maanantai 10. lokakuuta 2016

Pimeää hommaa

                                 

                                     Pitkiä iltoja pimiössä

                                                               




                                          Pyöräilyleirillä.


Koulupoikana Antti tienasi taskurahoja kehittämällä mustavalkoisia kuvia.
- Väitätkö Antti, että osaat tehdä oikeita valokuvia? Ei nykyisin mitään filmejä ole. Digille kaikki kuvaa ja vielä kännykällä.
- Silloin 70-luvulla  ei ollut edes kännyköitä. Käytettiin lankapuhelimia. Innostuin, kertoo Antti kun lehdessä ilmotettiin valokuvauskisasta, jonka palkintona oli kunnon kamera.
Monta iltapuhdetta ja viikonloppua väsäsin pimiössä. Limpparia kului ja hiki valui. Radio pauhasi täysillä.


Armeijassa laulettiin ja soitettiin.

- Labraksi tarvitsin pimeän paikan. Pimensin pari ikkunaa meidän pihasaunasta. Valon tiraustakaan ei saanut tulla. Ripustin jopa mustan verhon oviaukon eteen yllätysvieraiden varalle.
- Filmin panin purkkiin pilkkopimessä, mutta mustavalkoiset paperivedokset tein himmeän punaisen hehkulampun valossa. Voi, että oli tunnelmaa!


Aamupesulla varuskunnassa.

- Oliko se sitä punaisten lamppujen hommaa? kyselee kaveri.
- Kelmeän vihreäkin olisi käynyt. Ensin kopioin kuvat suoraan pinnakkaisina filmistä. Siihen ei tarvittu edes suurennuskonetta. Onneksi sain lainattua suurennuskoneen ja ostin sen myöhemmin itselleni, Antti selittää.
Kaikkein hienointa oli, kun kuva vähitellen ilmestyi kehitysaltaassa paperille. Sen piti tulla hiljaa ja kaikessa rauhassa valmiiksi asti. Sitten pihdeillä keskeytysaltaaseen ja lopuksi kiinnittymään omaan liemeen.


Ritoniemen huoltamo ja venetankkausasema.

- Paperit olivat kalliita, joten piti ottaa monta koevedosta ennen kokonaisen suurennuspaperin käyttöä. Sopivan valotuksen sain haarukoitua käyttämällä, apuna oli peiteliuskaa.


Hinaja vetää tukkinippuja upapalla.

Lopullisen valotuksen arvioin, kun olin kiinnittänyt koeliuskan. Sitä varten sytytin normaalin valon. Valottumattomat paperit oli laitettava ennen sitä visusti suojaan.


Kuuman kesän virkistyshetki.

Lopuksi huuhtelin kiinnitteen pois valokuvapaperin pinnasta vesialtaassa. Sauna oli hyvä paikka. Hanasta lirutin viileää vettä kuvien päälle.


Leirille lähdössä.

- Paperikuvat kuivasin sähkökuivurilla. Laitioin kuvat kiiltävälle pellille ja telasin hyvin paikoilleen. Mitään ilmakuplia ei saanut jäädä väliin. Valmiit kiiltävät kuvat pompsahtelivat irti pellistä, kun irroitin peltin kuivurista.


Huutokaupan huumaa.



Vartionjohtajakurssilla Sampolassa.

Myöhemmin käytin kalliimpia muovipintaisia valokuvauspapereita, jotka kuivuivat kiiltäviksi itsekseen, kun ne ripusti narulle roikkumaan tai sanomalehden päälle kuivumaan, Antti jatkaa.




Ämmänkosken kuohujen vartijat.


Hyppy Huruslahden jäälle.

- Mitenkäs nyt?  kaveri utelee.
- Se paras kuva on edelleen tekemättä. Suurennuskone on tallessa kaapin perukoilla. Vieläköhän noita vanhan ajan valokuvausvärkkejä on myynnissä? Vois kokeilla, onko taito pysynyt hyppysissä.

                                            Ai niin, Antti voitti sen valokuvauskisan.



Makkaranpaistajat nuotiolla.


Liikennekulttuuria Ahlströminkadulla.

#kuvankehitys#pimio#mustavalkokuvat