Naapurista päivää!

-  Kyllä on tylsä blogi, eikä minusta sanaakaan. Turhaanko tarkkailen täällä naapurin elämää?
Onneksi hain pinon kirjoja viihdykkeeksi. 

- No hyvä on, hyvä on! Tuon sinulle ihan uuden kirjan, sen lukeminen ei sinulta kauan ota. Utelias kun olet. Nuori nainen kertoo siinä elämänsä tarinan. Käy nyt vain kurkkaamassa postilaatikkoasi!

- Kesä!?  Täällähän sataa lunta. Postilaatikkokin yltä päältä lumessa.  Onneksi kirja on hyvin pakattu. Oi oi nyt jysähti. Juuri minun tyyppiäni, kotikummituksia ja kaikkea. Nyt ei nukuta. Vahdin naapuria ja luen. Odotan sitä punaturkkia. Joutuin yläkertaan.  Siellä ne ukot nyt on taas reiraamassa, autotallissa. Aina on joku peli rikki. Kaikenmaailman vempeleet, ja lennokki päälle. Ja juuri ne naiset talvipalttoissaan läksivät. Ja nauravat jotta kitarisat näkyvät. Kopo kopo vain, kun portaissa mennään ja tullaan. Joku kerta menen kyllä tutkimaan sinne pihaan, jättävät portinkin auki miten sattuu.

- Voi voi, taas fiktiiviset henkilöni napisevat, voi voi, mikään ei riitä. Aina pitäisi saada olla äänessä ja valokeilassa. Minä laitan teidät tauolle, jossette ole hiljaa.  Keep calm and read a book, madam!