Sunnuntai

   Aleksis Kivi Sunnuntai

Mä muistan sen lempeän laakson, ainiaan muistan sen,

mis istuin ma neitoni kanssa, hellästi syleillen;

ja kiirehti kesäinen päivä, sunnuntaipäivä tyyni.

Me varjossa valkean tuomen istuimme ruohistos

ja allamme kimmelsi järvi paisteessa auringon

ja loiskelit Ahtolan immet kultasell santarannall.

Sen toisella rannalla seisoi temppeli korkea,

siell kuulimme virsien veisuun ihanast huokaavan

ja viimein, kuin jumalten maasta, temppelin kello pauhas.

Ja katselin kaukasta vuorta ylhäällä pohjoses

kuin ihmeellist onnelan maata. Unien kangastus!

Kosk impeni sylissäin istui temppelin kellon pauhus.

Mut vait oli impeni kaino, katsahtain korkeuteen

ja poskellans kyynele kiilsi helmenä kirkkaana.

Mun käteni ihanast eksyi kiharans mustaan yöhön.

Niin vietimme lempeäs laaksos päivämme autuaan.

Me varjossa valkean tuomen istuimme ruohistos

ja läheni kesäinen ehtoo, sunnuntai-ehtoo tyyni.

Aale Tynni Kaarisilta

Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet

vaan sinulta lapseni, tahdon että kaarisillan teet.

Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan

ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.

Tee silta ylitse syvyyden,

tee kaarisilta tee,

joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.

Minä sanoi: He tulevat raskain saappain ja multa-anturoin,

miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,

sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?

Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.

Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan

pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.

Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

,