sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Mandala

                                                        Mandala sisälläni

                                      

Mandala on sisimpäsi,
olemuksesi syvin ja salatuin,
eikä se saa kuolla.

                                             picture of Susanna Pihlaja's painting

Mandala on ikuinen,
se on kohtalo,
alkuperäisten mahdollisuuksiemme kokonaisuus.



Jos löydät mandalasi,
olet pyhä ja voimasi on rajaton.



Mandala on lakien laki,
kristallinkirkas rakenne, ikuinen kuvio.
Mandala on ympyrä, loputon kiertoliike.



Kaikki kohtaa kerran vastakohtansa.


Ihminen on vuori
kerrostuneena ihmiskunnan kokemusten jäljistä,
pohjalla on mandalani.

                                          picture of Anne Mattila's painting

Mandalassa on kaikki,
mandala yhdistää kaiken,
ei enempää eikä vähempää.

All the pictures are from postcards of our postcrossing friends

torstai 26. syyskuuta 2019

Supernova

                                                    Sanaton hetki


                                           picture from a painting of P.S. Kröyer

Hetki jolloin sanat katosivat tarpeettomina,
eivätkä enää meitä huijanneet.
Räjäytät itsesi rajat,
murrat kallisarvoisen yksinäisyytesi,
ja jäät vapaaksi.
Sillä todellisuus on jossakin oman persoonasi
yläpuolella.


Alat säteillä, heijastaa.
Yksin tuikit kuin pieni tähti,
yhdessä supernova,
joka mullistaa luonnon lait,
ajan ja avaruuden.


Katoaa aamuruskoon,
illan syliin.
Kun yö muuttuu päiväksi, silloin.
Se palaa loistaen, häikäisten.
Rajuna ja naisellisena.




Älä luovuta koskaan,
       älä koskaan.
Vähitellen saavutat sen,
(tai se sinut),
antimaterian.





 (Postcards are from postcrossing friends all over the world.)

Kun sulla menee hyvin

                                       


Kun sulla menee hyvin,
ole varuillasi.
Voit pudota.
Ole sitten onnellinen tai onneton,
repäise itsesi irti,
niin olet vapaa.

Älä ylen viisaaksi tekeydy,
niin syntyy vain suurta teeskentelyä.
Ja hylkää kaikki mikä on liikaa.

 

tiistai 24. syyskuuta 2019

Laulut, varjot Songs, shadows

                       Laulut, varjot kaikkeen maailmaan

                                           picture of poeta Fernando Pessoa


Laulut, varjot
          Songs, shadows                                                        
kaikkeen maailmaan,
        to all over the world,                                            
herättäkää pahennusta
        shake, and                                          
ennustakaa tulevaisuus.
        tell us our fortune.                                      

                                                                            

Lieskoina lentäkää,
          Fly as flames,                                         
polttakaa karrelle,
          burn to ashes,                                          
valehdelkaa ja pettäkää,
          lie and cheat,                                    
tehkää parannus.
          then leave bad life back.                                              




Tehkää järjettömyydelle tilaa,
                  Make place to absurdity,
loihtikaa, lentäkää, leiskukaa.                        
                 cast a spell on the world, fly and blaze.



Lentäkää laulut
              Fly songs,
järkyttäkää
             shake people
ja jäsentäkää uudelleen.
             and build all back again better.




Leiskukaa uusin värein,
loihtikaa vuorille 
lisää tanssilattioita.






Kulkekaa meriä,
nähkää elämää,
maistelkaa, kuunnelkaa.


 



Olkaa vaiti ja levätkää,
nukkukaa sikeästi talven yli.



Laulut tanssikaa,
virratkaa elämän läpi, 
laulut kurkoittakaa
toisiin lauluihin.






Laulut olkaa rohkeat,
                   Songs, be brave
tapelkaa ja herättäkää pahennusta,
                   fight and shake,
älkää mistään välittäkö,
                   don't you care about anything,
surmatkaa lohikäärmeitä
                   kill dragons
ja vapauttakaa prinsessa.
                   and make the princess free.

writing by Irma and Antti when they were young



All the postcards are from our postcrossing friends

tiistai 3. syyskuuta 2019

Minun nimi on nimes sun


                                                 Minun nimi on nimes sun



Tartuin itselleni täysin tuntemattomaan  Emma Kantasen kirjaan "Nimi jolla kutsutaan öisin" kirjastossa ja poimin sen mukaani. Kun päästiin kotiin mieheni sieppasi kirjan oitis. Varmaan koska takakannessa puhuttiin Rovion Angry Birds -hahmojen maailmaan liittyvien grafiikkojen piirtämisestä. Jouduin jonottamaan kirjaa. Mies kertoi hämmästellen pitkin lukutaivaltaan nappaamiaan yksityiskohtia, kiinnostuin lisää.
Sujuvasanainen nuori nainen tämä Emma Kantanen, ja vie hyvin kiinalaista juttuaan eteenpäin. Osaa kertoa konkreettisin yksityiskohdin päähenkilön elämästä oudolla maaperällä Kiinan Pekingissä hänen lähdettyään Rovion leivistä Helsingistä. Nuori nainen siis ottaa ja lähtee työn perässä Kiinaan. Pekingissä sataa ensilumi ja aivan kaikki on toisin kuin Suomessa, joitakin asioita päähenkilö oppii nopeasti, kiinan kielen opettelu takkuaa. Työhön on helpointa tarttua, Candy Crush -pelin piraattiversion grafiikoiden kehittämiseen.
Työpaikalla antavat naiselle uuden nimen. Päähenkilö ei ilahdu. Keksimme miehen kanssa toisillemmekin kiinalaiset nimet. Ja muutamia muitakin, samalla kun ihmettelimme nuoren päähenkilön rohkeutta sopeutua outoihin uusiin asumisoloihin ja työskentelyyn tiimissä ripirinnan käsivarret toisessa työntekijässä  kiinni. Kiinalainen pomo tekee aina mielivaltaisen tuntuisesti työpäivän päättyessä muutoksia kertojan pelisuunnitelmiin miten tahtoo, työpäivät venyvät. Ahdistaa. Siis päähenkilöä. Lukeminen sujuu reippaasti, koska tyyli on sopivan toteavaa, ja elävää yksityiskohdissaan.
Onnen kaupalla päähenkilö löytää Kiinan netistä, WeChatista lalo-ryhmän, joka antaa elämään suuntaa ja tolkkua, tai niin päähenkilö luulee. 
Putosin kärryiltä kun lalot jakautuivat aina vaan uusiksi T- ja P- ja mikälie kirjain-lesboiksi. Eikä päähenkilö tunnu ymmärtävän lalo-lesbojen eroja ja kohtaamiaan vihan vyöryjä senkään vertaa. Joka tapauksessa jännityksellä luin. Ihmettelin toimintaleffat mieleentuovaa väkivaltaisuutta. Tyypillistä Kiinassako? Välillä kyllä vähän pelotti päähenkilön puolesta. Emma Kantasella on kirjoittamisen lahja. Autofiktiota parhaimmillaan tämä teos, kaikki vuoden 2019 BB-talon huimat olennot potevat Kantasen luoman peligraafikon rinnalla verenvähyyttä. Ihan sama minne tuuli kuljettaa, uskon että ilmaisuvoimaista tekstiä tai kuvitusta syntyy. Tai mitä ikinä elämä eteen tuo uuden ajan aivomyrskynaiselle. 

                                                      Sinun nimi on nimi mun




Andre Acimanin "Kutsu minua nimelläsi" -romaanista emme sitten kiistelleetkään miehen kanssa kumpi saa ensin lukea. Suosiolla sain pitää. Ehkäpä tutustumme kirjasta tehtyyn elokuvaan yhdessä.
17-vuotias kovin varhaiskypsä Elio kertoo kirjassa kaukaisesta kesästään Italiassa. Pojan professori isällä oli tapana ottaa kesänviettoon ja tutkimusta tekemään aina kesäisin tutkimusta työstävä opiskelija. Ikimuistoisena kesänä 1987 huvilalle saapuu huolettoman itsevarman tuntuinen komistus Oliver. 
Elio on kovin varhain tiedostanut viehtymyksensä sekä naisiin että miehiin. Eroottinen ensirakkauden virinä leviää kirjassa vähin erin ja kaikkia ajatusten pikku vivahteita tunteineen kuvataan kuin suoraan Elion sisimmästä. Kesä kulkee kulkuaan tunteiden pauloissa kärvistellen kohti Rooman helteisiä päiviä.
Elion ja Oliverin myöhempiäkin elämänvaiheita käsitellään.
Kirjallisuuden professorilla, Andre Acimanilla on taito kuvata tunteita ihmeellisen tarkasti ja herkästi havainnoiden. Kesäiset päivät Roomassa italialaisella pikkupaikkakunnalla kultturelleine keskusteluineen ja sävähdyttävät kerrontaa.

                                          Vielä koittaa aika jolloin hän palaa ja jää


maanantai 24. kesäkuuta 2019

Ihmeiden ja ihmettelyn aikaan: Joel Haahtelan Adelen kysymys

                                 Hetkittäin rajapinnat säröilevät 


 
Kuin ihmeen kautta näkymätön pinta säröilee ja jokin merkillinen pyhän mysteerin tuntemus hipaisee ajatuksia Joel Haahtelan pienoisromaanissa Adelen kysymys.

Adelen kysymys saa aikaan ajatusmyrskyn kiehtovalla tarinallaan miehestä joka matkustaa luostariin Ranskaan Pyreneiden juurelle selvittääkseen Adelen tarinaa, ystävälleen tapahtunutta melkoista positiivista muutosta, selittämätöntä arjen ihmettä.  Myös päähenkilön oma elämä kaipaa muutosta.

Luin kirjan kahteen kertaan, koska tarina vaatii siirtymistä mietiskelevään tilaan. Lukuelämys on meditatiivinen, ihmettä täynnä, uusia vasta putkahtaneita ajatuksia, uutta hiljaista virtaa. Lukuihmeen kokeakseen on unohdettava itsensä, rationaalinen mielensä, sukellettava Adelen kysymyksen virtaan, jotta voi ihmetellä pinnanalaisia värejä ja muodostelmia ja kerrottua matkaa, joka muuttaa jotakin myös lukijassa.

Adelen kysymyksen ääreen rauhoittuminen aiheuttaa pieniä nyrjähdyksiä todellisuuteen, kertomuksen mietiskelevyys jysäyttää yllättäen päähän ajatusten vyöryn ja kihinän. Alkukuvaksi nousee ihme. Tapahtuuko niitä, emmekö vain huomaa, jos ihmeet ovatkin jonkinlainen onnekkaiden toisiinsa linkittyneiden sattumien ketju. Vaikka menettäisit tärkeimmän tai sairastuisit, voit silti elää täysillä. Tai kirjoittaa tarinaasi kaiken keskellä. Avata veräjän, lähteä maailmalle. Antaa myös Neitsyt Marian hengittää pyhyyden ilmavirtaa Adelen ihmeen ikiaikaisena henkäyksenä.

On lumoavaa Adelen kysymyksen lukemisen viemänä siirtyä ajatuksesta toiseen, keskittyneenä kuin pyhään kirjoitukseen, iättömään totuuteen, joka alati muuntautuu miten tahtoo. Kuin ensi kertaa lukemisen virrassa oivaltaa kertomuksen piileviä salaisuuksia, allegoriaa. Adele kysyy myyttiensä takaa hänelle pyhitetystä luostaristaan: "Olinko minä joskus, ja jos niin mikä osa minun tarinastani on tosi?" Pienoisromaanissa ihmeet olivat tosia Adelen aikaan ja ovat yhä. Mutta kulttuuri muokkaa  ja kanonisoi pyhimyksiä omiin tarkoituksiinsa. Adelen herättämät kysymykset sopivat moniin muihin merkittäviin uskonnollisiin pyhiin henkilöihin, mestareihin.

"Adelen tarina" alkaa elää, vuosisatain kuluessa se vaeltaa outoihin kyliin, maailman ääriin, vetää puoleensa kuin magneetti uusia kotimaita. Niin tai näin, ihmeitä tapahtuu. Nykyihminen varoo uskomasta näkymättömiin voimiin. Raamatulliseen aikaan palava pensas puhui Moosekselle, Jeesus käveli vetten päällä. Minne ihmeet katosivat?

Päähenkilön joulukuun kulun seuraaminen Adelelle pyhitetyssä luostarissa veljineen vaikuttaa lukijaan kuin lempeä, tuskin havaittava tuulen humina. Luostarin ilmapiiri itsessään on eheyttävää, kutsu on hiljainen ja kutsun kuullakseen on hengitettävä luostarin ilmapiirin tahtiin.  Päähenkilö on ihmeen perässä, mutta mitään merkillistä hän ei koe. Ehkäpä hän ei vain huomaa pieniä hitaita ihmeitä.



                      Serafim Seppälä, Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa








perjantai 14. kesäkuuta 2019

Kirjoittamisista, kirjoista, elämästä ja rakkauksista

                                                     

         Elämyksiä kertojan kyydissä: Pirkko Saisio ja Epäröintejä


Valpastun aina kun löydän kirjailijoiden tuotannnosta kirjoja jotka käsittelevät heidän kirjoittamisiaan. Nyt vallan riemastuin kun sain käteeni kutkuttavan oivaltavan ja yltiörehellisen Pirkko Saision Epäröintejä -teoksen.  Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Kirja oli pakko lukea kerralla loppuun, viimeistä sivua katselin epäuskoisena, eikö ole enempää. Tässäkö kaikki? Pitää varmaan ottaa uusiksi, mennä pihapuun katveeseen ja nauttia uudelleen, pitkitetyn hitaasti ja joka sanasta nauttien. Oi kirja, älä lopu, älä lopu.
Pirkko Saisio on suomalaisen suorasukaiskirjallisuuden helmi, vaikka tiedän että tietää mitä tekee, koska kirjallisuuteen linkittyvää meriittiä ja kokemusta kirjailijalla on, eikä hän jämähdä paikalleen, jos siis siltä tuntuu. Polkuja on monia. On eletty, on kirjoitettu ja elämänkokemus ja monet eri roolit kirjoittajana, ohjaajana, näyttelijänä, esiintyjänä ripottelevat mausteensa kerrontaan niin että sanoma osuu kuin vasaralla nauloja pöytään naputtelisi.

Kaihdan kirjoittamisoppaita. Tällainen kirjoittamisista kirjoittaminen, kertojan äänellä ja  katsantokulmilla leikittelyineen sen sijaan on mainio lukuelämys, suorastaan kirjallisuuden alalaji itselleni, tuntuu että samalla alkaa myös keskustella itse kirjailijan kanssa. Hörähtelee, makustelee sanoja. Kertoo hänelle pikku juttuja mitä teksti tuo mieleen, vaikkakin unohtaa kalliit ajatuksensa saman tien. Virkistyy ajatuskylvyssä.

Pirkko Saision Epäröintejä -teoksen aiheet alkoivat kuin nopeina häivähdyksinä keskustella mielessäni myös vasta luetun kanssa. Teemat risteävät merkillisesti Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken -romaanin kanssa. Vähän vanhemmat naiset näissä teoksissa alkoivat sanalle vähän nuorempien naisten kanssa. Jännittäviä keskusteluhetkiä luvassa.





        Claes Anderssonin Luova mieli: Kirjoittamisen vimma ja vastus


Claes Anderssonin Luova mieli tarttuu kirjoittamisen olennaisiin kysymyksiin niin kuin opettaakin eli  menemällä suoraan asiaan sen enempiä jaarittelematta. Aluksi lukija saa seurata miten lukemisen ja kohta myös kirjoittamisen hinku syntyy jo lapsuudessa. Ohjeistuksen lopuksi hän kehottaa olemaan piittaamatta säännöistä.
Paljon mielenkiintoista pohdittavaa Claes Anderssonin Luova mieli sisältää myös runouden ja unennäön yhtäläisyyksistä, dialogin kirjoittamisesta, luovasta hulluudesta ja ahdistuksesta sekä traumaattisista kokemuksista kuin myös sivullisuudesta kaiken luovuuden ja kirjoittamisen tarpeen taustalla ja moottorina. Pitkin Luovan mielen matkaa Andersson myös pohtii kirjoittamiseen tarttumisen vaikeutta ja kirjoittamisen välttelyä konkreettisin esimerkein höystettynä. Kaiken takaa kuultaa lukeneisuus, ammatillinen kokemus ja tieto psykiatriasta ja psykologiasta ja elämän mittainen kokemus kirjoittamisesta.

                             John Grisham ja Caminosaaren kirjakauppias


John Grisham, tuo mainio jännityksen mestari luo Floridan Caminosaarelle omaleimaisen ja herkullisen kirjakaupan yhteyteen merkillisen kirjallisen yhteisön, jossa kirjallisien kulta-aarteiden, klassikkokirjojen alkuperäiskäsikirjoituksien ympärille on punottu jännittävä ja kiintoisa  kirjallisuuden ja kirjakauppa-alan ympärille kehittyvä juonikudos. 
John Grishamin Caminosaari sisältää jännittäviä juonenkäänteitä, romanssinpoikasta, flirttailua, viime hetkellä ja pitkin matkaa aukeavia salaisuuksia, matkoja, kiinnostavia paikkakuntia vilisee, yllätyksiä ja ilmeisen paljon monenlaista taustatietoa: kirja pitää lupauksensa loppuun asti. John Grishamille alkuperäiskäsikirjoitusten, ensipainosten ja kirja-alan ja kirjakauppojen maailma on herkullinen lohkaisu lukijan nautittavaksi.

                                    Cathleen Schine:  Rakkauskirje


Cathleen Schinen Rakkauskirjettä lueskellessani mieleeni putkahti heti että tästä kirjasta on takuulla elokuva olemassa. Niin olikin. Hain leffan kirjastosta ja vertailin huvikseni miten erosivat toisistaan ja kummasta enemmän pidin. Aika tasan meni. Rakkauskirjeen arvoitusta selvitellään niin kirjassa kuin leffassakin pienen merenrantakaupungin omintakeisessa kirjakaupassa.  Romanttista pähkäiltävää riittää: kuka lähetti kiehtovan kirjeen ja kenelle?