirjailijatovereineen mielihuomiostanne ja vinkeistänne, joista yritimme ottaa vaarin ja toivottavat vierailijat uudelleenkin tervetulleiksi Kahvilaan. Kirjailija Terhoa, fiktiiviolentoa, tuota "Greyhoundin bussiin hyppäävää yliaikaista beatnikkiä" väljähkösti lainaten: eikö kirjallisuuden aina pitäisi pyrkiä poliisiasiaksi, saamaan aikaan voimakkaita tunnereaktioita? Terholla oivalluksia riittää.
"Kuolemattomat ajatukset ovat siitä huonoja että pääsevät unohtumaan niin helposti."(Terho)
Niinpä, mutta jospa Terho sitten kirjoittaa ystävällisesti lisää.