Sattumalta Serendipity
Kello lähenee ilta kuutta. Kahvila Babylonin ulko-ovea lähestyy kaksi hahmoa eri suunnasta sateen kastelemalla, katuvaloissa kiiltelevällä kadulla. Hups, he miltei törmäävät toisiinsa.
- Anteeksi! Tulin vähän lujaa kun halusin olla ajoissa. Minulla on tapaaminen. Mutta siinähän sinä oletkin! Mennäänkö sisälle täältä etelän talvisäästä? kysäisee Antti.
Kahvila Babylonin katselunurkkauksessa ei ole ketään muita. Antti ja tuntematon valikoivat yhdessä elokuvaa DVD-levyjen joukosta.
- Elokuvakirjastossa näkyy olevan tilanteeeseen sopivan niminen elokuvakin: Sattumalta, Se- ren- di- pi- ty, tavailee Antti. Katsottaisiinko se, kun olemme itsekin sattumoisin toisiimme törmänneet?
Antti laittaa elokuvan pyörimään. Alkutekstien aikana kahvilan katseluhuoneen nurkkaukseen kuuluu outo ääni, ai se kirjailija sieltä törmää sisään.
- Voisit laittaa meille kahvit, huutelee Antti. Katseluhuoneen nurkasta pilkahtaa esille töyhtöpää, pihahuoneen kirjailija. Tyyppi toimittaa hetken päästä heille kahvikupposet nenän eteen ja Fazerin suklaata.
- Vaikuttaa B-luokan elokuvalta, tuumii työhtöpää.
- Ei ole, ihan hyvä on, et sinä vain ymmärrä kun et ole katsonut alusta lähtien. Pariskunta syventyy taas leffaansa.
Antti ja salaperäinen seuraavat elokuvan tapahtumia keskittyneinä. Nainen huokailee elokuvan käänteille ja Antti räpyttelee silmimään.
- Mitä sulle elokuvasta jäi mieleen? tuntematon toveri kysäisee laittaessaan DVD:tä takaisin koteloonsa.
- Minulle ainakin jäi mieleen leffaromanssin taustaksi sopiva jouluinen New York. Sitten ne kaksi toisensa löytävää käsinettä ja viihtyisä tapaamispaikka, kahvila Serendipity, vastaa Antti.
- Viehättävä oli leffa ja vetovoimaiset pääosien esittäjät, joita ilman ei elokuvan sanomaan uskoisi. Tai ei pystyisi uskomaan. Edes hetken. Niin ja se että sattumako täällä heittelee vai kohtalo? Etevimmät osaavat kohtalonsa merkkejä lukea. Ja oppivat samalla tuntemaan itseään. Ja löytävät onnensa. Katsotaanko huomennakin jotakin? kysäisee salaperäinen tuttavuus.
Ihan kuin olisimme aina tunteneet, ihmettelee Antti vieraan mentyä.
- Anteeksi! Tulin vähän lujaa kun halusin olla ajoissa. Minulla on tapaaminen. Mutta siinähän sinä oletkin! Mennäänkö sisälle täältä etelän talvisäästä? kysäisee Antti.
Kahvila Babylonin katselunurkkauksessa ei ole ketään muita. Antti ja tuntematon valikoivat yhdessä elokuvaa DVD-levyjen joukosta.
- Elokuvakirjastossa näkyy olevan tilanteeeseen sopivan niminen elokuvakin: Sattumalta, Se- ren- di- pi- ty, tavailee Antti. Katsottaisiinko se, kun olemme itsekin sattumoisin toisiimme törmänneet?
Antti laittaa elokuvan pyörimään. Alkutekstien aikana kahvilan katseluhuoneen nurkkaukseen kuuluu outo ääni, ai se kirjailija sieltä törmää sisään.
- Voisit laittaa meille kahvit, huutelee Antti. Katseluhuoneen nurkasta pilkahtaa esille töyhtöpää, pihahuoneen kirjailija. Tyyppi toimittaa hetken päästä heille kahvikupposet nenän eteen ja Fazerin suklaata.
- Vaikuttaa B-luokan elokuvalta, tuumii työhtöpää.
- Ei ole, ihan hyvä on, et sinä vain ymmärrä kun et ole katsonut alusta lähtien. Pariskunta syventyy taas leffaansa.
Antti ja salaperäinen seuraavat elokuvan tapahtumia keskittyneinä. Nainen huokailee elokuvan käänteille ja Antti räpyttelee silmimään.
- Mitä sulle elokuvasta jäi mieleen? tuntematon toveri kysäisee laittaessaan DVD:tä takaisin koteloonsa.
- Minulle ainakin jäi mieleen leffaromanssin taustaksi sopiva jouluinen New York. Sitten ne kaksi toisensa löytävää käsinettä ja viihtyisä tapaamispaikka, kahvila Serendipity, vastaa Antti.
- Viehättävä oli leffa ja vetovoimaiset pääosien esittäjät, joita ilman ei elokuvan sanomaan uskoisi. Tai ei pystyisi uskomaan. Edes hetken. Niin ja se että sattumako täällä heittelee vai kohtalo? Etevimmät osaavat kohtalonsa merkkejä lukea. Ja oppivat samalla tuntemaan itseään. Ja löytävät onnensa. Katsotaanko huomennakin jotakin? kysäisee salaperäinen tuttavuus.
Ihan kuin olisimme aina tunteneet, ihmettelee Antti vieraan mentyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti