maanantai 10. lokakuuta 2016


Pimeää hommaa

Koulupoikana Antti tienasi lisätuloja kehittämällä mustavalkoisia valokuvia kavereilleni. Eivät ne aivan priimaa olleet, mutta samalla oppi senkin taidon.
- Väitätkö Antti, että osaat tehdä oikeita valokuvia? Ei nykyisin mitään filmejä ole. Digille kaikki kuvaa ja vielä kännykällä.
Silloin ei ollut edes kännyköitä. Käytettiin lankapuhelimia. Sitten innostuin, kertoo Antti kun lehdessä ilmotettiin valokuvauskisasta, jonka palkintona oli kunnon kamera.
Monta iltapuhdetta ja viikonloppua väsäsin pimiössä. Limpparia kului ja hiki valui. Radio pauhasi täysillä.
- Labraksi tarvitsin pimeän paikan. Pimensin pari ikkunaa meidän pihasaunasta. Valon tiraustakaan ei saanut tulla. Ripustin jopa mustan verhon oviaukon eteen yllätysvieraiden varalle.
- Filmin panin purkkiin pilkkopimessä, mutta mustavalkoiset paperivedokset tein himmeän punaisen hehkulampun valossa. Voi, että oli tunnelmaa!
Oliko se sitä punaisten lamppujen hommaa? kyselee kaveri.
- Kelmeän vihreäkin olisi käynyt. Ensin kopioin kuvat suoraan pinnakkaisina filmistä. Siihen ei tarvittu edes suurennuskonetta. Onneksi sain lainattua suurennuskoneen ja ostin sen myöhemmin itselleni, Antti selittää.
Kaikkein hienointa oli, kun kuva vähitellen ilmestyi kehitysaltaassa paperille. Sen piti tulla hiljaa ja kaikessa rauhassa valmiiksi asti. Sitten pihdeillä keskeytysaltaaseen ja lopuksi kiinnittymään omaan liemeen.
- Paperit olivat kalliita, joten piti ottaa monta koevedosta ennen kokonaisen suurennuspaperi käyttöä. Sopivan valotuksen sain haarukoitua käyttämällä apuna peiteliuskaa. 
Lopullisen valotuksen arvioin, kun olin kiinnittänyt koeliuskan. Sitä varten sytytin normaalin valon. Valottumattomat paperit oli laitettava visusti suojaan.
Lopuksi huuhtelin kiinnitteen pois valokuvapaperin pinnasta vesialtaassa. Sen takia sauna oli hyvä paikka. Hanasta lirutin viileää vettä kuvien päälle.
- Paperikuvat kuivasin sähkökuivurilla. Laitioin kuvat kiiltävälle pellille ja telasin hyvin paikoilleen. Mitään ilmakuplia ei saanut jäädä väliin. Valmiit kiiltävät kuvat pompsahtelivat irti pellistä, kun irroitin sen kuivurista.
Myöhemmin käytin kalliimpia muovipintaisia valokuvauspapereita, jotka kuivuivat kiiltäviksi itsekseen, kun ne ripusti narulle roikkumaan tai sanomalehden päälle kuivumaan, Antti jatkaa.
- Mitenkäs nyt?  kaveri utelee.
- Se paras kuva on edelleen tekemättä. Suurennuskone on tallessa kaapin perukoilla. Vieläköhän noita vanhan ajan valokuvausvärkkejä on myynnissä? Vois kokeilla, onko taito pysynyt hyppysissä.
Ai niin, Antti voitti sen valokuvauskisan.


#kuvankehitys#pimio#mustavalkokuvat