maanantai 13. helmikuuta 2017

Antin autot






Antin merkilliset autot

-  Antti, olen kuullut että olet hurahtanut autoihin. Viime yönä meidän parkkipaikalla yksi auto tööttäili itsekseen kuin palovaroitin ja vilkutteli valoja pitkän aikaa. Oliko se sinun autosi, vai kenen?
- Olet oikeassa Karri. Heräsin keskellä yötä tutun tuntuiseen ääneen. Sitten vilkaisin ikkunasta parkkipaikalle. Siellä se vilkutteli ja tööttäili kuin seuraa kaivaten. Ihmeellisiä nuo autot nykyisin. Tulikohan sille ikävä?



- Montako autoa sinulla on ollut? Muistatko edes niitä kaikkia? Mikä on tämä uusin ajopelisi?
- Ensimmäisen ja viimeisen auton ikäeroa on tasan 30 vuotta. Tänä aikana tekniikkaa on kehittynyt, mutta autoilla on edelleen oma luonteensa. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut tällaista itsekseen tööttäilevää kapistusta.




- Löysin kuin sattumalta ensimmäiseksi autokseni vuoden 1969-mallisen Kuplavolkkarin. Sillä oli kiva huristella. Ostin siihen talvirenkaatkin yhdeltä kaverilta. Maksoivat kymmenen markkaa. Keväällä eräs autokauppias halusi ostaa sen väkisin asiakkaalleen. Siitä autosta sain tuhannen markan voiton.
- Nyt ne kuplat ovat melko harvinaisia. Oliko siinä vikoja ja miten katsastus sujui?
- Bensiiniä kului kahdeksan litraa sadalle kilometrille ja tuhannen kilometrin välein piti lisätä litran verran öljyä. Auto oli eräänlainen ikiliikkuja. Se lähti hyvin käyntiin yli 20 asteen pakkasillakin.




- Muistan sen vanhan Toyotan, taisi olla sinulle todella rakas, vai mitä? Nyt sama merkki menestyy suomalaisvoimin ralleissa. 
- Oikeastaan se on paras auto, mikä minulla on koskaan ollut. Se kuului alkujaan Papalle, mutta hän luopui siitä, kun lopetti autolla ajamisen. Se auto on ollut käytössäni jo neljätoista vuotta ja kestäisi varmasti toisen mokoman lisää.
- Mikä on tämä itsekseen tööttäilevä ja vilkutteleva auto. Mistä sen ole löytänyt Antti?
- Oikeastaan se tuli perheeseen sattumalta. Naapurin rouva piti väristä ja sitten kävimme kaverini  kanssa hakemassa auton. Itse kutsun sitä mopoautokseni. Tosin uusi mopoauto on sitä monin verroin kalliimpi.




- Usein sanotaan, että talossa täytyy asua vähintäin vuosi tai veneellä ajella kesä, ennen kuin sen tavoille oppii. Täytyy sanoa, että autoon pätee sama sääntö. Uskon, että vuoden kuluttua autokin on paljon tutumpi, Karri selostaa.
- Jutellaan tarkemmin autoista ensi syksynä. Sitten osaan sanoa tarkemmin, millainen tämä tööttäilijä oikeasti on, tuumii Antti, automies.