tiistai 25. lokakuuta 2016

Iso koira naapurissa?

Mitä ihmettä, taasko se iso koira änkeää naapuriin?

Koira on taas portilla ja mummo vastassa. Kovasti ne tuntuvat pälättävän, soitan kyllä kohta jonkun viranomaisen paikalle.Vaan ehkä se jekkuli tulee meillekin. On kyllä hyvin koulutetun oloinen. Niin ymmärsi joka sanan mitä sille puhuin ja neuvoin.
Ja sitten lappaa taas niitä naisia kantamuksineen. Kauheasti on asiaa. Mitä lienevät noitanaisia pitkine halatteineen, tarvitseeko sitä nyt tuolla tavoin halailla. Kismittää tommoinen turhanaikainen nauraminen, menisivät nyt sisään siitä.Varmaan ne jätti luutansa nurkalle. Kjääh.
Mihinkäs minä jäinkään? Ai niin tämä Pulkkisen uusi romaani. On kyllä paras mahdollisen lukuelämys, niin tulee ne Berliinin reissut
Antin kanssa mieleen. Vaan oli se Riikka Pulkkinen niin viiltävän kaunis siellä kirjamessuilla. Ymmärrän nyt ettei tämän kirjan sisällöstä voinut oikein mitään sanoa. Niin on ovelasti laadittu syvältä luotaava kuvaus. Luin jo kaiken, ja sitten oli pakko aloittaa uudelleen lopusta alkuun luku kerrallaan. Juha Itkosta oli pakko selvittää joskus samalla tavoin.  Mikä voima ja lataus, tunneskaala ja runous, vesi ja leimahdus.
No nukahdin, ehdin nähdä jo untakin Kreutzbergin turkkilaistorista ja tinkinytkin olin nutusta. Nyt se porukka on lähdössä, ja jekkuli myös, menen kyllä sanomaan...