Your name

On uuden vuoden aatto. Riku ja Aino astuvat juuri sisään Kahvila Babyloniin.

Väki on tottunut elokuvailtoihin niin, että taas heitä on ilmaantunut katseluhuoneeseen koko joukko. Riku on maailmalla viihtyvä valokuvaaja ja kahvilan isännän kouluaikainen tuttu. Riku esittelee innoissaan ystäväänsä:

-  Tässä on tyttöystäväni Aino. Porukat tervehtivät Ainoa monikielisesti. Japania ei kylläkään kukaan osaa. Tyttö sanoo kaikille moi, moi mutkattomasti ja kävelee DVD-hyllylle. 

- Here is also that movie, I mean from my production. What a nice surprise!

- Katotaan se, innostuu porukka ja kihisee uteliaisuudesta. Mikä my production?

Riku selittää että Aino on ollut mukana animen teossa jo kauan.  "My name" - elokuva on kuuluisa kaikkialla, sen teossa Aino on ollut mukana. Riku ja Aino ovat olleet nettiyhteydessä jo teineistä. Nyt he seurustelevat. Huone kieltämättä valaistui ja sähköistyi kun nuoret astuivat sisään. Jotakin heissä on. Niin kuin vain harvoissa pariskunnissa.

- Ai tämäkö se oli, Your name? kysyy Auroora, yksi teineistä,  ja näyttää manga-sarjan kakkososaa, jonka juuri osti kaupasta. Ykkösosa on jäänyt kahvilan hyllyyyn samaisen teinin jäljiltä. Paljon sitä on luettu. Vähän jo kannet repsottavat. Auroora on tullut tänään kahvilaan äitinsä kanssa.

                                              by Susanna Pihlaja

Your name pyörähtää käyntiin. Aivot kihisten porukka yrittää pysyä animen kyydissä. On visuaalisesti mahtava näky kun komeetta jakautuu moneen osaan ihan filmin alussa. Mutta komeetasta emme vielä tienneet, tuijotimme vain lumoutuneena ruutua.
Seuraamme tyttöä mineltä Mitsuha, joka kyllästyy pieneen kotikaupunkiinsa ja Taki-nimistä lukiolaispoikaa joka elää Tokion suurkaupungissa. Ja juuri Tokioon Mitsuha haluaa. Molemmat uni sieppaa eri olosuhteisiin, Mitsuhan Tokioon ja Takin koulutytöksi vuorten ympäröimään pikkukaupunkiin. Tai uneksi he siirtymiä luulevat, kunnes ymmärtävät vaihtavansa paikkaa. Teinit pystyvät viestittelemään keskenään, he tutustuvat, kinaavat ja lähentyvät toisiaan. Mutta sitten yhteys katkeaa siihen paikkaan. Taki unohtaa tapahtumia joita koki ollessaan Mitsuha. Lähtee sitten monen mutkan kautta etsimään Mitsuhaa.

Aino selittää kuinka Your name -anime menestyi alkuunsakin Japanissa hyvin, mutta sitten tapahtui jotakin. Elokuva tuli aina vain suositummaksi, menestyi ulkomaillakin, levisi kaikkialle maailmaan.
Sai hyviä arvosteluja.
- Niin kävi myös Suomessa, säestää Riku. Makoto Shinkai yllättää koko elokuva-alan, kaikkialla.

                                                        by Alphonse Mucha

Anime pelaa omin säännöin. Jotain samanhenkistä on Your name -animessa kuin nauhoissa joita elokuvassa Mitsuhan isoäiti vanhojen perinteiden mukaan punoo. Nauhat purkautuvat, nivoutuvat  uudelleen eri tavoin. Aika pysähtyy ja tapahtumien sankarit voivat elää lineaarisesti ajateltuna eri ajassa. Ripaus sielunvaellusta, ikuisesti yhteen kuuluvat sielut, jotka yhtäkkiä muistavat toistensa nimen, vaikka kaikki on kuin unta ja muistoja menneestä on unohtunut.
Kaikki elokuvan ainekset paiskataan röyhkeän määrätietoisesti samaan soppaan, perinteet, uskomukset, shintolaisuus, sielunvaellus, moderni tekniikka, älypuhelimet, komeetta ja muinoin syntynyt kraaterijärvi, tuhon enteet ja jatkuvasti aistittavissa olevat uhkakuvat, suurkaupungit ja maalaiskaupunkien idylli, pakahduttavan visuaaliset luontokuvat ja nuoret rakastavaiset, väläykset entisestä elämästä, jonka he melkein muistavat.

Japanilainen kulttuuri, kirjoitustapa, musiikki toimii vieraannuttavana elementtinä, joka saa elokuvan kutkuttavasti kiehtomaan. Jää loputtoman tuntuisesti kysymysmerkkejä, elokuvaan on löydettävä avain. Katsojakin melkein muistaa "sinun nimesi",  Your name -rakastavaisten, kaksoisliekkien tapaan.

Antti ja hänen ystävänsä päätyvät ulos keskustelemaan ja viipyilemään, talvinen leuto maisema seisauttaa heidät toviksi kahvilan pihaan, arvelevat elokuvasta sitä ja tätä ja tuota.

-  Irma, katsotaanko elokuva vielä uudelleen? kysyy Antti. Antti ja Irma katsovat vakavina toisiaan, kuin lukien ja aprikoiden toistensa ajatuksia.
- Miksi et sanonut mitään? Että tunnistit minut?

Lumiukko ja the Holiday

Lumiukko ja the Holiday kahvilakatselussa joulunpyhinä

Maailman kaunein punanuttu, irlanninsetteri Jedi tassuttaa Kahvila Babyloniin uuden ystävänsä kylän komeimman parturin kanssa. Parturin vaimo on päässyt ensi kertaa kävelylle kylänluudan koiran ja miehensä kanssa. Kahvilassa Jeppu suuntaa oitin katseluhuoneeseen ja parturikomistus selaa elokuvakirjaston DVD-hyllyä. Näyttää sitten Jepulle Lumiukkoa:
- Tämäkö?  Vastauksena kysymykseen setteri asettuu kuvaruudun eteen katseluasemiin. Kun säveltet kaikuvat pitkin taloa, kahvilan väki hipsii vähitellen seuraamaan Lumiukon ja pienen pojan ystävystymistä ja jouluseikkailua.

Joulun tuoksut leijuvat ilmassa, piparkakkuja ja kahvia, paljon suklaata, riisipuuroa, kanelia. Pieni hetki joka toistuu joka joulu, kaikki haluavat imeä ihmeellistä musiikkia ja mielikuvitusseikkailua itseensä, tehdä pojan kanssa yhdessä lumiukon, kulkea avaruudessa ja nähdä joulupukin. Palata kotiin.
Jeppu katsoo uskollisesti koko tarinan loppuun ja lähtee sitten tiehensä. Kaikki katsovat ikkunasta punanutun menoa ja kuinka iso koira työntää portin auki ja menee menojaan. Hei sitten.
Parturi asettautuu nuorikkonsa kanssa vielä vihreisiin nojatuoleihin, nyt syödään riisipuuroa. Vaimo saa mantelin. Kahvilan isäntä näyttää myhäilevän. Hän laittaa romanttisen komedian pyörimään.
The Holiday -elokuvassa rakkaudessa pettyneet naiset vaihtavat kotia, manteretta, törmäilevät  toistensa elämään. Löytävät jotakin uutta.

Myös parturi ja hänen vaimonsa poistuvat leffan katsomisen luomissa jälkitunnelmissa talviselle pihalle, katsovat toisiaan kauniisti. Jatkavat sitten matkaa jouluvalaistujen puutalojen katuja kierrellen.

Kun Harry tapasi Sallyn

                     Voivatko Sally ja Harry olla vain ystäviä?

Alunperin jo nuorina sattumalta yhteiselle automatkalle päätyneet Sally ja Harry yrittävät selvittää vuosien mittaan, voisivatko he pysyä vain ystävinä. Vuodet vierivät ja molemmille sattuu eron hetkiä suhdeviritelmistään. Silloin ystävä kallis on kultaa kalliimpi. Paljon puhetta, monta pakoyritystä, mutta yhteys säilyy. Kahvila  Babylonin kotiteatterissa Antti saattaa välillä torkahtaa, mutta ystävättärensä naapurista seuraa herkeämättä komedian käänteitä. Vuosikymmenet vilistävät, ja taas ystävät kohtaavat, jokin vain vetää heidät yhteen. Suuria tunteita, käänteitä ja selvittelyjä tuntuu kehystävän toistuvasti joulun ja uuden vuoden tunnelmat. Alkoiko kaikki jo silloin kun Harry yllättäen kohtasi Sallyn? 

Niko, lentäjän poika

Poro joka tahtoi joulupukin lentojoukkoihin

Joukko viimeisiä koulupäiviään ennen joululomaa käyviä oppilaita heitteli lumipalloja kahvila Babylonin pihalla.

- Tulkaa sisälle lapset. Meille tuli tänään pikapostissa uusi elokuva. Voisi kiinnostaa teitäkin, vai menettekö mielummin vielä koluun?

Lapsijoukko marssi sisälle kahvilan katseluhuoneeseen ja riisui lumiset ja vähän jo märätkin päällysvaatteet naulakkoon kuivumaan.

- Onpa hassu poro. Niko.

- Ei kun kiva, vaikka vähän hoopo.

Lapset arvioivat ja seurasivat tarkasti pikku poron touhuja. Se oli yhtä utelias ja tiedonhaluinen kuin pienet koululaisetkin.

Suurin ero oli siinä, että Niko-poro joko tiesi tai luuli osaavansa lentää.

- Noi sudet on karmeita. Ainakin toi musta iso mörisijä.

- Mutta Niko ja sen kaverit ovat vielä susiakin ovelampia. 

- Kumma, kun Niko ei eksynyt lumisessa metsässä ja pääsi aina karkuun.

Lapset huokaisivat helpotuksesta, kun Niko ja sen kaverit vihdoin pääsivät Korvatunturille. Isot lentävät porot pitivät sitä vähän pilkkanaan ja sysäsivät alas kiitoradaltaan.

- Ei se Niko ensin osannut lentää, mutta sitten se oppi. Kaipa ihminenkin voi oppia paljon hienoja asioita, jos oikein uskoo siihen, tuumivat lapset. Kysytän huomenna opettajalta.

Antti sulki television ja veti dvd-levyn ulos koneesta.

- Katsotaanko uudelleen, hän kysyi lapsilta.

- Joo katotaan. On se vaan niin hieno elokuva. Helppo seuratakin, kun kaikki eläimet puhuvat suomea.

Päivä ilman sotaa

                        Kun sotilaat lopettavat sodan jouluksi

Päivä ilman sotaa -elokuvassa miehet laittavat sotimisista rukkaset naulaan eturintamalla ensimmäisen maailmansodan ensimmäisenä jouluna 1941. Skotit, ranskalaiset ja saksalaiset lopettavat omin lupinsa sotatoimet rintamavyöhykkeellä. Kaikista leireistä raportoitiin luvattomasta veljeilystä vihollisten kesken. Solmittiin ystävyyksiä, musisoitiin, vietettiin yhdessä aikaa, pelattiin jalkapalloa, kerrottiin omasta tilanteesta kotirintamalla. 

Kaikki saa alkunsa kun tanskalainen sopraanotyttö haluaa viettää yhdessä saksalaisen  tenorimielitiettynsä kanssa edes muutaman hetken, kuin ihmeen kaupalla pariskunta onnistuu palaamaan saksalaisrintamalle, josta heidän laulunsa kaikuu skottirykmenttiin, joka vastaa säkkipillein musiikkiin. 

 

Fanny ja Alexander

                                 Voiko jouluidylli särkyä?

Elokuva on parhaimmillaan heijaste todellisuudesta. Ja totta puhuakseen Ingmar Bergman valjastaa jouluiseen piirileikkiinsä elämän kirjon syvältä kouraisten. Bergman sysää  lapset, aikuiset, elämän, kuoleman, sadun, kauhun, ihmiset heikkouksineen ja kummallisuuksineen kuin myös vahvuuksineen yli sadan vuoden takaisiin ruotsalaisen teatterisuvun tunnelmiin. Lasten näkökulmasta niin jouluinen idylli kuin elämän särökin saavuttaa katsojan ja ylittää kynnyksen, joka erottaa fiilistellyt, laskelmoidut kertomukset elokuvataiteesta.

Fanny ja Alexander elokuvasta Bergman myös nappasi Oscarin 1984 ulkomaisten elokuvien kategoriassa, myös elokuvan puvustus ja lavastus palkittiin. Kuvaus on Bergmanin luottokuvaajan Sven Nykvistin taidetta. Nykvist kun pystyy pysäyttämään hetken, jotta katsoja voi astua kuvitelmaan sisään. Värit kuvastavat kulloisiakin tuntemuksia ja tunteita. Tiedostamaton puhuu. Moni on yrittänyt ja yrittää yhäkin samaa, Nykvist on mestari. Tosin elokuvan ehdoilla mennään.

Nuori Alexander, joka yllättäen menettää isänsä on elokuvan keskeisin henkilö, hänen kauttaan elämän monisärmäisyys vyörytetään esiin. Katsoja saa herkutella idyllistä, väliin renesanssimaisen uskallettua perhejoulua ja elää ja jännittää päähenkilöittensä puolesta henkeään pidätellen, varsinkin lasten. Fanny ja Alexander saa kauhistumaan, nauramaan, häpeämään, herkistymään, pelkäämään, ihmettelemään ja toivomaan parempaa. Mutta kuinka tunne- ja tapahtumien hidastettu vyörytys päättyy? 

Love actually

                             Tuutin täydeltä joulurakkautta

Parivaljakko, Antti ja hänen salaperäinen ystävättärensä, istuu taas kuin tatit katsomassa Kahvila Babylonissa uutta joulutarinaa. Tällä kertaa samalla hinnalla saa montakin stooria. Mutta sitä he eivät vielä tiedä...Joulukuu on somasti raivaantunut kaikelta muulta tärkeältä tekemiseltä. Mutta sitä he eivät toisilleen sano vahingossakaan, sattumalta vaan norkoilevat samaan aikaan kahvilaan. Kello kuudeksi. 

Love actually tarjoaa sen mitä jouluna pitää olla, koko tupa täynnä rakkautta, ristiin rastiin ja kaikenlaista. Kaikkien pitää saada se kenet elämäänsä todella haluaa ja jos joku jää palapelissä ilman, hänellä riittänee resursseja uusiin yrityksiin, jos on sattunut lipsahtamaan joululeffassa kielletylle alueelle. Ei se nyt niin vakavaa ole, jos joku huti lemmenleikeissä tulisikin.  Mutta sääli toisaalta, kyllä joulujaosta pitäisi kaikille riittää. Kiltti pitää ihmisen olla, että joulurakkaus kukoistaa.

- Mikäs pariskunta on eniten mieleesi? kysäisee salaperäinen ystävätär.

- Vähän on visainen kysymys. Britannian pääministeri ja sihteeripullukka vaikuttavat kovin hyvin toimeentulevilta, vaikka jostakin syystä pääministeri heivasi tytön pois työstään. Tuli kuitenkin katumapäälle, vastaili Antti.

- Minä taas pidän tuosta englantilaismiehestä, joka lähti myttyyn mennyttä romanssia ja vähän jouluakin pakoon Ranskaan kirjoittelemaan uutta romaania. Sielläkin vastaan tuli pirtsakka portugalilainen taloudenhoitaja. Vaikka toinen puhui englantia ja toinen portugalia eikä yhteistä kieltä ei ollut, niin hepä vain ymmärsivät toisiaan, lasketteli puolestaan salaperäinen ystävätär.

Elokuva vilisee erilaisia hahmoja ja tapahtumia, välillä henkilöiden tiet risteävät kuten lentokentällä ja joulujuhlissa. 

Suosikkihahmot elokuvassa? Antin suosikki oli rakkaudessaan vilpitön pikkupoika, naapurin eukon taas rokkivaari, joka puhelee pokkana totuuksia vaikka suorassa tv-lähetyksessä.