Kos-saaren lumo The Wonder of Kos Island

                       Kos-saaren lumo

On taas syksy, joten reissu Kosin saarelle Kreikkaan tuntuu hyvältä. Kotona armoton matkatavaralistojen tutkinta ja laukkujen pakkaaminen. Reppu käsimatkatavaroille ja hellevaatteet, muut matkakamppeet ja uimavarusteet isompaan laukkuun. Pähkäsimme moneskohan reissu Kosille tämä oli, mutta sekosimme aina vaan laskuissa. Päätimme sitten että kerta oli viides ja sillä sipuli. Ainoat maailmankolkat joihin jää ikuinen kaipuu, niitä on kaksi. Toinen paikoista jonne haluamme aina vain uudelleen palata on Kos. Saaressa on taikaa.

Odottelemme uutta lähtöaikaa Kosin lennolle Vantaalta. Lähdön piti olla kello kuusi, mutta se siirtyy ainakin tunnilla. Kai ruuhkaa elelässä tai jotakin muuta viivästystä.

Kävinne luovuttamassa matkatavarat jo edellisiltana lentoasemalla, joten niistä ei tässä vaiheessa tarvitse huolehtia. Matkaliput ja matkatavaratarrat piti hoidella nykytyyliin itse. Rahtitilaan menevien matkatavaroiden skannaus tuotti aluksi vähän päänvaivaa, mutta katsoimme muista mallia ja pienen kokeilun jälkeen sinne häipyivät. Löytyneekö laukkuja enää koskaan?

 Herätyksen varmistamiseksi kaikki kellot ja televisiokin piti virittää edellisiltana soimaan aamulla kello 4.15 aikaan. Hotellilta lentokentälle menevä bussi odottelikin jo ovien edessä, joten matka alkoi ilman suurempia viivytyksiä. Koneessa rupettelimme Irma -nimisen naisen kanssa, joka myös oli matkalla Kosille kumppaninsa kanssa. Eipä tullut aika pitkäksi, välillä nukahtelimmekin.

 Perillä Kosin saarella noin kolmen ja puolen tunnin lennon jälkeen. Lämmintä ja auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta. Bussi odotteli Kosin kentällä uudella paikalla, kentällä on uudet saksalaiset järjestelyvastaavat ja tohinaa riittää. Opas Tomi infosi Kosin saaresta sekä vaihtoi bussia tapaamaan muita matkaajia.

                                               

Yhtäkkiä meri kimaltelee edessämme ja pamahtaa verkkokalvoillemme suorastaan hehkuen kosinsinistä vihdoin bussin ikkunoista,  sykähdyttää. Turtistien vuokra-autot ovat kuin kiillotettuja koppakuoriaisia rannalla puoliympyrässä. Luulimme jo ettei tämä hetki enää koskaan koittaisi, ettemme enää ikinä pääsisi takaisin Kreikan saarellemme, tälle meidän ainoalle oikealle. Kos-hotellilla jäimme bussissa kuten aina. Huoneiden vapautumista ei kannattanut jäädä odottelemaan, vaan saman tien läksimme souvlakien perään tuttuun paikalliseen ihan naapurissa,  "O Sakis" -grilliravintolaan. Oitis tunnistivat meidät. Siellä muistettiin, mitä tilasimme joka kerta edellisillä matkoilla: souvlakit, kreikkalaista salaattia, tsatsikia, juotavaa.  Paitsi pita-leivän unohtivat. No paistoivat niitäkin, kun  hoksasimme pyytää.

                                                 

Merestä löytyi ensisukelluksella ihmeellinen suuri simpukka elävine kotiloineen, emme olleet moista nähneet koskaan ennen. Ajattelimme että simpukka on viesti Poseidonilta. Palautimme meren elävän  takaisin mereen.

                                           

Merelle seilasi Kosin satamasta monenlaisia aluksia: purjeveneitä, ihmeellisen näköisiä turistiveneitä, rahtilaivoja ja laivoja, jotka kuljettavat tavaraa ja ihmisiä saarilta saarille.

Maanjäristyksen jäljet näkyvät. Jokin aika sitten Kosia ravisteli maanjäristys.Vanhoja bysantin aikaisia rakennelmia oli sortunut maan tasalle.

 Kosin sataman äärellä sijaitsevaan vanhaan ristiretkiritareiden rakennuttamaan linnaan ei päässyt sisälle. Maanjäristyksen rikkomat rakenteet voisivat sortua ja aihettaa onnettomuuksia.

 Kos-hotellin ravintolassa hemmoteltiin matkalaisia runsaalla crepes-välipalla, mahtavia pieniä ja isompia herkkuvateja vain ilmaantui Julian keittiöstä kantamana aina vain lisää ja lisää.
Koska Kos-hotelli on huoneistohotelli ja hotellin alakerran kaupasta saa purtavaa ja kaikkea lomailuun tarvittavaa, ravintolan käyttö jää vähiin. Joka kerta kun baariin pistäytyy, se on elämys, jonka muistaa. Kiitos henkilökunnan.

Meressä kauhomisen, sukeltelun ja pulikoimisen jälkeen tepastelemme aina Kosin rantakadun yli  hotellin altaalle ja viivymme hetken varjoisien, roikkolehtisten puitten suojassa, aina samassa paikassa. Joskus meressä näkyy muitakin uimareita, mutta ei siellä tungosta ole.

Lomalla pitää olla lukemista. Lukemaan ei kylläkään tällä kertaa ennättänyt. Kos-hotellin aulassa on eri maista tulleiden matkailijoiden sinne jättämiä kirjoja. Myös suomenkelisiä löytöjä olemme aina tehneet.

 Ensimmäisen päivän huippuhetkiä olivat aivan kaikki hetket, tunnemylläkkä yllätti ja liikutti perin juurin lähes kyyneliin. Matkalla lentokentältä Kosin kaupunkiin, muistoja ja tunnelmia edellisistä matkoista Kosin saarelle ja sen moniin kyliin ja rannoille, tavernoihin, kirkkoihin ja erikoisiin maisemiin tulvahtaa mieleen. Kissoja ja vuohia, mausteiden, vihannesten ja hedelmien tuoksua. Musiikkia.  Kiireetöntä ja ikiaurinkoista, mereltä tulee. Historian havinaa, kulttuuria antiikin ajoilta saakka.
 Hienosti sujunut matka kotoa Kosille, mahtava keli, vihdoinkin Kreikassa tunne kuristaa kurkkua, hyvä huone ja näköala, hotellin johtaja oli laittanut myös tervetulokirjeen ja -lahjan: hunajaa ja paikallista oliivisaippuaa. Olimme otettuja. Henkilökunta muisti meidät ja riemastui näkemisestämme. Olimme vielä enemmän otettuja. Siellä he hääräsivät,  Kostas ja Julia entiseen tapaansa kaikista turisteista kiinnostuneina ja puheliaina hotellin ravintolan puolella. Kun kotiin olisi tullut.

Vaikka matkustamme kevyin kantamuksin, tuomisia riittää. Löytyi käteviä vöitä, oliivista tehtyjä tuotteita:  saippuoita, öljyjä, voiteita, samppoota, hunajapurkkeja, rantamekko, kissalompakko pikkurahoille, pinkit rantatossukat. Siis ihan vain tarpeeseen ostamme.

Paluumatkalla keskellä ennätysruuhkaista Kosin lehtokenttää tapasimme taas ruskettuneen ja rennonoloisen ja iloisen Irman miehensä kanssa. Paluumatka lykkääntyi muutamalla tunnilla.

Suomi on taas niin hyvä ja maailman paras.